Olemme Vulcanuksessa jonne jäimme edellisessä osassa. Spockin (Leonard Nimoy) sielu on siirretty takaisin Spockin ruumiiseen ja asiassa auttaneet Kirk (William Shatner), Sulu (George Takei), Scotty (James Doohan), McCoy (DeForest Kelley) ja Chekov (Walter Koenig) ovat nyt lainsuojattomia Tähtiliiton silmissä. Hehän rikkoivat suoraa sääntöä vastaan, varastivat Enterprisen ja saivat vielä sen tuhotuksikin. Samaan huligaanihengiin lasketaan mukaan myös Vulcanukselle saapunut Uhura (Nichelle Nichols.)
Kirk on kuitenkin kunnian mies ja haluaa palata Maahan kohtaamaan oikeuden. Koska muilla miehistön jäsenillä ei ole muuta tekemistä, lähtevät he mukaan. Siispä käynnistetään edellisessä osassa kaapattu Petolintu ja kotiin palatkaamme.
Kun Kirk joukkoineen saapuu maapallolle, huomaavat he jonkin mystisen jättiluotaimen tuhovan maapalloa. Luotain murahtelee ja sen aiheuttamat ääniaallot eivät tee hyvää maapallolle saati sen asukkaille. Luotaimeen ei saada yhteyttä ja vastaavasti sen viestiä ei aluksi ymmärretä. Sitten selviää että luotaimen ääni kuulostaa kovasti ryhävalailta, joten sellaisen tulisi ottaa yhteyttä luotaimeen. Mutta mikä avuksi, kun ryhävalaat ovat jo kuolleet ryöstösaalistuksen vuoksi sukupuuttoon?
No, ei huolta. Senkun lennetään auringon ympäri ja palataan ajassa taaksepäin aikaan jolloin valaita oli jäljellä vähintään muutama.
On vuosi 1986 ja nyt tulevaisuuden Maapalloa pelastamaan tulleiden Kirkin ja kumppaneiden pitäisi keksiä miten se onnistuu. Petolintu on toimintakyvytön palaamaan aikamatkan rasitusten vuoksi, valaat pitäisi saada keikattua mukaan ja pitäisi vielä keksiä että mihin ne siellä aluksessa laitettaisiin, kun Klingonit eivät olleet omia tilojaan valaille varanneet. Siispä jaetaan joukkio kolmeen erilliseen ryhmään, joista kukin saa oman tehtävänsä. Kirk ja Spock etsivät valaat, Chekov ja Uhura hankkikoon uuden voimanlähteen, McCoy, Sulu ja Scotty keksiköön keinot säilöä valaat.
Siispä joukkomme hajaantuu, törmäilee ympäriinsä ollen ihan pihalla 80-luvun maailmassa.
Chekov etenkin on Venäläisenä ureassa sen ajan jenkeissä, eikä asiaa auta se että hän etsii jonkinlaista ydinreaktoria käynnistämään Petolinnun.
Kirk ja Spock löytävät haluamansa valaat ja herättävät oudolla käytöksellään valastutkija Gillian Taylorin (Catherine Hicks) mielenkiinnon. Gillian kuulee että hänen tutkittavanaan olevat valaat aiotaan vapauttaa ja koska meret kuhisevat valaanpyytäjiä, niin Gillian huolestuu suuresti. Yhdessä he pelastavat valaat Suomalaisilta vaanpyytäjiltä.
Samanaikaisesti Scotty luulee tietokoneen hiirtä mikrofoniksi. Ja siellä sivussa hän rakentaa futuristisen näkymättömän alumiinisäilön valaille.
Sitten kun valaat ovat matkassa ja alus kunnossa, voikin singahtaa takaisin nykyaikaan ja pelastaa maapallo. Kiitos tämän pienen laupeuden työn, saavat Kirk ja kumppanit aiemmat sääntörikkomuksensa anteeksi ja vieläpä uuden Enterprise-aluksen kaupan päälle. Mitä nyt Kirkiltä riisutaan amiraalin arvo, mutta kapteeniksi hän jää.
Hienoa on että Star Trek 4 ei ole vain pelkkä ideoiden puutteessa luotu pilkkaversio itsestään, samaan tapaan kuin kaikki Leprechaun ja muut kuminaamahirviöt In Space ovat. Ensinnäkin elokuvan huumori ei vaikuta kyllästymisestä kummunneelta tyhjännauramiselta, vaan on hyvinkin oivaltavaa ja ajatonta vaikka ajankohtana onkin elokuvan valmistumisaika. Huumori kun muodostuu huomioista ja ajatuksesta olla kala kuivalla maalla, jollaista voi tapahtua joka hetki. Lisäksi elokuva ei keskity pelkkään huumoriin, vaan se on yhteiskunnallisesti oivaltava. Tämähän on se ns. luonnonsuojelutrek. Elokuvassa osoitetaan kuinka tärkeää on pitää yllä maapallon eläimistöä ja ekosysteemiä ylipäänsä. Elokuvan esimerkkinä ovat valaat, mutta yhtä hyvin se voisi olla apinat, voikukat tai Kokoomuslaiset. Tai, ei ehkä kuitenkaan Kokoomuslaiset. Tasapaino on tärkeää ja että ihminen ei saa nostaa itseään muiden yläpuolelle jos siihen ei ole kerran perusteluja.
Ja vaikka elokuvan yksittäiseksi pahikseksi tavallaan nostetaankin Suomalaiset, niin pitäähän sitä nyt sen verran pystyä nauramaan itselleen.
Elokuva on lähempänä ensimmäisen osan filosofista näkemystä kun kakkosen ja kolmosen toimintaa. Nyt vain huumorilla höystettynä.
Elokuva on täynnä kohtauksia jotka naurattavat minua edelleenkin. Ihan pelkästään seikat joissa meille niin tavallinen asia on tulevaisuuden Kirkille ja muille aivan uskomattoman outoa ja erilaista. Kuten se että miten raha toimii, mitä haistattelu tarkoittaa (”double dumb ass on you!”), miksi tietokone ei vastaa kun sen hiirelle juttelee ja mitä outoa siinä on kun 80-luvun puolivälin Amerikassa Venäläinen kyselee ohikulkijoilta mistä löytyisi ydinkäyttöisiä aluksia.
Etenkin Bones McCoyn kyyninen suhtautuminen aikansa lääketieteeseen on nautinnollista seurattavaa. Tässä keskiajan iilimatohoidoissa kun katsotaan dialyysin olevan hyväksi, kun aina voi iskeä vain tabun poskeen ja kasvattaa sillä uudet munuaiset.
Tämän rinnalla on se hieno ajatus luonnon tasapainon säilyttämisestä ja huomautuksesta siitä, että jos jotain tulee tuolta avaruudesta niin se ei kenties tule meidän vuoksemme.
On siis tarjolla vakavaa teemaa ilman saarnausta.
Hauska, vauhdikas, koskettava.
Sarjansa parhaimmistoa.
Jos joku ihmettelee miksi otsikossa elokuvan nimenä lukee Aikamatka, eikä Kotiinpaluu kuten uudemmat DVD-julkaisut nimen esittävät, niin elokuva julkaistiin Suomessa alunperin nimellä Aikamatka ja sellaisena minä sen tunnen.
Tähdet: *****
Star Trek 4: Aikamatka
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti