Toki nämä henkilöt aina ajoittain eksyvät hyviin elokuviin, kuten Trespass, Judgment Night, Training Day, etc. Mutta tuolloin tuntuu että se elokuva on hyvä pikemminkin heistä huolimatta kuin heidän ansiostaan. Myönnän auliisti olevani tuossa oletuksessani myös osittain väärässä, sillä välillä nämä samaiset henkilöt väläyttävät myös aitoa osaamista. Siispä kyse monessa tapauksessa ei kenties olekaan siinä etteikö joku heistä osaisi oikeasti näytelläkin, mutta heidän pakotetunlainen imagonsa estää heitä olemasta hyviä. Tämä selittää sen miksi räppärit suoltavat ilmoille joko väitettyä katu-uskottavuutta korostavaa ”bitches ain't shit”-uhoamista, tai pilvenpolttokomediaa joka naurattaa kaikkia heitä joiden mielestä White Chicks on laadukkuuden multihuipentuma.
Tosin käytti puolustuksena sitten mitä tahansa argumenttia, niin mikään, ei sitten mikään puolusta 50 Centin elokuvauraa sillä se mies ei osaa näytellä hevonvaginaa. Otan ilolla vastaan jokaisen Robert Pattinsonin puunaamaelokuvan ja suon hänelle jokaisen maailman palkinnon Pulitzerista Oscariin, jos saisin takeen siitä ettei 50 Cent tee eläissään enää yhtään elokuvaa.
Mitä kautta pääsemmekin edesmenneeseen Tupac Shakuriin.
En missään nimessä mene väittämään Shakurin olleen rap-artisteista näyttelijänä lahjakkain, mutta ainakin hän lyhyen näyttelijänuransa aikana teki kaksi elokuvaa joista pidän, toisen ollessa Gridlock'd ja toisen ollessa tämä nyt vuorossa oleva Rikollisin Mielin.
Frank (James Belushi) ja Rodriguez (Tupac Shakur) ovat poliiseja joilla on jokseekin laiton sivubisnes meneillään. He ottavat poliisin todistevarastosta huumeita, myyvät ne, tappavat ostajan ja vievät huumeet takaisin varastoon ja narkoottisten aineiden ostajan kuolema luokitellaan brive by shootingiksi joita tapahtuu jengialueella toistuvasti ja siihen ei kannata sen enempää poliisien voimavaroja tuhlata.
Tuorein laittomuuden harjoittaminen kostautuu Frankille ja Rodriguezille kun selviää että heidän ampumansa diileri osoittautuukin DEA:n agentiksi joka oli vain tekemässä työtään. Eli hän on nyt DEAD-agentti.
Frank ja Rodriguez päätyvät tutkimaan agentin kuolemaa ja ajan ollessa vähissä he rupeavat puurtamaan etsiäkseen jonkun piruparan jolla ei ole alibia ja jonka he voisivat lavastaa tuon nimenomaisen kuolemantapauksen tuottajaksi. Vaikka kaupunki on täynnä pohjasakkaa niin Frankin ja Rodriguezin tehtävä osoittautuukin luultua vaikeammaksi, kun kaikki ehdokkaat omaavatkin alibin kyseiselle tapahtuma-ajalle. Hauskasti näiden henkilöiden todiste syyttömyydelleen tuohon agentin murhaan on poikkeuksetta jokin muu rikollinen toiminta, tosin murhaa lievempiä.
Frank päättää napata erään kodittoman, toisin sanoen pultsarin ja pienen alkoholipainotteisen ehdollistamisen jälkeen tämä nukkavieru viertolainen, Joe Doe (tunnistamattomaksi maskeerattu Dennis Quaid) päätyykin valheelliseksi syypääksi.
Kun vielä Frankin naisystävä Cynthia (Lela Rochon) houkutellaan vastentahtoiseksi silminnäkijäksi, on asia sillä selvä.
No eihän elokuva voi tähän loppua, vaan asioiden tulee mennä monimutkaisiksi ja sekaviksi jotta silmukka voi kiristyä, tie loppua ja seinä tulla vastaan.
Ase jota Frank käytti Joe Doen lavastukseen oli todisteena toisessa murhajutussa joka näyttää nyt menevän käsille tärkeän todisteen puutteesta. No, ei hätiä mitiä, senkun ostetaan kadulta uusi vastaava ase ja laitetaan se todistehyllylle. Mutta tietenkin tämän toisen murhatapauksen syytetty tunnistaa aseen olevan vieras ja uudet ballistiset todisteet osoittavatkin aseen olevan muu kuin murhissa käytetty ja murhaaja pääsee vapaaksi.
Todistesotkut aiheuttavat sisäisen tutkinnan joka tietenkin rajoittaa myös Frankin ja Rodriguezin toimia.
Samanaikaisesti vankilassa lojuva, pikkuhiljaa päätään selvittävä Joe Doe alkaa vaikuttamaan puolustusasianajaja Elliot Goffin (David Paymer) silmissä aivan joltain muulta kuin alkoholistipummimurhaajalta. Joe Doe on muistinsa menettänyt, mutta Frankin ja Rodriguezin ehdollistamisen jälkeen luulee suorittaneensa sen syytöksenä olevan DEA-agentin murhan ja suoraselkäisenä miehenä haluaa ottaa vastaan tuomionsa. Tämä saa Elliotin ihmettelemään asiaa sillä eihän kukaan, edes selkeä syyllinen ole koskaan valmis tunnustamaan ja kärsimään tuomiotaan.
Toisaalla Cynthia pakenee kaupungista välttääkseen todistajaksi joutumista ja jossain aivan muualla tunnettu asianajaja Arthur Baylor (James Earl Jones) huomaa lehdestä uutisen Joe Doen tapauksesta ja tunnistaa kuvassa olevan miehen William McCalliksi, tunnettuun miljonäärisukuun kuuluvaksi mieheksi. Tietenkin William oli myös kuuluisa kirurgi aikoinaan. Arthur on McCallin sukua jo vuosia edustanut asianajaja ja sai nyt tätä kiertotietä kautta tietää Williamin olevan vielä elossa, sillä William oli kadonnut jo vuosia sitten teille tuntemattomille. Nyt asiasta tulee tietenkin mediasirkus.
Frank ja kliseisesti gangstereille pelivelkainen Rodriguez hermoilevat sillä kaikki tuntuu luisuvan käsistä ja koko jutun piti olla helppoa jengiläisten välistä kiukuttelua.
Rodriguez vaatii että Cynthia pitää löytää ja hänet tulee tappaa, sillä hän on ainoa suora yhteys valheissa poliisiduon ja Joe Doen välillä. Ensin pitäisi vain löytää Cynthia.
Joe Doe eli William alkaa saada muistiaan takaisin ja selviää että hän ajautui aikoinaan huonoon jamaan perinteisellä tavalla, eli siten että vaimo ja lapset kuolivat ja hän tarttui pulloon
Cynthia päätyy lopulta todistamaan ja siellä hän kertoo valheellisen tarinansa DEA-agentin kuolemasta, mutta kuinka ollakaan William ja Cynthia tiesivät toisistaan jo ennen tätä tapausta, William kun vietti kodittoman elämää juuri Cynthian asunnon lähistöllä, joten sukkelasti Cynthian todistus osoitetaan vääräksi.
Frankin ja Rodriguezin keskinäiset epäilyt alkavat kasvaa, eikä asiaa auta se että Frank saa selville Rodriguezin kantavan mukanaan nauhuria. Frank ei kuitenkaan pysty tappamaan pariaan ja ystäväänsä, mutta Rodriguez päätyy silti hengiltä kun hänen pelivelkojaan perivät gangsterit sijoittavat luoteja Rodriguezin ihon alaisuuteen. Aiemmin kuolleen DEA-agentin pomo Richard Simms (Gary Cole) haluaa saada Frankin kiinni ja Rodriguezin nauhojen avulla se onnistuisikin. Etenkin kun nauhoilla puhutaan tapposuunnitelmista joiden kohteena olisi Cynthia. Arthur saakin Cynthiasta itselleen todistajan Frankia vastaan.
Mutta Frank on jo kadonnut.
William vapautetaan kaikista syytteistä ja siirrymme neljä kuukautta ajassa eteenpäin. Cynthia strippaa, palaa kotiinsa ja Frank odottaa siellä. Pienen jaarittelun jälkeen Cynthia saa luodin sisuksiinsa ja päätyy sairaalaan jossa yllätys yllätys William työskentelee.
Frank on aikeissa matkustaa pois kaupungista kun arvatkaa vaan että kuoleeko hän ennen suunnitelman toteutumista ja koska tämä elokuva rakastui jossain vaiheessa yllätyksiin, niin Frankin tappaja on se toisen murhaoikeudenkäynnin syytetty joka tunnisti aseiden vaihtuneen. No huh huh.
Rikollisen Aikein on suurinpiirtein puoliväliin saaakka erinomainen kujanjuoksutrilleri jossa neljä tähteä olisi varma ja viideskin olisi vahvassa harkinnassa, mutta sitten se alkaa käydä tarpeettoman pikkunäppäräksi jossa logiikan kustannuksella on katsottu tärkeämmäksi saada aikaiseksi lukuisa määrä jonkinasteiseksi yllätyksiksi tarkoitettuja yhteensattumia. Elokuva ei syöksy täyteen surkeuteen, mutta joukkoon syydetään aivan liian paljon tapahtumia ja henkilöitä joilla ei ole joko minkäänlaista varsinaista arvoa elokuvalle itselleen, tai niitä ei ainakaan olisi tarvinnut yhdistää pääjuoneen.
Seikat kuten Rodriguezin pelivelkaisuus ovat aivan turhia. Miksi se piti laittaa mukaan, kun siihen liitettiin elokuvan aikana vain kaksi kohtausta joissa ensimmäisessä vain mainittiin pelivelka ja toisessa Rodriguez tapettiin, vaikka jälkimmäisenkin kohdalla olisi ollut perustellumpaa antaa Frankin suorittaa tappo kun hän huomasi Rodriguezin petturuuden. Pelivelka ylipäätään oli aivan hyödytön idea, koska emmeköhän me jo niistä Frankin kanssa käydyistä huumekaupoista ymmärtäneet kyseessä olevan hunningolla olevan poliisin.
Entäpä sitten se että Frankin tappaja oli sieltä aiemmasta toisesta murhaoikeudenkäynnistä, tai se että William olikin miljonäärisuvun kirurgilahjakkuus, tai se että kun Cynthiaa ammutaan niin hän päätyy sairaalaan jossa kuntoutunut William on töissä. Ja tälläisiä enemmän kuin hiukan väkinäisen oloisia yhdistelmiä on elokuvan loppupuoli aivan täynnä.
Elokuvan pelastukseksi tulevat hyvää työtä suorittavat näyttelijät ja ohjaaja Jim Kouf onnistuu pitämään elokuvan rytmityksen tasaisena kaikesta lopun hullunkurisuudesta huolimatta. Tosin Kouf on myös elokuvan kirjoittaja ja täten siis samalla syypää tarpeettomien sattumien liioiteltuun määrään.
Näyttelijät ovat parhaimmillaan jopa loistavia, mutta yleisellä tasolla he ovat vähintäänkin hyviä. Belushi on mainio hiukan limaisena Frankina joka pyrkii koko ajan vakuuttelemaan itselleen olevansa oikeasti hyvä ihminen tappaessaan huumediilereitä ja Shakur, joka on toki hieman ressukka, antaa kuitenkin hyvää tukea heidän yhteisille kohtauksilleen.
Hauskaa oli katsella Dennis Quadia joka tuntui hieman kanavoivan Liam Neesonia elokuvasta Epäilty ja tämä oli huvittavaa jo siksikin että Quaid näytteli tuossa samaisessa elokuvassa jossa Neeson esitti jokseekin samanlaista roolia kuin Quaid tässä nimenomaisessa elokuvassa.
Joiltakin näyttelijöiltä tulee muutamia ylilyöntejä, mutta pääosin tilanne pysyy kullakin hyvin hallussa.
Rikollisin Aikein on varsin mielenkiintoinen trilleri joka kompuroi vain haluunsa yllättää katsojansa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tähdet: ***
Rikollisin Aikein
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti