Kuitenkin Peter Murphyn vaihteleva sooloura on ollut mielestäni Bauhausia mielenkiintoisempaa seurattavaa ja muista tuon mainitun yhtyeen jäsenistä koostuva Love And Rockets on osoittautunut yhtyeeksi joka tästä kolmikosta on kerännyt eniten soittoaikaa minun taloudessani. Vaikkakin on hieman huvittavaa että tietääkseni ensimmäinen kuulemani Love And Rockets kappale So Alive sai minut erehtymään luulemaan kyseessä olevan yhtyeen nimeltä Roxette.
Ohimennen pitää mainita että suosittelen suuresti Gilbert ja Jaime Hernandezin Love And Rockets-nimistä sarjakuvaa, josta tämä samanniminen yhtye nimensä lainasi.
Love And Rockets ei koskaan ole ollut minusta lähellekään täydellinen ja parhaimmillaan se tuntuukin olevan irtobiiseinä kuin levykokonaisuuksina. Ja jos katselee Sorted!-kokoelmaa, niin niistä irtobiiseistäkin osa on vähän niin ja näin kelpuuttaisinko itse niitä mukaan. Esimerkiksi yhtyeen versio kappaleesta Ball Of Confusion on aika kauheeta kakkaa.
Mutta ne biisit jotka toimivat, niin voi pojat kuinka ne toimivatkaan. Holiday On The Moonin kevytpsykedelia toimii ainakin itseni kohdalla hyvinkin toiseen maailmaan vievänä, Holy Foolin löysä clubibiitti saa minun jalkani nytkymään ja tuo aiemmin mainittu So Alive saa mielihyvän aallon kulkemaan pitkin selkärankaa kuin William Castlen Tingler.
(On kuitenkin mainittava että Holiday On The Moonia ei löydy Sorted!-dvd:ltä, mutta sen cd-versiolla kyseinen kappale on.)
Tuosta Sorted!:n cd- ja dvd-julkaisuista pitää hieman kiukutella.
Kun alunperin ostin Sorted!-dvd:n, niin suomen levyjulkaisijan puolelta minun annettiin ymmärtää että tavoittelemani versio olisi tupla ja siihen sisältyisivät sekä dvd että cd. Todellisuudessa nämä versiot julkaistiin erillisinä painoksina ja käsiini saapui vain dvd ja täten jouduin siis ostamaan cd:n erikseen.
Kuin kiusatakseen minua, oli vielä molempien kansiin isketty tarra joissa todettiin että ”available on cd and dvd.”
Sorted! Jakaantuu kahteen osaan.
The Haunted Fishtank sisältää suurimman osan yhtyeen videotuotannosta ja More! puolestaan lisää videoita, audiomateriaalia ja yhtyeen jäsenten soolomateriaalia. Jälkimmäinen osuus viittaa siihen että ei ole katsottu Love And Rocketsilla olleen tarpeeksi omalla nimellään olevaa ns. hittishittiä, kun on pitänyt laittaa täytteeksi soolopuolen kamaa. Samaa harjoitettiin Kajagoogoon kohdalla, kun kokoelmasta puolet sisälsi Limahlin soolotuotantoa.
Ymmärtääkseni The Haunted Fishtank on julkaistu joskus aiemmin omana julkaisunaan ja on tuolloin edustanut yhtyettä heidän virallisena videokokoelmanaan. Joten More!-osuudellaan Sorted! On käytännössä sama kuin aiempi julkaisu, kunhan on vain täydennetty versio. Eli siis hieman samaan tapaan kuin mitä levyjen kohdalla näemme usein.
The Haunted Fishtank sisältää 11 musiikkivideota, joista yhdeksän voidaan lukea oikeiksi musiikkivideoiksi, tai ylipäätään sellaisiksi joilla on perusteltu syy olla mukana levyllä. Ne kaksi muuta videota ovat,,, no,,, roskaa. Oletettavasti itse yhtyeen jäsenet ovat pukeutuneet jonkinlaisiksi pallopääampiaisiksi ja heiluvat ympäriinsä, siinä se. Nämä pallopäät ovat nimeltään Bubblemen ja niille on uhrattu oma tila vielä sieltä More!-puoleltakin. Ne eivät tee muuta kuin saavat tarttumaan pulloon.
Videot noudattelevat pitkälti vanhaa tuttua yhtye soittaa-teemaa. Eli ollaan erinäisissä paikoissa ja soitetaan. Efekteiksi riittävät pitkälti savukoneet, David J:n aurinkolasit ja Daniel Ashin räjähtäneet hiukset ja huulipunat. Joten näissä videoissa ei suuremmin ole vaivaa nähty, vaan suurin osa vaikuttaa hyvinkin liukuhihnamaiselta tuotannolta siinä mielessä että välillä ei meinaa huomata lavasteiden vaihtuneen vaan vaikuttaa siltä kuin yhtye olisi päättänyt kuvata kaikki uransa videot yhdeltä istumalta. Täydelliseksi miinukseksi tuota ei voida kuitenkaan laskea, sillä videoiden yhteneväisyydet saavat aikaan aika kivan rakenteen niiden jatkuvuudesta ja videoiden pelkistetty tyyli palvelee ajoittain erinomaisesti musiikkia. Onkin hauskaa että suhteellisen epäonnistuneena kappaleena pitämäni Ball Of Confusion-versio on videona yksi onnistuneimpia. Yhtye luottaa yksinkertaisiin väreihin, tai pikemminkin niiden puutteeseen ja valtaosassa videomateriaalista musta ja valkoinen ovat dominoivassa asemassa. Kun Ball Of Confusionin mustavalkoista asetelmaa rikotaan satunnaisilla kirkkaanpunaisilla viivoilla ja säröillä, niin se aiheuttaa samanlaisen onnistuneen kontrastityylikkyyden kuin mitä esimerkiksi The White Stripes hyödyntää ahkerasti.
Yksikään videoista ei varsinaisesti aiheuta suuttumusta, jos emme siis huomioi niitä Bubblemen-sekoiluja, mutta Motorcyclen kirjaimellinen lähikuvarakastelu moottoripyörästä on kyllä aika puuduttavaa katseltavaa.
More!-puoli alkaa Love And Rocketsin Fishtankin jälkeisillä videoilla joita on neljä kappaletta. Ja videot jatkavat Fishtankin jo esittelemää rakennetta jossa yhtye pitkälti vain soittaa ja välillä kuvaa maustetaan valoilla, tms. David J luottaa edelleen aurinkolasi-imagoonsa, mutta Daniel Ash on ainakin vähentänyt meikkiään. Videot ovat saaneet osakseen myös runsaasti väritystä, mikä toisaalta sopii yhtyeen modernimpaan ilmeeseen ja äänimaailmaan, mutta toisaalta aiheuttaa rikkonaisuutta aiempaan pelkistettyyn värimaailmaan.
Niin ja se yhtyeen kolmas jäsen, Kevin Haskins tekee näissä videoissa samaa kuin kaikissa muissakin, eli on turpa rullalla ja rummuttaa.
Musiikillisesti nämä videot eroavat Fishtankin osuudesta siten että tässä vaiheessa yhtye on syleillyt konesoundeja kuin suloista hylkeenpoikasta ja etenkin R.I.P. 20 C-kappaleesta on vaikea tunnistaa Love And Rocketsia samaksi yhtyeeksi kuin mitä juuri äsken tuli kuunneltua.
Videoiden perään saamme kuulla yhtyeen haastattelun jossa kuulemme perinteisiä kliseitä täydellisen biisin etsimisestä, siitä että yhtye ei osaa luokitella omaa materiaaliaan ja muuta sellaista tuttua ja turvallista. Ei siinä mitään vikaa ole.
Sitten seuraa mielestäni yksi kaikkien aikojen mielenkiintoisimpia ekstroja, tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Eräs Love And Rocketsin fani, David Lanfair oli aikoinaan lähettänyt yhtyeelle kasetin jolla kertoo itsestään, osoittaa ihastumistaan yhtyettä kohtaan ja esittää kysymyksiä koskien Bauhausia ja Love And Rocketsia. Lanfairin toive oli ollut että yhtye tekisi vastauskasetin ja lähettäisi sen hänelle. Periaatteessa kyseessä siis on fanikirje kasetin muodossa. No, yhtye oli tehnyt niin että rupesi soittamaan musiikkia Lanfairin kasetin taustaksi, jolloin Lanfairin puheesta muodostuivat vokaaliosuudet ja julkaisi tämän kappaleen levyllään. Tämä sama musiikkihaastatteluraita on siis myös tällä dvd-julkaisulla. Tämä on mielestäni varsin nokkela idea ja erittäin suuresti sydäntälämmittävä.
More! jatkuu Daniel Ashin soolomateriaalilla jota löytyy neljän videon edestä. Eivät nämä nyt juurikaan eroa edelläkoetuista, mitä nyt Walk This Wayn Tito Puente-salsaosuus on piristävää ja Ash näyttää tässä kyseisessä videossa supercoolilta.
David J edustaa itseään yhden kappaleen edestä, joka onkin veikeää helisevää kitarapoppia jossa Bauhaus loistaa täydellisesti poissaolollaan ja olemme lähempänä La's:n There She Goesin henkeä kuin eläviä kuolleita.
Ja lopuksi meitä kiusataan Bubblemenin osuudella joka käsittää huonoa räppiä, mukavitsikkään B Siden jossa kuulemme ampiaisen surinaa ja puuduttavan sarjakuvan. Luojan kiitos Bubblemenin biisit ovat audiomuodossa, eikä veistä väännetä haavassa videoiden avulla.
Bubblemenin avulla Love And Rockets on ilmeisesti halunnut osoittaa että heilläkin on humoristinen puolensa, toivottavaa vain olisi ollut että tämä huumori olisi ollut hauskaa, eikä mitään Aarne Tenkanen-sarjan itsemurhan kaipuuta.
Sarjakuvan mainittavin seikka löytyy siitä että sen on piirtänyt Hunt Emerson, joka suomenmaalla taitaa olla tunnetuin Myrkky-lehden hienovaraisista filosofoinneista.
Love And Rocketsin videot ovat kuten biisinsäkin. Osa toimii erinomaisesti, osa ei.
Videoiden suurin miinus on siinä että ne ovat kovin mielikuvituksettomia, mutta toisaalta yhteen pötköön katseltuna juuri niiden samankaltaisuus toimii hyvänä yhdistävänä tekijänä ja se tekee niistä jokseekin vahvan kokonaisuuden. Kuitenkin pienikin tauko välissä saa aikaiseksi mielikuvan siitä että enkös minä juuri äsken nähnyt tämän saman videon eri biisillä?
Sisältönsä puolesta Sorted! on aika ihailtava. Toki kun tietää sen että kyseessä on vain täydennetty painos aiemmasta julkaisusta ja osa lisäyksistä vaikuttaa täytemateriaalilta, niin sitä voisi luvalla pitää miinuksena. Mutta jos ei jo omista The Haunted Fishtankia, niin sitten valitusten aiheet vähenevät. Varsinaisia Love And Rockets-videoita on kuitenkin 13 kappaletta ja kun sen päälle tulevat vielä pitkälti samaan sarjaan kuuluvat soolo-osuudet, niin Love And Rockets-nälkä tulee vähäksi aikaa tyydytettyä.
Ja vaikka itse en todellakaan nauttinut noista Bubblemen-jutuista, niin joillekin ne varmasti iskevät kuin sika limppuun.
Ekstramateriaalista itseäni viehätti erityisesti tuo kehumani David Lanfair-raita ja se yksinään olisi jo yhden tähden arvoinen.
Loppujen lopuksi joudun kuitenkin toteamaan että koska osa Sortedin kappaleista ei mielestäni edusta yhtyeen parhaimmistoa, niin niiden paikka hittikokoelmalla on perusteeton. Ja koska kivasta yhtenäisestä linjasta huolimatta videot ovat pitkälti itseään toistavia ja täten jopa tylsiä, niin negatiivisuus painaa aivan liikaa sitä hyvyyttä alaspäin.
Tähdet: ***
Love And Rockets: Sorted! The Best Of
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti