Murtovaras pääsee pakenemaan ja happovauriokasvoinen mies paljastuu naamioituneeksi Paroni Frankensteiniksi (Peter Cushing.)
Poliisien saapuessa tutkimaan tapahtumaa on Frankenstein jo kaukana poissa.
Toiseen kaupunkiin saavuttuaan Frankenstein asettuu salanimellä paikalliseen Anna Spenglerin (Veronca Carlson) omistamaan majataloon.
Toisaalla meille esitellään kaupungin pöpilässä työskentelevä Alex DeLargea hiukan muistuttava Annan lääkäripoikaystävä Karl Holst (Simon Ward.)
Tässä vaiheessa Frankensteinin kiinnostuksen kohteina/uhreina ovat tohtorikollegat ja kuullessaan että pöpilässä on potilaana eräs tohtori Brandt (George Pravda) joka oli aiemmin herättänyt ”i'll say!”-kuohuntaa puhumalla aivojensiirto-operaatioista, herää Frankensteinin mielenkiinto arvoon arvaamattomaan.
Saamme myös tietää että Annan äiti kärsii jostain hermostosairaudesta ja silloisena pula-aikana Annalla ei ole varaa äitinsä lääkkeisiin, mutta onneksi pöpilässä työskentelevä Karl varastaa hyvää hyvyyttään Annan äidille lääkkeitä. Kuinka ollakaan Frankenstein saa selville Karlin lääkevarkaudet ja heti samantien Frankenstein kiristää Annasta ja Karlista itselleen apulaiset. Ensimmäiseksi Frankenstein käskee Annaa heittämään pihalle muut majatalon asukkaat, sitten Karl voikin lähteä avuksi kirurgitarvikkeiden varkauksiin.
Vasten tahtoaan mukana oleva Karl sekaantuu nopeasti murhaan ja Frankensteinin ote kiristyy entisestään.
Frankensteinin suunnitelmana on vapauttaa pöpiytynyt tohtori Brandt ja parantaa hänet mitenkäs muuten kuin aivoja vaihtelemalla. Jos parantaminen ei ota luonnistuakseen, niin ainahan aivot voi jäädyttää tulevia sukupolvia varten.
Pienen vaivannäön jälkeen Frankenstein saa vapautettua tohtori Brandtin.
Poliisi saapuu tutkimaan tapausta jonka yhteydessä heille selviää että Brandt oli ollut kirjeenvaihdossa Frankensteinin kanssa ja Brandtin vaimo uskookin että hänen miehensä menetti järkensä juuri Frankensteinin vuoksi.
Frankenstein haluaa löytää uudeksi uhrikseen jonkun toisen lääkärin, irrottaa tämän aivot ja siirtää ne tohtori Brandtin päähän ja tällä tavoin parantaa Brandtin. Okei, miten se auttaa? Näissä tarinoissahan ruumis on toissijainen, sillä jos Brandtin kehoon siirtää vaikkapa minun aivoni, niin Brandt ei siinä ajattele vastaisuudessa vaan minä.
Frankenstein raiskaa Annan.
Karl käy kidnappaamassa tohtori Richterin (Freddie Jones) ja seuraavaksi voimmekin siirtyä päänleikkausoperaation lumoihin.
Frankensteinin koe tuntuu onnistuneen sillä aivojen siirron jälkeenkin tohtori Brandt on edelleen hengissä. Jonkinlaista ongelmaa edustaa Brandtin hysteerinen vaimo Ella (Maxine Audley) joka tunnistaa Frankensteinin ja haluaa saada selville mitä tapahtuu ja missä aviomies on.
Frankenstein kertoo pelastaneensa pöpiytyneen tohtori Brandtin ja vie Ellan katsomaan siteisiin käärittyä tohtoria.
Frankenstein saa vakuutettua Ellan hyvistä aikeistaan ja hän poistuu paikalta iloisena. Mutta palattuaan Annan majatalolle saa Ella huomata että niin sekä Frankenstein, kuin Anna, Karl että mahdollinen tohtori Brandtkin ovat kadonneet. Ella kutsuu poliisit ja paljastuu että tohtori Brandtin aivoton ruumis löytyy paikalta, joten siteissä ollut mies olikin tohtori Richter jonka pään sisällä kekkuloi tohtori Brandtin aivot.
Karl ja Anna päättävät viimeinkin ryhdistäytyä ja karata pois Frankensteinin luota.
Toisaalla tohtori Richter on lopultakin herännyt ja repii siteet kasvoiltaan. Koska Richterin pään sisällä ovat Brandtin aivot, niin itsetietoisuus ja keho jonka otsassa on iso vekki aiheuttavat identiteettikriisin.
Anna yllättää heränneen Richterbrandtin ja peloissaan tulee puukottaneeksi häntä vatsaan. Muualla Frankenstein huomaa Karlin pakoaikeet ja vuorossa on fyysinen kamppailu.
Karl juoksee karkuun.
Frankenstein löytää peloissaan olevan Annan ja saa kuulla neidon puukottaneen Richterbrandtia. Frankenstein kiukustuu ja puukottaa, tai pikemminkin skalpelloittaa Annan kuoliaaksi.
Richterbrandt päätyy Ellan luokse, mutta koska Richterbrandt näyttää ulkoisesti pahoinpidellyltä Richteriltä, niin Richterbrant ei uskalla esittäytyä Ellalle tiedostaessaan olevansa ns. hirviö.
Frankenstein saapuu Ellan talolle, jonne Richterbrandt on valmistellut ansan arvon hullulle tohtorille. Siispä talo palamaan Richterbrandtin ja Frankensteinin ollessa sisällä. Frankenstein pääsee jo kertaalleen pihalle turvaan, mutta Richterbrandt kantaa Frankensteinin takaisin sisälle kokemaan liekehtivän kuoleman.
Jos on Hammer-elokuvien ystävä niin Frankenstein on Tuhottava ei tuota pettymystä. Tästä elokuvasta tuntuu löytyvän kaikki elementit jotka tekivät Hammerin elokuvista niin kovin nautinnollisia. On siis ympäristö joka vaikuttaa eräänlaiselta keskieurooppalaiselta Englannilta, on runsaasti sumua, sammaleen peittämiä goottilaisia rakennuksia, erinomaisen uhkaava musiikki ja vaikka se ei nyt mitenkään merkittävää ole, niin Hammer-elokuville tyypillisesti tämä tuntuu verisemmältä kuin muut naapurielokuvat.
Elokuvan tarina on mainio siinä mielessä että Frankenteinin luomus, eli tämä niin sanottu hirviö loistaa tavallaan koko elokuvan ajan poissaolollaan, sillä lopussa esiintyvä Richterbrandt ei ole oikeastaan minkäänlainen hirviö edes lainausmerkeissä.
Frankenstein on edelleen äärimmäisen halukas ei ehkä niinkään luomaan varsinaista uutta elämää mutta kokeita ihmiselolla kuitenkin ja siihen liittyviä keskusteluja on runsaasti tarjolla.
Toki elokuvan loppuosassa tulee tutunomainen tunne kun tämä Richterbrandt raahaa Frankensteinin palavaan taloon. Richterbrandt ei kuitenkaan ole samantapainen hirviö kuin millaisia Frankenstein aiemmin sai aikaiseksi, sillä ensinnäkään tämänkertainen ”hirviö” ei ole yhtä totutun rujo ulkonäöltään ja hänen päänsä toimii kunnolla oikeastaan heti herättyään. Joten tässä elokuvassa itse Frankenstein ja hänen toimensa ovat selkeästi se hirviön kuvaus, eivätkä niinkään hänen kokeidensa luomukset.
Ja voi pojat millainen ureapää tämä Cushinghin esittämä Frankenstein onkaan. Egoistinen murhaava raiskauskone jolle muut ihmiset ovat vain pakollisia esteitä jotka tulee raivata pois tieltä jotta Frankensteinin käsitys edistyksestä pääsee eteenpäin. Peter Cushing esittääkin roolinsa sellaisella vimmalla ja uskottavuudella, että siihen ei kukaan Kenneth Branagh yllä ikänä. Cushing tosin oli aina luotettava näyttelijä.
Ei tässä elokuvassa muistakaan näyttelijöistä löydä valittamista. Toki muut ovat hiukan valjuja Cushing maanisuuden rinnalla, mutta yksikään näyttelijöistä ei ainakaan pääse vakuuttamaan ärsyttävyydellään.
Erikseen täytyy kyllä antaa kehuja Richterbrandtia esittävälle Freddie Jonesille. Kohtaus jossa hän katsoo peiliin huomatakseen olevansa Brandt Richterin kehossa on erittäin koskettava.
Frankenstein on Tuhottava on yksinkertaisesti sanottuna hyvin toimiva kauhuelokuva, ei sen kummempaa.
Tähdet: ****
Frankenstein on Tuhottava
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti