Tyypillisten jatko-osien tapaan hieman laajennetaan perusideaa, mutta parhaimpien jatko-osien tapaan Kadonnut Maailma ottaa erilaisen lähestymistavan perusteiltaan tuttuun kertomukseen.
No, Kadonnut Maailma ei yllä lähellekään kaikkien aikojen parhaimpia jatko-osia, mutta jatko-osaksi se on ihan hyvä ja nimenomaan elokuvan tyylin muuntaminen on ollut sille avuksi. Kun ensimmäinen osa oli Kadonneen Aarteen Metsästäjät, niin tämä on Tuomion Temppeli. Eli aiempi aurinkoinen vuoristorata-ajelu suoritetaan tällä kertaa pimeässä.
Kuten monasti jatko-osissa, on tässäkin siis pohjimmiltaan sama tarina käytössä. Tällä kertaa tarinan laajennus tapahtuu siten, että suljetusta tilasta (ensimmäisen osan saari) siirrymme kaupunkiin ja saamme nähtäväksemme Godzillan onnistuneen Amerikan käännöksen, mitä Amerikan Godzilla ei ollut.
Kun mukaan heitetään vielä pari tuttua naamaa edellisestä osasta, niin mikäpä ettei. Tosin näistä tutuista (ihmis)hahmoista, eli Hammondista (Richard Attenborough) ja Ian Malcolmista (Jeff Goldblum) vain Ian on oikeasti mukana, kun Hammondin rooli on pikemminkin cameo.
Ian Malcolm on sinänsä sopiva hahmo palautettavaksi että hän oli edellisen osan hahmoista ainoa jonka voisi kaaosteoriapulinoineen sopivan useampaan jaksoon, kun esimerkiksi Alan Grant ei yksinään toimi yhtä hyvin. Kun Ian on Joey, niin Alan on Ross. Onhan Ross hauska, mutta hän on hauskimmillaan silloin kun vastapuolena on Joey. Kun taas Joey on sellainen ääliöhahmo jonka voi heittää mihin tilanteeseen tahansa ja hän on aina ääliö.
Ian Malcolm ei ole ääliö.
Ensimmäisen osan Ariana Richards ja Joseph Mazzello käyvät myös vilauttamassa naamaansa, mutta heidän läsnäolonsa on aivan merkityksetön.
Elokuvan aluksi olemme Isla Sornalla, joka on Isla Nublarin naapurisaari. Isla Nublar sattuu olemaan se saari jolla Jurassic Park sijaitsee.
No, Isla Sorna on siitä tärkeä että se ollut eräänlainen koe-eläinpuisto, joten tottahan toki sielläkin siis on dinoja. Vaikka samapa tuo, sillä nythän molemmat saaret ovat yleisöltä suljettuja ja Galápagos-saarien tapaan eräänlaisia luonnonsuojelukohteita. Nämä saaret aiheuttavat minulle harmaita hiuksia kun koetan miettiä että kuinka laajassa tietoisuudessa Hammondin dinosauruselämykset oikein ovat, koska jos ajatus on se että nämä saaret ovat suljettuja yleisöltä niin luulisi että niiden ympärille olisi kehitelty jonkinlainen vartiointi, mutta kuten tämän elokuvan aloitus osoittaa on niille pääsy näemmä hyvinkin helppoa, sillä paikalla on mikä-lie-äverikköperhe lomailemassa ja kokemassa dinovauvojen kauhut. Kolmannessa osassa tapahtuu sama seikka kun muksu katoaa sinne laskuvarjollaan. Eli luulisi että suurinpiirtein koko maailma tietäisi jo että noilla saarilla on dinosauruksia joita valtio, tai jokin yksityisyritys ei pystyisi täysin piilottamaan. Etenkin kun oletettavaa on että ainakin Pterodactylit sattuisivat joskus lentämään saarilta pois, tai että vesi huuhtoisi jonnekin Rivieralle jonkun Stegosauruksen mereen ajautuneen ruumiin, tms.
No väliäkö tuolla.
Ian Malcolm on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan Jurassic Parkissa, mutta Hammondin yrityksen InGenin uusi ilkeämielinen ahne johtaja Peter Ludlow (Arliss Howard) on tietenkin mustamaalannut Ianin maineen ja tehnyt Ianista yleisen huvittuneisuuden kohteen. Joten Jurassic Park on pysynyt piilossa massayleisön tietoisuudelta.
Hammond kutsuu Ianin luokseen ja kertoo toisesta saaresta ja siitä kuinka pelkää Peterin rupeavan rahastamaan dinoilla ja tällä tavoin tuhoamaan niiden kotirauhan. Siispä paikalle on tarkoitus lähettää Ianin johtama tutkimusryhmä jonkinlaiseen luonnonsuojelutehtävään. Ian kieltäytyy mutta muuttaa mielensä kuullessaan että hänen tiedemiesnainen-tyttöystävänsä Sarah (Julianne Moore) on jo lähtenyt saarelle. Kokemuksistaan oppineena Ian päättää lähteä pelastamaan Sarahia ja avukseen Ian saa viherpipertäjävalokuvaaja Nickin (Vince Vaughn) ja insinööri Eddien (Richard Schiff.) Sopivasti myös Ianin hyljeksityksi itsensä tunteva tytär Kelly (Vanessa Lee Chester) hyppää mukaan jänikseksi.
(Sivuhuomautuksena voimmekin mainita että ensimmäisen osan mukaan Ianilla on kolme lasta.)
Saarella Ian on edelleenkin kyynikko, mutta muut ovat aivan innoissaan dinoista ja Sarahkin on turvassa. Tukka hyvin, kaikki hyvin.
Ei kestä kauaakaan kun Peter saapuu metsästäjäarmeijansa kanssa paikalle. Peter haluaa seurata King Kong-elokuvan juonta, napata kasan dinoja ja viedä ne kaupunkiin esitteille. Siispä saamme seurata kohtauksia jotka muistuttavat kovasti Mad Maxin takaa-ajoista ja samanlaisilta puupäiltä valtaosa metsästäjistä vaikuttaakin.
Metsästäjien varsinainen johtaja on Roland (Pete Postlethwaite), joka tekee työtään metsästämisen ilosta ja viis veisaa rahoista. Roland on kunnian mies ja täten oikeastaan aika mukava, vaikka nyt tahtookin ampua Tyrannosauruksen.
Kohtaukset joissa dinoja metsästetään ovat varsin näyttäviä, mutta aika masentavaa katseltavaa. Sääliksi käy viattomia eläimiä jotka joutuvat ilkeiden metsästäjien kiusaamiksi.
Eräänlaisena sivujuonena saamme seurata supertuhmaa metsästäjää Dieteria (Peter Stormare) kun hän sähköpaimenensa avulla kiusaa pientä Galliminusta ja onkin helposti arvattavissa että Dieterille tulee käymään huonosti.
Selviää että Nick onkin jokin luontoaktivisti jonka varsinainen tehtävä saarella on sabotoida Peterin yrityksiä ja siispä Nick rupeaa Sarahin ja muiden kanssa vapauttamaan dinoja.
Nick ottaa mukaansa loukkaantuneen Tyrannosauruksen pennun ja aikoo auttaa sitä selviytymään. Tämä tietenkin johtaa siihen että tyrannot tulevat noutamaan lastaan ja kohta Ian ja kumppanit saavat roikkua pakettiautollaan jyrkänteen reunalla.
Eddie päättää kuolla. Muut pelastuvat.
Kaiken tämän metelin ohessa Ian ja ystävänsä paljastuvat Peterille ja Rolandille.
Koska Nickin sabotoinnit ovat aiheuttaneet sen että tietoliikenne saaren ulkopuolelle on poikki ja ajoneuvot kulkukelvottomia, niin joutuvat metsästäjämme ja tutkijamme yhdistämään voimansa kulkiessaan saaren poikki jollekin toimistorakennukselle josta voitaisiin kutsua ilmakuljetus paikalle. Ai niin, reitti kulkee tietenkin Velociraptoreiden reviirin poikki.
Dieter poikkeaa virtsaamaan ja päätyy Galliminuslauman tappamaksi.
Elokuva muuttuu Aliensiksi ja saamme seurata kuinka raptorit iskevät metsästäjien kimppuun salamannopeasti ja niin sanotusti jälkiä jättämättä. Ihmisjoukko panikoi ja harvenee. Eikä Tyrannosauruksista ole tällä kertaa apua.
Apua saadaan ja Roland saa nukutettua Tyrannosauruksen.
Saavumme San Diegon satamaan jossa Peter pitää lehdistötilaisuuden ja hehkuttaa kuinka laivalla tuodaan pian Tyrannosaurus kaupunkiin. Tietenkin laiva saapuu hallitsemattomana satamaan sillä miehistö on syöty. Kuka tai mikä ne on syönyt? Se ei selviä sillä kuljetettavana on vain iso Tyrannosaurus joka on vielä tässä vaiheessa lastiruumassa lukkojen takana. Triviatieto kertoo että alunperin ideana on ollut että laivalla olisi ollut mukana raptoreita jotka olisivat pistäneet miehistön suihinsa, mutta sitten oli päätetty että ei haluttu kaupungin kaduille useampaa elukkaa juoksemaan, sillä se olisi ollut vähemmän tehokkaampaa kuin pelkän Tyrannosauruksen katseleminen. Olen samaa mieltä että pelkkä Tyrannosaurus riittää, mutta nyt ilman raptoreita ei ole mitään selitystä miehistön kuolemille. Ilmeisesti laivan miehistö söi itsensä.
No, laiva saapuu siis satamaan ja heti silloin Tyrannosaurus herää ja lähtee juoksemaan kaupungille.
Matkalla Tyrannosaurus syö koiran, tönii bussia ja jahtaa Japanilaisia bisnesmiehiä.
Peter on tuonut erillisellä kyydityksellä mukanaan myös Tyrannosauruksen pennun ja sen avulla Ian ja Sarah houkuttelevat Tyrannosauruksen takaisin laivalle.
Laivalla Peter menee noutamaan Tyrannopentua takaisin, mutta sopivasti isä-Tyranno saapuu paikalle ja kehoittaa poikaansa syömään Peterin.
Lopuksi näemme kuinka laiva kuljettaa Tyrannoja takaisin saarelle ja uutisissa osoitetaan tietämystä Isloja Sorna ja Nublar kohtaan, joten nyt ainakin tietoisuus dinosaurusten olemassaolosta on myös muillakin kun Ianilla ja InGenin omistajilla. Se ei kuitenkaan estä sitä että edelleen kolmannessa osassa saaria ei näemmä vartioida millään lailla ja sinne saa mennä jos vain viitsii.
Kadonnut Maailma on ihan mainio elokuva ja se on ihan kelpo jatko-osa, mutta siitä puuttuu luonnollisestikin ensimmäisen osan yllättävyys. Siksi elokuvassa onkin varmaan päätetty siirtyä aika nopeasti toimintaan, eikä ensimmäisen osan tapaan jäädä ihmettelemään dinosauruksia samanlaisella hartaudella. Nehän on kuitenkin jo tullut nähtyä. Joten kunhan aluksi on hyvin lyhyesti ihasteltu dinoja, voidaankin heti kohta ruveta juoksemaan karkuun ja sitä tässä elokuvassa riittääkin.
Tokihan myös edellisessä osassa iso elokuvaa kului dinoja paetessa, mutta tässä osassa se on ottanut aiempaa suuremman osan itselleen.
Kun vielä Kadonneen Maailman tapahtumat sijoittuvat suurelta osin yöaikaan ja näytetty väkivalta on aiempaa raaempaa, niin aiemmin esittämäni Aliens-viittaus on aika kuvaava siltä osin, että Kadonnut Maailma hipoo välillä kauhuelokuvan reunoja. Joka näkyy erityisesti kohtauksessa jossa Velociraptorit nappaavat ihmisiä ruohon seassa.
Tämä elokuvan tummasävyisyys on sinänsä ihan tervetullutta, sillä edellisen elokuvan uutuuden viehätykseen se ei yltäisi millään tavalla, mutta jokseekin samaa teemaa hyödyntävänä sen tuli löytää toinen keino esittää itsensä ja Tuomion Temppelin tapaan valintana oli synkkyys.
Elokuvassa on mukana paljon enemmän sellaisia ns. pahoja hahmoja joiden tietää kokevan ikävän kohtalon ja ne kohtalot ovat pääasiassa jokseekin julmia. Ja se dinojen metsästys oli aika agressiivista.
Kadonnut Maailma kompuroikin enemmän muualla kuin tunnelmassa, vaikka toki tuo synkeröinti aiheuttaakin välillä sellaisen olon että tätä ei ehkä katsoisi yhtä mieluusti uudestaan kuin ensimmäistä osaa. Elokuvan varsinainen ongelma on kuitenkin siinä että sen tarinat tuntuvat katkeavan välillä ja samantien unohtuvan.
Esimerkiksi Pete Postlethwaiten ja Vince Vaughin hahmot tuntuvat vain katoavat ja vaikka Postlethwaiten kohdalla onkin jo aiemmin mainittu syyt miksi hänen hahmonsa ei olisi mukana enää kaupunkiosuudella, niin siltikin hänen poistumisensa elokuvansa tuntuu kömpelöltä. Syy lienee siinä että elokuvan puoliväliin saakka sekä Vaughnin että Postlethwaiten hahmot ovat vahvasti esillä, niin heidän uskoisi olevan mukana jollain tavoin loppuun asti.
Vaughnista ei nyt niin väliksi, sillä hänen hahmonsa ja tapansa esittää se ovat aika mitäänsanomattomia, mutta Postlethwaite on aivan loistava Rolandin roolissa ja hän onkin elokuvan mielenkiintosinta katseltavaa.
Ian Malcolmin tytärkin tuntuu vain katoavan kuin tuhka tuuleen, siitäkin huolimatta että näkyy vielä loppukohtauksessakin.
Sitten on se Tyrannosauruksen matka laivalla josta jo mainitsinkin.
Ja elokuvassa on muutama muukin hahmon katoaminen, tarinan keskeytyminen, sekä muita vastaavia juttuja joista tuntuu puuttuvan pätkiä, ja nämä aiheuttavat elokuvaan huolimattomuudelta tuntuvia seikkoja joita on vaikea uskoa Spielbergin käsialaksi.
Silloin kun elokuva keskittyy toimintaosuuksiin, niin se toimii loistavasti. Kuten ensimmäisen osan kohdalla on tämäkin osa visuaalisesti upea ja vauhdikkaat osuudet ovat hauskaa katseltavaa. Erityisesti Tyrannosauruksen seikkailut kaupungissa ovat miellyttävää seurattavaa, mutta tarinallisesti mukana on liikaa nykimistä. Joten elokuva tuntuu enemmänkin Spielbergin tuottamalta kuin ohjaamalta, jonkun Transformersin tapaan.
Pidin suuresti kohtauksesta jossa Ianin ja kumppaneiden matkailuauto roikkuu jyrkänteen reunalla ja Sarah on takalasia vasten joka hiljalleen on murtumassa.
Jeff Goldblum on edelleen mainio Ian Malcolmina ja Richard Schiff on erinomainen Eddienä, ja olikin sääli että Eddie päätyi dinonruuaksi niin nopeasti.
Pete Postlethwaite oli loistava ja hänen kunniastaan tarkka metsästäjähahmonsa oli elokuvan onnistunein.
Julianne Moore, Vince Vaughn ja Vanessa Lee Chester olivat suhteellisen näkymättömiä, joten he eivät jää suuremmin mieleen.
Arliss Howardilla ja Peter Stormarella oli puolestaan käytössään hahmot joista olisi voinut syntyäkin jotain, mutta molemmat jäivät hieman liikaa taka-alalle, ja Stormaren hahmohan tapettiin pois aika nopeasti.
Kadonnut Maailma on näyttävä, siinä on hyvä musiikki, Tyrannosauruksen kaupunkiosuus on mainio ja osa näyttelijöistä on loistavia.
Vastaavasti siinä on töksähteleviä tarinanpäätöksiä tai kokonaan päättymättömyyttä, osa hahmoista on näkymättömiä ja Spielbergin käsiala tuntuu välillä väärennetyltä.
Tähdet: ***
Jurassic Park 2: Kadonnut Maailma
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti