Alastonta Kaupunkia katsellessani ajattelin, että kyseessähän on varsin mainio kyttäsarja ja olisi mukavaa jos joku kotoisista tv-kanavistamme ymmärtäisi ottaa tämän tv-sarjan esityslistalleen. Nykyään en enää sitä toivo, sillä vaikka Alaston Kaupunki huokuu sellaista sanoinkuvaamatonta tv-sarjafiilistä, niin sepä ei olekaan tv-sarja.
New York juuri sellainena kuin kyttäsarjat sen esittävät. Pukumiehiä ja -naisia, bisnestä, bisnestä, bisnestä ja nurkan takana hämärää valaistusta, katuojia ja niiden asukkaita.
Esiin ajaa taksillaan Daniel Muldoon (Scott Glenn), kyydissään ystävänsä James Halloran (Courtney B. Vance). He kinastelevat Muldoonin halusta lipittää vihreää teetä. Siinä sivussa estetään viinakaupparyöstö ja katsoja ymmärtää kumppanusten olevan poliiseja, eivätkä taksikuski matkustajineen.
Kaupunkiin saapuvat ystävykset Sarah (Kathryn Erbe) ja Merri (Robin Tunney). He ovat ne sinisilmäiset turistit jotka tulevat heti ryövätyiksi, koska he luonnollisesti kohtaavat sen siirtolaistaksikuskin joka ymmärtää muiden omaisuuden olevan omaansa. Tätä kautta Sarah ja Merri tietenkin kohtaavat myös Muldoonin ja Halloranin.
Kaupunkiin saapuu myös tosi paha tappaja Chaz Villanueva (Giancarlo Esposito) joka on tulossa pistämään ilmat pihalle jostakusta poliisista. Hmm,,, yllättäen Halloran saakin tappouhkauksia.
Sarah ja Merri vieraina vieraassa paikassa harhailevat tietenkin jonnekin fetissiklubille ja sitä kautta tavataan sellainen charmantti eurotrashdandy Marco (Sebastian Roché) joka houkuttelee neidit mukaansa. No, neidit ovat Ohiosta joten tietenkin he lähtevät fetissiklubidandyn mukaan. Marco on luonnollisesti jokin ihmiskauppias joka aikoo pökkiä Sarahia ja Merria, kunhan ensin pumppaa nämä täyteen tabuja. No, Merri menee ja ampuu Marcoa ja danceorientoitunut operetti soi.
Merri nappaa mukaansa läjän Marcon rahoja ja nyt sinisilmäiset ystävyksemme päättävät pistää elämän risaiseksi varastamillaan rahoilla. Jos arvaatte että Marcon bisneskumppanit haluavat rahat takaisin, niin oikeassa olette. Siispä Sarah ja Merri bilettävät varastetuilla rahoilla ja heidän perässään ovat kytät ja pahikset.
Tappaja-Chaz puolestaan menee tapaamaan Hallorania ja selviää että he ovat vanhoja sydänystäviä. Ja jos arvaatte että Chaz aikoo silti tappaa Halloranin, niin oikeassa olette.
Sarah ja Merri jäävät ureaan kun Marcon bisneskumppanit saavat heidät kiinni. Ei huolta sillä Sarah nappaa aseen ja räiskii kaikki pahikset reikäjuustoksi. Siis hitto! Ensin nämä Ohion kiltit tytöt tulevat tukat nutturoillaan isoon pahaan kaupunkiin ja kohtaavat samantien ryöstäjän. Sitten vuorossa ovat fetissiklubi, ihmiskauppias, hiusten vapauttaminen ja sitten pistetäänkin puolet kaupungista täyteen luodinreikiä.
Tytöt jäävät kiinni ja kiltit poliisedät nuhtelevat heitä.
Seuraavaksi Muldoon selvittää että Chaz on se Hallorania uhkaava tappaja.
Chaz houkuttelee Halloranin luokseen.
Halloran koettaa jujuttaa Chazia.
Chaz ei jujutu.
Muldoon tulee ja lopettaa Chazin elämänhalut.
Loppuun vielä monologi laista ja sen kirjaimesta. Sekä siitä kuinka alastomassa kaupungissa on miljoonia tarinoita.
Alastomasta Kaupungista tulee mieleen niin monet poliisisarjat, että niin luetteleminen veisi aikaa ja vaivaa turhankin paljon. Kova Laki, NYPD Blue ja etenkin Dragnet tulevat päällimmäisinä esille. Kuvaus, leikkaukset, lightjazz ja Chandlermainen kertojaääni vievät katsojan Joe Fridayn maaperälle.
Okei, elokuvan tarinoinnit ovat hyvin tyypillisiä lajityypilleen. Hahmot ovat sterotyyppisiä ja toteutus ihan hyvää keskitasoa. Sinänsä kyseessä on kyllä varsin nautittavaa katseltavaa, mutta suositeltavin Alaston Kaupunki on heille jotka eivät suuremmin tämänkaltaisia elokuvia katsele, sillä yhtään mitään uutta tämä ei genressään tarjoa.
Scott Glennin ja Courtney B. Vancen poliisihahmotkin ovat hyvin perinteisiä erilaisia kyttiä. Glenn on se boheemi, kun Vance on puolestaan kynäniska. Koska Alaston Kaupunki selkeästi tahtoo osoittaa Glennin ja Vancen olevan hahmoja joiden elämä aseman ulkopuolella on yhtä tärkeää elokuvan kannalta kuin itse poliisina olokin, niin on sääli että sitä ei osata hyödyntää. Tässä kun ei ole kyse siitä, että kaikki hahmojen luonteenpiirteet tuotaisiin esille vain työn kautta, vaan välillä poiketaan päähenkilöidemme kotioloissa. Kaikki jää kuitenkin harmittoman pinnallisiksi hipaisuiksi. Silti kuitenkin mukana on juuri sellaisia erikoisuuksia kuten että Glennin hahmolla on autonaan taksi, mutta hän ei selkeästikään ole mikään undercoverkyttä tms. Hänellä vain sattuu olemaan taksi ajoneuvonaan. Miksi piti antaa tälläinen pikantti yksityiskohta jos se ei lopulta liity mihinkään.
Toisaalta pidän siitä ettei sitä taksia perustella millään tavoin. Mitä sillä oikeasti on merkitystä? Parempihan se on että jotkut asiat jäävät selittämättä. Asia ei vaivaisi laisinkaan jos Alaston Kaupunki ei muuten olisi niin käsikirjan sääntöjen mukaan tehty.
Scott Glenn ja Courtney B. Vance tekevät varsin hyvää työtä sillä materiaalilla mitä heille on annettu. Muutkin näyttelijät ovat vähintäänkin ihan siedettäviä, paitsi Giancarlo Esposito, joka vetää rooliaan ajoittain pahastikin yli.
Muistikuvani tästä elokuvasta olivat miellyttävämpiä kuin tämä uusintakatselu antaa minun kokea. Tällä kertaa Alaston Kaupunki esittäytyy välillä naurettavankin kliseisenä ja aiheuttaa myötähäpeää.
Tietäen elokuvan sisällön, ostaisin sen alennustuotteena uudestaankin vain ja ainoastaan Scott Glennin vuoksi. Mutta en olisi kovinkaan tyytyväinen.
Alaston Kaupunki: Oman Käden Oikeus on ihan tavallinen poliisijännäri. Painotus sanalla tavallinen.
Tähdet: **
Alaston Kaupunki: Oman Käden Oikeus
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti