Klingonit, nuo Star Trekissa epävirallisen virallisen pahiksen merkityksen saanut rotu on ajanut maailmansa lähelle tuhoa ja joutuu nyt vastentahtoisesti pyytämään Tähtiliitolta apua planeettansa ja rotunsa pelastukseen. Käytännössä Klingonit kaivoivat tosi syvän kuopan ja nyt se sortui.
Tähtiliitto on tietenkin innoissaan tästä tilanteesta, sillä nyt voidaan viimein olla kavereita Klingonienkin kanssa.
Kapteeni Kirk (William Shatner) ei ota avosylin vastaan Klingonien rauhantarjousta, mistä kertoo jo Kirkin kommentti ”let them die!” Kirkin asenteen ymmärtää jo siksikin että jo vuosia Klingonit ovat kiusanneet häntä. Niin ja tappoihan Klingon Kirkin pojan.
Mutta jos Kirk vastustaa yhteistyötä Klingonien kanssa, niin myös Klingoneista löytyy vanhoillisia jotka eivät halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa ja apua ei todellakaan pyydetä vaikka verta vuodettaisiin enemmän kuin Niagara laskee. Ja suurimpia soraääniä päästelee Klingonkenraali Chang (Christopher Plummer)
Rauhanvastustajia löytyy joka nurkasta jonkin verran. Yleensä heitä joille sodan jatkuminen on rahallisesti kannattavaa.
Kirk miehistöineen määrätään rauhanlähettiläiksi ja he lähtevät tapaamaan Kansleri Gorkonia (David Warner). Kirkin miehistöön kuuluu tällä kertaa myös Vulcanuslainen luutnantti Valeris (Kim Cattrall) ja hän on eräänlainen Spockin (Leonard Nimoy) suojatti, mutta tärkeintä on että hän on seksikkäämpi tässä kuin jossain Sinkkuelämäässä. Hei c'mon, spacebeibit ovat kova sana tässä taloudessa. Eikä hän näyttelekään yhtään hullummin.
Yllättäen Gorkonin alusta vastaan hyökätään ja todisteiden mukaan hyökkäyksen suoritti Enterprise. Gorkonin alukselle siirtyy kaksi salamurhaajaa salamurhaamaan Gorkonin ja jälleen todisteet viittaavat Enterpriselle. Kirk ja muu Enterprisen väki antautuu selvittääkseen mitä ihmettä oli tapahtunut, sillä Kirk ei itse ainakaan antanut mitään käskyä hyökätä Klingoneita vastaan. Kirk ja McCoy (DeForest Kelley) siirtyvät Klingonien alukseen pelastaakseen Gorkonin, mutta he ovat liian myöhässä.
Kirk ja McCoy pidätetään Gorkonin murhasta ja he joutuvat Klingonien oikeuden eteen. Tähtiliitto ei tässä tilanteessa uskalla pistää vastaan. Kenraali Chang vaatii Kirkille ja McCoylle kuolemantuomiota, mutta orastavan rauhan vuoksi tuomio muutetaan elinkautiseksi pakkotyöksi. Kirk ja McCoy lähetetään ikijään peitossa olevalle vankilaplaneetalle Rura Pentheen.
Toisaalla Spock ja loput miehistöstä koettavat kerätä todisteita osoittaakseen Kirk ja McCoy syyttömiksi.
Kirk ja McCoy pakenevat. Kirk tappelee muodonmuuttajan kanssa joka nyt näyttää Kirkiltä. Eli Kirk vastaan Kirk, yhdessä kaikkien aikojen naurettavimmassa nyrkkeilyottelussa.
Valeris paljastuu osalliseksi Gorkonin murhaan ja samalla paljastuu että kenraali Chang aikoo johtaa uutta salamurhaa. Tällä kertaa kohteena on rauhankonferenssissa puheen pitävä Tähtiliiton presidentti (Kurtwood Smith.) Murhaajana olisi Klingoniksi naamioitu henkilö ja täten syyt saisi pistettyä Klingonien niskoille ja rauha olisi mahdottomuus. Mutta jos katsotte remastered-versiota, niin jäätte uskoon että salamurhaaja olisi oikea Klingon, koska tässä on eri leikkaus ja aiemmassa versiossa valeKlingonilta otettiin naamio pois, mitä tässä ei näytetä. No, idea on kuitenkin se että rauhaa ei tulisi.
Chang räjäytetään kappaleiksi ja Kirk joukkoinen pelastaa Tähtiliiton presidentin, jonka nimi on ilmeisesti Presidentti.
Kirk oppii suvaitsevaisuutta ja eläke kutsuu.
Tämähän on se ns. jäähyväisleffa jonka oli tarkoitus päättää alkuperäisen miehistön matka, joten lopussa on hyvästien jättöä. Seuraavassa osassa viestikapula annetaan Next Genin Picardille miehistöineen, mutta ei huolta, tuttuja naamoja on sielläkin luvassa.
Tämä Star Trek-elokuva on taas niitä jonka sivuosat ovat täytetty tutuilla naamoilla. On tietenkin David Warner joka sai toimia Gorkonin roolissaan merkittävänä uhrauksena koko Star Trekin maailmassa. Hauskaa oli että Warnerilla oli edellisessä Trekissa ns. punapaitarooli, jolla ei ollut juonen kannalta mitään merkitystä ja tällä kertaa hänen hahmonsa salamurha johtaa kahden sodassa olevan rodun rauhaan.
Sitten on tietenkin Changin roolissa oleva varsin mainio Christopher Plummer, hieman Ricardo Moltalbanin Khania muistuttava hahmo. Ja Khanin Vihan ohjasi Nicholas Meyer, joka ohjasi myös tämän elokuvan.
Kim Cattrall on elokuvan Juudas ja seksikäs sellainen.
Mutta näiden isompien roolien joukossa ovat myös Robocopista ja 70's Showsta tuttu Kurtwood Smith Tähtiliiton johtajana. Vaikkakin rooli on suunnilleen sellainen että jos räpäyttää silmiään väärällä hetkellä, niin hän jää huomaamatta. Hauskaa on myös huomata Michael Dorn Klingonlakimiehenä, kun samainen herra näytteli tietenkin eri Klingonia Next Generationissa. Onpa siellä mukana jopa Christian Slater sanomassa yhden repliikin.
Star Trek 6:ssa on varsin hyvä tarina. Se käsittelee rasismia ja ennakkoluuloja. Uuden aikakauden pelkoja, politiikkaa, salaliittoja ja muuta sellaista shittiä. Siltikin elokuva tuntuu jotenkin puolitiehen jäävältä. Ongelmat löytyvät ehkä jopa sen eräänlaisista voimavaroista.
Chang esimerkiksi on hyvä hahmo ja Plummer esittää roolinsa hyvin, mutta kyseessä on periaatteessa Klingonversio Khanista, joten se on jo tehty ja veiläpä hyvin.
On kiva bongailla tuttuja naamoja erinäisistä cameorooleista, mutta jos kyseessä ei ole triviapeli, niin pahimmillaan nämä naaamat vain saavat unohtamaan pääasian. Tällä tarkoitan näitä Christian Slaterin cameon kaltaisia vilahduksia, joilla ei ole mitään virkaa, kunhan heidät on ollut vain pakko saada mukaan. Kysykää Stan Leelta, hänen sekuntinsa Marvel-elokuvissa ovat aina haitaksi.
Sitten on tietenkin tämä itse tarina Klingonien ja ihmisten välisestä rauhasta. Kyseessä on hyvä perusta elokuvalle ja koko Star Trek kaanonia ajatellen se on hyvin merkittävä. Ajoitus on vain väärä. Star Trek 6:n ilmestyessä The Next Generation oli jo hyvässä vauhdissa ja siinä Klingonien ja ihmisten välillä oli jo rauha. Herkkä, mutta rauha kuitenkin. Joten vaikka Star Trek 6 sijoittuu ajallisesti ennen The Next Generationia, niin sen esittämät teemat olivat menettäneet jo yllätyksellisyytensä.
Tässä siis on kyseessä elokuva joka vaikuttaa siltä että siinä olisi merkityksellisyyttä vaikka kuinka, mutta lopulta se osoittautuu vain vanhaksi tutuksi. Vähän niin kuin sokkotreffit oman vaimon kanssa. Onhan se kivaa, mutta se sokko-osa menee hieman hukkaan.
Yksi asia minua kuitenkin ottaa päähän suunnattomasti tämän elokuvan kohdalla. Elokuva on täynnä Shakespeare-sitaatteja. Ei millään pahalla, mutta Shakespeareen turvautuminen on aina halpa keino hakea itselleen uskottavuutta. Tarkoitukseni ei ole vähätellä Shakespearen merkitystä, mutta sitä keinoa on käytetty niin usein, että jopa Keanu Reeves nolostui sen vuoksi. Mitä? Missä? Miten?
Tehdessään sitä puuduttavaa Paholaisen Asianajaja-elokuvaa, oli Reeves omien sanojensa mukaan ostanut Al Pacinolle jonkin Best Of Shakespearen ja tuntenut olonsa noloksi huomatessaan että Pacino olikin niin kova Shakespearefani että varmaan kuului Williamin posseen. Joten luullessaan olevansa originelli, Reeves tajusikin olevansa kaikkea muuta.
Tarkoitan että maailmasta löytyy niin paljon muutakin referoitavaa, että jättäkää Shakespeare välillä mätänemään hautaansa.
Etenkin tämän elokuvan kohdalla Shakespearen hyödyntäminen tuntuu halvalta keinolta.
Ensinnäkin Shakespearea siteeraavat Klingonit. Eikö heiltä löydy jotain omaa menneisyyden näytelmäkirjailijaa, jotain Gurk The Impaleria tai vastaavaa. Joten tämä osoittaa mielikuvituksen puutetta käsikirjoittajilta tunkea ihmishahmo avaruusolentojen esikuvaksi.
Toisekseen juuri tämä mahdollisuus keksiä vaikka mitä hahmoja siteerattavaksi jätetään oikeastaan aina tulevaisuuteen sijoittuvissa elokuvissa hyödyntämättä. Oltiin sitten kuinka kaukana tulevaisuudessa tahansa, niin aina puheissa esiintyvät samat Shakespearet, Hitlerit, Gandhit, Kekkoset ja muut. Vaikka esimerkiksi tämän vuoden 2009 ja jonkun vuoden 30000 välille voisi keksiä vaikka mitä ihme hiippareita. Ja tätä ei Star Trek 6 huomioi laisinkaan.
Sitten vastaavasti seikka josta nautin suuresti Star Trek 6:n kohdalla. Yksi Gorkonin salamurhasalaliittoon liittyvistä henkilöistä on amiraali Cartwright (Brock Peters) ja sama hahmo, saman näyttelijän esittämänä oli mukana jo Star Trek nelosessa. Tuolloin hahmo esitettiin tietenkin eri valossa kuin tässä elokuvassa ja nyt kun katsoo neljättä osaa, tietäen mihin hänen tiensä johtaa, niin siinä on mielestäni hyvin rakennettu hahmon kehitys.
Star Trek 6: Tuntematon Maa on elokuva jolle haluaisin antaa paremman pisteytyksen, mutta kun elokuva jää sinne ihan kiva-asteelle, niin tässä sitä nyt ollaan. Lähempänä kahta kuin neljää.
Tähdet: ***
Star Trek 6: Tuntematon Maa
...NOIR
3 kommenttia:
Itse tässä odottelen, että saisi intoa ostaa sen alkuperäisen tv-sarjan, jonka katsottuani voisi alkaa katsoa myös näitä leffojakin. Siihen taitaa kyllä valitettavasti mennä vielä aikaa.
Mutta joo, täällä http://www.sivustakatsoja.com/blog/2310852/katsaus-vuoteen-200/ olisi kirjoituksen alalaidassa sulle "postia", jos kelpaa. :)
Siis tässä (en muistanut, että toimi html-koodit): Kas näin.
Minulle Star Trek merkitsee enemmän kuin lähin vertailukohtansa Tähtien Sota, niinpä olen kommenteissani rehellisen puolueellinen.
Nyt oikein polttelee kun joutuu pitämään parin päivän taukoa ennen seuraava Trekkiä, kun saan sen vasta (näillä näkymin) huomenna takaisin haltuuni.
Sarjat jätän todennäköisesti sivukommentteihin, sillä sarjat yleensäkin ovat rajattu ulos täältä. Mutta varmaan joitakin tuplajaksojen erillisjulkaisuja tulee otettua esille. Sillä omana sarjasta irroitettuna julkaisunaan ne ovat tavallaan leffoja.
Lähetä kommentti