No en nyt siitä kiinteytyksestä niin välitä, mutta katselen ihan mielelläni hikistä aerobiccausta.
Tarinamme alkaa siten että Marianne (Marianne Kiukkonen) astelee kameran eteen pukeutuneena Adidaksen verkkareihin ja hän esiintyy kuin olisi jossain Grandmaster Flashin videolla vetämässä jotain old school hiphoppia, että white lines don't do it vaan. Mariannella on myös jokin rätti päässään
Marianne kertoo meille syitä miksi nyt kannattaa aloittaa aerobic. Niitä syitä taisi olla kolme ja yksi oli ainakin että aerobic kehittää koordinaatiokykyä ja tämän toteamuksen taustalla joku MC Lyte kompuroi.
Tanja Vienonen,,, tai ainakin tuolloin vielä Vienonen, taputtaa takapuoltaan.
Ai niin, aerobicia pitää harrastaa olikos se nyt viisi kertaa viikossa. Vähempi määrä on kuin piiskaisi Jeesuslasta.
Ja nyt itse asiaan.
Taustalla on läpikuultavia verhoja ja pari, kolme, neljä muovisen näköistä palmua. Mustavalkoisiin trikoisiin ja väärinpäin pidettävään lippikseen pukeutunut Marianne heiluu edessä ja kertoo kuinka polvet joustavat. Hänen takanaan on neljä naisihmistä, joista yksi on aiemmin mainittu Tanja Vienonen. Keitä nämä kolme muuta ovat? IMDB ei oikein auta tässä asiassa.
Välillä punnerretaan, välillä puristetaan, yy, kaa, koo, nee, vii, kuu, ojenna ylös.
Taustamusiikki kuulostaa hieman Giorgio Moroderilta, mutta tuskin on sitä.
Ahaa, nyt heillä on tummansiniset, harmaat, tai hieman sinne päin olevat sporttiliivit ja pyöräilyhousut, tms. Muista hengittää.
Vuorossa on puristuksen ohella Madonna, joka on näemmä jonkinlainen Vogueliike.
Sitten palataan niihin mustavalkoisiin trikoisiin ja musiikkina on houserytmejä ja ravepianoa.
Muutamaa minuuttia myöhemmin sankarimme kyykistelevät matoilla ja nostelevat jalkojaan. Pakaroita jännittää.
Sitten chillataan. Musiikiksi hieman Phil Collins kopiointia ja istuskellaan, ojennellaan ja rinta pystyyn.
Lopuksi vielä neitokaisemme yhdistävät kätensä Kolme Muskettisoturia-tervehdykseen ja hyppäävät pysäytyskuvaan.
Kasetin mukana tuli myös eräänlainen ohjekirjanen jossa on lyhyesti esiteltynä muutama jumppaliike, joitakin kuntosalimainoksia ja Mariannen kirjoitusta siitä kuinka huisin hauskaa ja hyödyllistä pepunvatkaus onkaan.
En minä tätä kasettia ostanut jumpatakseni muuta kuin likaista mielikuvistustani, joten jumppaliikkeet jääköön arvailujen varaan.
Fat Burning Aerobicin sisältö on siis aika yksinkertainen. Muutana neitonen taustalla toistaa huonosti synkronisoituna etualalla olevan Mariannen liikkeitä ja se on siinä.
Kamera pysyttelee pääosin edessä kuvaten kaikkia osallistujia ja oikeastaan vain silloin kun jumppasarja, tai vaatteet vaihtuvat niin kamera vilauttaa jotain toisestakin kulmasta ja tällöin koemme yleensä NYPD Blue-zoomauksen.
Esiintymistila on pelkistetty. Pari rehua ja taustaverhot ovat mukana vain eräänlaisina drinkkien paperisateenvarjoina, tuomassa maustetta mutta eivät peittämässä varsinaista lihaa.
Musiikki on samoin hyvin yksinkertaista ja sen tarkoitus onkin toimia vain taustana, sillä Mariannen puristuspuheet ovat tärkeämpiä.
Mariannella ja tytöillään näyttää olleen ihan hauskaa, joten esiintyjinä he ovat ihan kelpoja. Eivät he kuitenkaan niin vakuuttavia ole jotta saisivat ainakaan minua nostamaan ahteriani sohvalta, mutta voin kyllä uskoa että vähänkään jumpasta kiinnostuneet saisivat tästä jotain irti. Puhun siis jumpasta tarkoittaen sillä niitä YLE:n kanavilla esitettäviä päiväjumppia, sillä jotenkin minä miellän aerobicin hieman agressiivisemmaksi liikehdinnäksi kuin mitä Marianne esittelee. Tosin koska en ymmärrä jumppauksen päälle, niin saattahaan olla että vuonna 1994 on tämäkin edustanut aikansa Crank: High Voltagea.
Tämä on kaikin puolin kiltti. Ei pahemmin paljasta pintaa, ei pornofunkkia, eikä punaisia valoja.
Mitään erityistä tajunnanräjäytystä ei siis ole tarjolla, mutta ihan kelpo katseltavaa kuitenkin.
Tähdet: ***
Fat Burning Aerobic
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti