Kun ensimmäinen Star Trek-elokuva keskittyi vahvasti rauhalliseen tunnelmaan ja vältteli suoraa toimintaa, niin kyseinen elokuva on aikojen saatossa saanut hieman negatiivisenkin maineen. Tiedän että moni arvostaa sarjan ensimmäistä elokuvaa, mutta sillä on myös samalla lempinimenä ”Star Trek: The Motionless Picture.” Mikä on kieltämättä helppo ymmärtää elokuvaa katsoessa. Sen vähäinen toiminta ja keskittyminen keskusteluun kiukkuisen pilven kanssa ei liene kaikkien käsitys vaiheisilla ammuskelusta ja kamppailusta kaikenmaailman Gornien kanssa. Vastaavasti sarjan ensimmäinen elokuva on temaattisesti uskollinen Star Trekin lähtökohdille tutkia uusia maailmoja ja ihmeitä. Se ei ollut toimintaelokuva koska sen ei pitänytkään olla toimintaelokuva.
No, tietenkin kun seuraavan osan aika koitti, niin Silent Runningmainen filosofointi jätettiin syrjemmälle ja tilalle otettiin agressiivisempi ote. Joten nyt Enterprisen ja etenkin James Tiberius Kirkin vastukseksi otettiin selkeä vihulainen, jonka kanssa voidaan ryhtyä kunnolla hippasille. Eli hiukan perinteisimpi hyvä vastaan paha-meininki.
Mutta koska kyseessä on kuitenkin Star Trek, niinpä asiaa täytyi monimutkaistaa hieman. Siispä vihollinen on Khan Noonien Singh, jota ei voi kuitata vain toteamalla hänen olevan joku tavallisen ultimaattinen ilkimys joka nyt vain tulee ja murjottaa.
Khan on hahmo kaukaa Star Trekin historiasta, sillä hän esiintyi muinoin sitten jaksossa Space Seed. Tämä huomio on tärkeä siksi, että tässä kyseisessä jaksossa Khan esitellään, mitä ei oikeastaan Star Trek 2-elokuvassa tehdä. Elokuvassa Khan on jo tuttu hahmo Enterprisen miehistölle, mutta satunnaiselle katsojalle Khanin merkitys ei avautune samalla tavalla. Elokuvassa kyllä lauseella tai parilla muistutetaan Khanin historiasta, mutta jotta asia valkenisi kunnolla niin olisi ennen elokuvaa katsottava tuo aiemmin mainitsemani yksittäinen tv-jakso. Jakson pitäisikin kuulua Star Trek 2 DVD:n ekstroihin.
Tämä hahmon esittelemättömyys on mielestäni loistoidea siksi, että muut voivat katsoa Khanin olevan vain jokin peruspahis jollaisia nyt aina sattuu pilkahtelemaan esiin tämänkaltaisissa tarinoissa. Mutta fanit jotka jo tietävät kuka Khan on, saavat tällä tavoin huomata ettei Star Trek 2 ole se pelkkä toimintascifistely jollaisena asiaan vihkiytymättömät sen ehkä näkevät.
Kyseessähän on hyvin tyypillinen Star Trek modus operandi jossa mukaan pistetään paljon vain ns. faneille suunnattuja seikkoja. Minä pidän näistä juuri siksi että itse esimerkiksi pelkäsin että Star Trek 2 olisi vain pelkkää toimintaa ja unohtaisi ne puolet joiden vuoksi itse innostuin sarjasta. Toisekseen mielestäni on aina hyvä jos mukaan laitetaan juttuja jotka eivät avaudu yhdellä kertaa, vaan ne ymmärtää vasta joskus muulloin ja täten elokuva saa tarvittaessa lisää elinaikaa ja merkitystä.
Ennen Star Trek 2:Khanin Vihan juonikuvausta, otetaan esille hyvin pelkistetysti Space Seed-jakson sisältö, jotta Khan Noonien Singhista tulisi ymmärrettävämpi elokuvan suhteen.
Space Seedsissa Enterprise kohtaa vieraan aluksen avaruudessa. Aluksen sisällä on syväjäädytettyjä ihmisiä.
Kirk kumppaneineen herättää aluksen elossa olevan matkustajan, Khanin. Khan miehistöineen on uinunut satoja vuosia, mutta ei ole vanhentunut päivääkään.
Khan ottaa tehtäväkseen herättää loput miehistöstään, vallata Enterprise ja muuta sellaista kivaa. Katsokaas kun Khan on geneettisesti manipuloitu supersotilas jollaisten avulla oli alunperin tarkoitus voittaa sodat, mutta Khanista tulikin vallanhimoinen diktaattori joka halusi kaiken itselleen. Ja nyt uudelleen herännyt Khan aikoo jatkaa vanhoissa puuhissaan.
Kirk voittaa Khanin ja tuomitsee hänet miehistöineen eristykseen autioplaneetta Ceti Alpha viidelle.
Ja nyt illan elokuvan pariin.
Avaruusalus USS Reliant on etsimässä kuollutta planeettaa jotta tohtori Carol Marcus (Bibi Besch) voisi suorittaa siellä Genesis projektinsa. Genesis on on eräänlainen elämän atomipommi (joo, ihan tosi) joka räjähtäessään ei tuhoa, vaan synnyttää elämää siellä missä sitä ei ole. Reliant saapuu planeetalle Ceti Alpha 6 ja planeetan pinnalle siirtyvät kapteeni Clark Terrell (Paul Winfield) perämiehensä Pavel Chekovin (Walter Koenig) kera, varmistamaan planeetan sopivuuden Genesiskoetta varten. Planeetan tulee olla täysin kuollut koska Genesiksen synnyttämä elämä korvaisi edellisen sellaisen, joten elämää täynnä olevalle planeetalle Genesis olisi kaikkea muuta kuin kiltti ja kiva. Planeetalla Chekov tajuaa että jotain on vialla ja pian esiin astuukin Khan (Ricardo Montalban) jäljellä olevan ryhmänsä seurassa ja vangitsee vierailijat. Ceti Alpha 6 onkin Ceti Alpha 5, eli planeetta jolle Khan miehistöineen tuomittiin eristykseen. Luonnonmullistusten vuoksi Ceti Alpha 5:n kiertorata oli muuttunut, kuten myös sitä kautta sen atmosfääri ja tästä syystä kapteeni Terrell ja Chekov eivät tienneet joutuneensa väärään paikkaan. Pian Khan onnistuu valtaamaan USS Reliantin ja pyhää vihaa uhkuen tahtoo kostaa amiraali Kirkille (William Shatner) aiemman nöyryytyksen. Khan aikoo varastaa Genesis projektin ja käyttää sitä apunaan kostaessaan Kirkille.
Selviää että Carol Marcus on Kirkin entinen hoito ja apulaisena Carolilla on heidän yhteinen poikansa David (Merritt Butrick.)
Samaan aikaan tietämättä Khanista, Kirk vie uusia miehistön jäseniä koulutuslennolle. Kirk kuulee että Carolilla on asiat hassusti, jotenka koulutuslento muuttuu kriisinhallintalennoksi.
Paikalle saavuttuaan Enterprise kohtaa Reliantin, Kirk Khanin ja hiekan heittäminen silmille voi alkaa. Oltuaan hetken niskan päällä, Khan sortuu kaksiulotteiseen ajatteluun ja kostonhimonsa sumentamana tekee itseään kohtaan kuolettavan virheen. Ennen kuolemaansa Khan käynnistää Genesispommin ja koettaa sen avulla tuhota Kirkin ja koska Enterprise on pahasti vaurioitunut niin se ei pääse pakoon räjähdystä. KUNNES! Spock puuttuu peliin ja käy korjaamassa vaurioutuneet laitteet, mutta kuolee vuotavan säteilyn seurauksena.
Genesislaite vaikuttaa läheiseen elottomaan planeettaan ja synnyttää sinne elämää.
Spockin ruumis lasketaan avaruuden syleilyyn.
Elämä loppuu. Elämää syntyy.
Jerry Goldsmithin harmoniset tuutulaulut ovat vaihtuneet James Hornerin militaristiseen hyökkäävyyteen. Mikä on elokuvan tunnelman muuttumisen vuoksi oikea ratkaisu. Ei niin ettenkö uskoisi että Goldsmith olisi pystynyt muuntumaan elokuvan hengen myötä, mutta hyvä näin.
Ricardo Montalban on varsin mainio toistaessaan Khanin roolinsa. Tällä kertaa vuosien kärsimykset näkyvät Khanin lisääntyneessä kiehuvassa raivossa ja Montalban onkin sopivasti muuttanut esiintymistapaansa Space Seedista tähän. Onhan kyseessä samoista henkilöistä huolimatta aivan eri maailmat, niin muuntuminen esiintymistavassa olikin vaadittua. Samalla hän on onnistunut pitämään hahmonsa tunnistettavasti samana.
Shatner, Nimoy ja kumppanit ovat tunnistettavasti tuttuja omia itsejään. He tietenkin ovat toistaneet roolinsa jo niin usein aiemmin, että mitään varsinaisia ihmeitä ei suoriteta. Mutta yhdessä kohtaa juuri Shatner ja Nimoy tuovat hahmoihinsa syvyyttä jollaista ei aiemmin ollut huomattavissa. Kyseessä on tietenkin Spockin kuolinkohtaus jossa vähällä tehdään hyvin paljon. Etenkin Shatnerin kohdalla tämä ”syvyys” on huomattavaa, sillä hän on muutoin kovin eläväinen esiintyjä ja tässä nimenomaisessa kohtauksessa vaadittava hiljaisuus on Shatnerille harvinaista. Ja hän suoriutuu siitä loistavasti.
Vaikka luutnantti Saavikin roolissa oleva Kirstie Alley ei elokuvan aikana ollut vielä mikään tähti, niin hänen roolinsa on lähestulkoon aika perinteinen tähden tekemä cameo. Hän suoriutuu roolistaan varsin mallikelpoisesti, mutta jää auttamattomasti muiden varjoon. Hän on kyllä seksikkäimpiä Vulcanuslaisia koskaan.
Elokuvassa on pari juonellista seikkaa josta pidän suuresti. Ensinnäkin juuri tämä aiemmin mainitsemani Khan-hahmon esittelemättömyys toimii minuun kuin heroiini narkkariin. Lisäksi pidän myös siitä että vaikka elokuvan kantava idea on Kirkin ja Khanin kaksintaistelu, niin he eivät koskaan kohtaa toisiaan silmästä silmään, vaan pelkästään alusten monitorien kautta. Khanin kautta tulee esille myös hienosti itsepäisyyden ja harhauskoisen egon kuvaus. Eikä tietenkään saa unohtaa Spockin kuolemaa, joka tässä vaiheessa on puhtaasti yllättävä ja ajatuksena lopullinen, vaikka se ei tietenkään sitä ollut.
On helppo ymmärtää miksi Star Trek 2: Khanin Viha on sarjansa menestyneimpiä. Siitä huolimatta että olisi lähes vaadittavaa tuntea Khanin historia ennen tämän elokuvan katselua, niin Khanin Viha on aika selkeästi ensimmäistä osaa perinteisimpi hyvä vastaan paha-tarina, johon on helpompi noviisin päästä sisälle kuin aiempaan osaan. Itsekin pidän tästä elokuvasta kuin hullu puurosta, mutta siltikin tuntuu kuin jotain puuttuisi. Elokuva näyttää hyvältä, se kuulostaa hyvältä ja siinä on oikeastaan kaikkea Star Trekista kaipaakin, mutta siltikin ensimmäisen osan jonkinlainen mystisyys siitä puuttuu.
Tähdet: ****
Star Trek 2: Khanin Viha
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti