Crow:ssa soinut kappale, eli After The Flesh sai minut kovin innostumaan yhtyeestä, mutta kesti noin vuoden päivät ennen kuin ostin itselleni yhtäkään Thrill Kill Kultin levyä. Yhtenä päivänä kuitenkin astuin levykaupan ovista sisään penkomaan tapani mukaan gootti- ja industrial-levyjä, kun silmiini tarttui Thrill Kill Kultin levy Hit & Run Holiday ja tokihan se piti ostaa itselleni (samalla reissulla mukaan lähti myös Sheep On Drugsia ja jokin Jesus Lizardin levy jonka olen sittemmin sijoittanut paikkaan jota en muista.)
Kuunnellessani Hit & Run Holidayta olin aluksi lyöty ällikällä, sillä oliko tämä Beach Boysia muistuttava surf rock-levy muka samaisen hieman Ministrya muistuttavan yhtyeen tekele kuin se Crow:ssa soinut kappale. Se vasta saikin minut innostumaan Thrill Kill Kultista ja sanomattakin lienee selvää että nykyään hylly notkuu väärällään TKK-levyjä... Tai ne ovat ainakin edustavasti esillä tuhansien muiden levyjen joukossa.
My Life With The Thrill Kill Kult on yhtye jonka nimi kertoo oikeastaan kaiken oleellisen yhtyeen musiikillisista mieltymyksistä. Alunperin samannimisenä elokuvaprojektina alkanut toiminta johti eräänlaisen soundtrackin syntyyn, jolle ei lopulta tullut pohjaksi minkäänlaista elokuvaa (hieman kuten The KLF:n The White Room.) Siispä yhtyeen perustajat Groovie Mann ja Buzz McCoy (joo, ne eivät ole heidät oikeat nimensä) päättivät jatkaa elokuvallisia ideoitaan musiikillisen yhtyeen muodossa ja kuten nimestä voi päätellä, niin vaikutteina eivät ole Kummisetä ja Kansalainen Cane, vaan Ed Wood, Russ Meyer, Roger Corman, sleaze, B-tuotanto ja ylipäätään kaikenlainen viehtymys roskakulttuuriin korkean sijaan. Siispä yhtye viljelee limaisia leffasämplejä, funkia, teknoa, metallia, pornografiaa, nahkaa, kumia, huumeviittauksia, surfkitaroita, psykedeliaa, stetsoneita ja naislaulajia piikkikoroissa.
Yleensä Thrill Kill Kult niputetaan samaan kastiin KMFDM:n ja Ministryn kanssa, mutta jälkimmäisen sivuprojektina alkanut Revolting Cocks lienee turvallisin vertailukohde. Sillä jos jokin on varmaa Thrill Kill Kultin kohdalla, niin se on se että siitä on vaikea sanoa mitä on seuraavaksi odotettavissa. No, ainakin yksi asia on suhteellisen varmaa ja se on sanoitusten viksahtaneisuus oli sitten kyseessä Gay, Black & Marriedin Chic-discofunkkaus, tai A Crime For All Seasonsin teollisuusmäiske.
Yhteenvetona yhtyeen musiikista voitaisiin sanoa, että jos haluaa kuulla musiikillisen version Faster Pussycat Kill Kill:stä, niin hopi hopi, Thrill Kill Kult palvelee sitä tarkoitusta.
The Kult Kollection on hiukan päälle puolitoista tuntia kestävä kokoelma Thrill Kill Kultin videoita joissa neonit hehkuvat syntisessä kaupungissa, nunnat juoksevat, dj hytkyttää levyjä, uskonnollista kuvakollaasia välkehtii ruudulla ja välillä tuntuu kuin katselisi Altered Statesin hallusinaatiokohtauksia.
Videot ovat pääosin sekalaisia kokoelmia yhteensopimatonta kuvastoa joista on vaikea saada aikaiseksi minkäänlaista järkevää yhteenvetoa, joten sisällöltään kuvat tukevat musiikin kieroituneisuutta.
Muutama video on koostettu konserttitaltioinnista leikkaamalla ja näissä videoissa tuntuu olevan jonkinlainen jatkumotunne johtuen juuri yhteisen konserttiosuuden materiaalin käytöstä
Kun Kooler Than Jesus on Hinku ja Vinku-tekniikkaa muistuttavaa paperin heilutusta ja liveosuuksia edustavat kappaleet kuten Glamour Is A Rocky Road ovat päällekäisleikkauksilla leikittelevää väriutua, niin Sex On Wheelzin bändi soittaa-video tuntuu tutummalta ja perinteisemmältä videomateriaalilta. Siis jos tuttua ja perinteikästä Deee-Lite Roger Cormanin ohjaamana.
(Itseasiasssa Sex On Wheelzista on olemassa kaksi versiota, joista toinen on Ralph Bakshin ohjaama ja se eroaa pääosin siten että mukaan on leikattu Cool Worldista otettuja pätkiä. Cool World-versio ei ole Kult Kollectionilla, mutta väliäkö tuolla, sillä eivät ne videot kuitenkaan dramaattisesti eroa toisistaan.)
The Kult Kollection ei sisällä mitään ekstraa, joten se on aika puhtaasti videokokoelma ja kuten yleensä niiden bändien kohdalla joilla ei ole pahemmin videoita tarjolla, on siellä mukana siis useampi livekeikasta videoiksi leikattu kappale. Tuota ei voi kyllä oikein kutsua suureksikaan miinukseksi, sillä DVD on jaettu aika tarkasti kahtia livevideoiden ja ns. tavallisten videoiden välillä, joten määrällisesti molempia on ihan tarpeeksi.
Vaikka mitään varsinaisia ekstroja ei olekaan, niin videoiden lomaan on aseteltu muutama pätkä eräänlaisia kotivideoita, pientä uutispätkää Thrill Kill Kultin synnystä ja tosi häiritsevän oloinen osuus jossa Gwen Stefanilta näyttävä toimittaja esittelee peruukkia. Häiritsevä tämä on siksi että neiti näyttää Gwen Stefanilta, mutta vaikuttaa olevan samanlaisessa kunnossa kuin Jared Leto Unelmien Sielunmessun käden amputoinnin aikana. No, on Gwenkopio silti aika hot.
Lopussa on myös yhtyeen nimeä kantava eräänlainen lyhytelokuva jonka juonena on... öö... Groovie Mann esittää jotain Uhrilampaiden Buffalo Billin kaltaista ja näköistä hyypiötä joka hiveltää itseään ja puhuu itsestään. Kun muut bändin jäsenet esittävät himokkaita naintikoneita ja Buzz McCoy on jonkinlainen järjen ääni polttelemassa pilveä ja olemalla välinpitämätön. Sitten nauretaan ja ja kuvataan jotain saatanallista hyypiötä sadomasokismin iloissa. Joo, ei se muutaman seuraavan minuutin aikana muutu yhtään järkevämmäksi. Joku puukotus siinä vielä tapahtuu.
Toki olisi ollut aika toivottavaa että levylle olisi saatu mukaan vaikkapa jokin perustajajäsenien haastattelu, mutta tälläisenäänkin The Kult Kollection on loistava kokoelma Thrill Kill Kultin sleazya technicolorpsykedeliaa jossa värit ja oudot kuviot yhdistyvät samanlaiseen musiikkiin vallan mainiosti ja lopputuloksena naamalla on leveä hymy.
Roskaa kenties, mutta pirun hyvää sellaista.
Tähdet: *****
My Life With The Thrill Kill Kult: The Kult Kollection
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti