Tulijalka (Firewalker, 1986)

Eihän Cannon jättänyt Indiana Jones apinointiaan pelkästään Quatermainin harteille, vaan mukaan heitettiin Chuck Norris ja tulokseksi ilmaantui tahattoman että tietoisen humoristinen Tulijalka.

Tulijalka ei ole yhtään sen parempi saatikka huonompi kuin Richard Chamberlainin seikkailut, mutta tässä vaiheessa indykopiot alkoivat jo hieman puuduttaa. Cannonhan ei ollut ainoa leffafirma joka täytti tajuntamme vastaavilla maailman suurimmilla seikkailijoilla.
Tulijalalla on kyllä yksi muita suurempi plussa puolellaan ja uskokaa tai älkää niin se on juuri Chuck Norris.

Ehkä alle 20 vuotiaille Chuck Norris esittäytyy pääosin humoristisena tapauksena ja etenkin kiitos Conan O'Brienin, tämä Walker Teksasista ei ole vain humoristinen vaan nimenomaan tahattoman humoristinen. Minulle ja ikäisilleni Norriksen komediallinen puoli onkin harvinaisempi, sillä Norris ei ole juurikaan komedioita tehnyt ja kaikki Delta Forcet ja Missing In Actionit eivät uutuuksina vaikuttaneet kovinkaan hauskoilta, vaan vakavilta murjomisilta. Nyt tietenkin Braddock ja muut roolit ovat huvittaviakin, mutta siitä huolimatta Norris esittäytyy minulle edelleenkin lapsuuden ajan toimivana toimintatähtenä. Joten aikoinaan Tulijalka yllätti monet Norris-fanit jo pelkästään sillä että se osoittautui kevyeksi, tietoiseksi komediaksi. Eihän sellainen nyt sopinut että Norris ei kengi taukoamatta vastustajiaan, vaan on hopomaisen höntti ja vääntää läppää enemmän kuin Puolalaisen junan vessa ottaa sitä vastaan. Siispä Tulijalka oli jonkinlainen floppi ja on jäänyt siihen sarjaan elokuvia joita kukaan ei tunnu muistavan.

Tulijalka kertoo kahdesta seikkailijasta Max Donigan (Chuck Norris) ja Leo Porter (Louis Gossett jr.) jotka eivät ole kovinkaan päteviä mihinkään hommaan, mutta jos rahasta sovitaan niin he ainakin teeskentelevät innokasta. Max on heistä se spontaanimpi ja Leo se harkitsevampi, joten Max on Hessu Hopo (mikäs muuten se Hessun pojan nimi onkaan,, ettei vain olisi Max) ja Leo Mikki Hiiri.
Kaverukset notkuvat jossain väli-amerikan räkälässä miettimässä tulevaa, kun paikalle osuu elokuvan nainen, Patricia Goodwin (Melody Anderson) joka sopivasti tarvitsee kovia karjuja auttamaan jonkinlaisen Atsteekkijumala Tulijalan kulta-aarteen etsinnässä. Niinpä Max, Leo ja Patricia seikkailevat vuoristossa, luolissa, junassa ja siellä täällä kunnes luonnollisestikin löytävät etsimänsä.
Ennen elokuvan loppua vielä matsataan yksilmäisen intiaanin kanssa.
Tällä yksisilmäisellä intiaanilla, El Coyotella (Sonny Landham) on silmälappu joko imagotemppuna, tai sitten hänen silmävaivansa on ailahtelevainen sillä lappu vaihtaa elokuvan aikana silmää.

Tulijalassa on paljon samoja tekijöitä kuin Kuningas Salomonin Kaivoksissa ja Kadonneessa Kultaisessa Kaupungissa, joten niin ulkoasu kuin tunnelmakin on hyvin samanlainen. Ei tarvitsisi kuin vaihtaa rooleihin Richard Chamberlain ja Sharon Stone, niin käsissä olisi kolmas Quatermain-elokuva. Samankaltaisuus on oikeastaan positiivinen asia, ei siksi että tietäisi mitä saa, vaan koska elokuva rupeaa vaikuttamaan parodialta Quatermaineista.
Koska Tulijalka sisältää samankaltaisia mokia kuin Quatermainit, niin parodiasta tulee itseironiaa jonka kuitenkin huomaa tahattomaksi, joka vain auttaa asiaa. Tämä ei tietenkään tee elokuvasta hyvää ja tulkintani elokuvasta saattaa osoittautua muille katsojille pään puisteluksi.

Tulijalassa John Rhys Davies esittää Corky Tayloria, eräänlaista rosvobisnesmiestä, joka on siis samantapainen hahmo kuin mitä hän esitti Kunigas Salomonin Kaivoksissa, Kadonneen Aarteen Metsästäjissä ja Viimeisessä Ristiretkessä. Indyissa hänen hahmonsa oli kiltti, Salomonissa pahis ja tässä Tulijalassa sieltä puolivälistä. Kuitenkin jokainen näissä elokuvissa olleista Daviesin hahmoista on periaatteessa sama kuin Kadonneen Aarteen Metsästäjien Sallah, eli eräänlainen pulskempi versio Jack Sparrowsta. John Rhys Davies on siis ilmeisesti ollut jonkinlainen Sallah-hahmojen go2guy 80-luvulla.

Minusta Chuck Norris on aina vaikuttanut huumorintajuisemmalta kuin valtaosa muista kenkimiselokuvien tähdistä ja Tulijalka osoitti kuinka Norris pystyi vitsailemaan jo tuolloin imagonsa kustannuksella. On ollut varmastikin monelle shokki aikoinaan kun vakavien toimintaleffojen tähti ei esitäkään nyt jotain erikoisjoukkojen ex-kungfuilijaa joka yksinään tappaa 12000 neuvostoterroristia, kun koko yhdysvaltojen armeija on lukittuna siivouskomeroon. Sen sijaan Norris on tyyppi joka uskoo olevansa kovin, komein ja kaunopuheisin motherfucker mitä maa päällään kantaa, mutta onkin oikeasti vain jokseekin hyväonninen hölmö.
Tulijalka on sama kuin mitä True Lies oli Schwarzeneggerille: Toimintaelokuva jossa päähenkilö on edelleenkin se kaikille tuttu actionjackson, mutta osaa nauraa itselleen.
Sääli vain ettei Norrisilla ollut Tulijalkansa kanssa samanlaisia lahjakkuuksia elokuvanteossa kuin mitä Ah-nuldilla oli True Liesissa.

Tulijalka on elokuva jollaisia intellektuelliääliöt eivät arvosta, koska kyseessä on vain idioottimainen toimintaelokuva ja jollaisia Transporterääliöt katsovat vain sen idioottimaisen toiminnan vuoksi,,, mutta ole sinä sellainen ääliö joka katsoo Tulijalan sen hyväntuulisen roskaestetiikan vuoksi ja osaa siksi arvostaa sen huonoutta sen hyvänä puolena.

Oikeasti huonoja seikkoja, eikä mitään hyvällä tavalla huonoja vaan pelkästään huonoja ovat ne, että kuten Kadonneessa Kultaisessa Kaupungissa tässä ei ole mitään vahvaa pahista ja suht' energisen alun jälkeen elokuvassa on muuten liian hidas rytmi.

Pahvilavasteita, leikkausvirheitä, puujalkavitsejä ja Chuck Norris pukeutuu papiksi. Eikö siinä ole jo tarpeeksi syitä katsoa Tulijalka.

Tähdet: **
Tulijalka

...NOIR