Elvira (Cassandra Peterson) on hahmo joka on hieman samaan tapaan luotu kuin Dame Edna tai Ali G. Eli eräänlainen fiktiivinen tv-juontaja/talk shown pitäjä joka suomessa hassua kyllä, uskoisin olevan ainakin imagollisesti tunnetuin Simpsoneiden kautta. Simpsoneissa on pariin otteeseen esiintynyt kauhuohjelmia juontava hahmo nimeltä Booberella joka Barbarella-johdannaisesta nimestään huolimatta näyttää Elviralta ja nimessäkin esiintyvät Elviran suurimmat avut.
Edesmennyt Vampira (Maila Nurmi) koetti aikoinaan epäonnistuneesti oikeusteitse vaatia Elviralta korvauksia hahmonsa plagioinnista, ja samaa hän muistaakseni koetti Vampirellankin kohdalla. No väliäkö tuolla, ovat hotteja hahmoja kaikki kolme.
Mutta siis, Elviralta tuli suosionsa siivittämänä tämä elokuva Mistress Of The Dark, jossa Cassandra Peterson esittää juuri sellaista Elvira-hahmoa kuin minkälaisena hän televisiossa esiintyikin.
Elvira on tv:n kauhuelokuvia juontava goottibeibi joka ei suostu nuolemaan ison nilviäispomon anaalia ja lopettaa tv-työt. Haaveissaan hänellä on oman Las Vegas-shown perustaminen, mutta rahavaroja sellaiseen ei tunnu löytyvän. Elvira kuulee saavansa perinnön manan maille ajautuneelta isotädiltään ja isojen rahojen toivossa Elvira matkustaa idylliseen ”America the beautiful”-henkiseen Fallwellin pikkukylään hakemaan fyffeä. Perintö osoittautuukin isotädin entiseksi ränsistyneeksi taloksi, jonka Elvira päättää kunnostaa vaikka sitten vain paikkakuntalaisten kiusaksi. Alueen nuoret kun ottavat The 69 Eyesin jäseneltä näyttävän Elviran raikkaana tuulahduksena vastaan, mutta keski-ikäinen muu kaupunki koettaa vain karkoittaa Elviran alueelta, ettei hän vain pääse tartuttamaan nuoriin huonoja vaikutteita.
Elviran setä Vincet Talbot (William Morgan Sheppard) kiukuttelee kun ei saanut perinnöksi juuri Elviran saamaa taloa, sillä talossa sijaitsee eräs reseptikirja, joka nyt vain sattuu olemaan noidan loitsuopas. Tietenkin Vincent haluaa kirjan koska on perinteinen vallanjanoinen superroisto.
Tietenkin Elvira joutuu kamppailemaan Vincentia vastaan pelastaakseen niin itsensä kuin alueen asukkaat jotka eivät välitä hänestä pätkääkään.
Jabadaduu ja hyvä voittaa.
Kyläläiset riemuitsevat ja Elvirakin saa shownsa Las Vegasiin.
Suurin osa elokuvan vitseistä keskittyy luonnollisesti Elviran muista poikkeavaan ulkonäköön ja eritoten hänen rintoihinsa. Vitsit ovat kyllä pääosaltaan yhtä tylsiä kuin Jope Ruonansuu. Ei, perun puheeni, mikään ei ole niin tylsä kuin Jope Ruonansuu.
Mutta huumori on pääosin hyvin perinteistä 80-luvun huumoria, sellaista Poliisiopistomaista laiskanpulleaa tarpomista suossa.
Tämä on tyypillinen Elvirassa esiintyvä vitsi (joka ei liity rintoihin.)
Elviraa viedään roviolle.
Sheriffi tarjoaa viimeistä savuketta ja kysyy: ”Do you smoke.”
Elvira katsoo roviota ja toteaa: ”We'll see soon enough.”
Ensikatselulla elokuva on hyvinkin hauska, mutta huumorinsa puolesta se ei oikein kestä uusintakatseluja kovinkaan hyvin. Joukossa on kyllä joitakin vallan mainioita vitsejä, mutta kokonaisuutena elokuva ei ole mikään neulanterä.
Myönnettävä se on, että suurin syy elokuvan uusintakatseluille on Cassandra Peterson itse. Eikä kyse ole pelkästään hänen ulkonäöstään, vaan hän osaa esittää roolinsa sellaisella uskottavuudella että hän saa Elviran tuntumaan oikealta henkilöltä, eikä vain joltain juuri tätä hetkeä varten keksityltä.
Ei se huumori nyt aivan onnetonta ole, mutta nykyisten suolistohuumorielokuvien valtakaudella Elvira tuntuu hyvin kesyltä, mutta oikeassa mielentilassa elokuva toimii aivan hyvin. Etenkin Rocky Horror-henkisten elokuvien ystävien luulisi nauttivan tästä elokuvasta, sillä samanlaista höpsöyttä Elvirasta löytyy.
Osittain elokuvan huumoria haittaa se, että tämä on aivan liian vahvasti jätetty Elvira-hahmon kannettavaksi. Vaikka Elvira on hyvö hahmo, niin kenties vitsejä olisi ollut syytä kirjoittaa muillekin elokuvan hahmoille. Nyt elokuva on enemmänkin Elvira ja statistit, kuin mitään muuta. Joukossa kuitenkin on niinkin hyviä koomikoita kuin Kurt Fuller, että hyvin olisi voinut antaa tilaa muillekin hahmoille.
Elviran hahmossa on hauskaa se, ettei hän ole mikään Betelgeusen kaltainen temppunsa hallitseva henkilö, vaan tehdessään jotain taikoja niin ne ovat vahinkoja ja yllättävät Elviran itsensäkin. Ja kun Elvira itsevarmasta olemuksestaan huolimatta on samanlaista älykkyyttä osoittava tapaus kuin Ernest P. Worrell, niin elokuvassa ei pelkästään pidetä mitään puolustuspuheita erilaisuuden puolesta, vaan samalla myös pilkataan sitä. Mikä on hyvä idea, sillä helposti tälläisessä tarinassa voidaan mennä sinne Saksikäsi Edwardin linjoille jossa korostetaan kuinka tavikset ovat niitä friikkejä ja erikoisemman hyypiöt ovat vaniljapuikkoja. Elokuvassa tietenkin osoitetaan että Elvirankin kaltaiset ihmiset tulee hyväksyä muiden asukkaiden joukkoon tasavertaisena, mutta Elvirasta ei ole tehty mitenkään muita fiksumpaa. Eli jos Elviraa ylenkatsovat ovat idiootteja, niin ei hätää, sitä on Elvirakin.
Elvira: Mistress Of The Dark on ihan hauska elokuva, joskin kovin epätasainen.
Cassandra Peterson esiintyy suurella intohimolla roolissaan, mutta muille hahmoille ei ole annettu tilaa hengittää.
Tarina on hahmoa ajatellen varsin onnistunut. Kyseessä on hieman samanlainen kertomus kuin mitä Saksikäsi Edwardissa on, Elviralla on vain isommat rinnat.
Jos uskot kivenkovaan siihen että American Pie on komedian kirkkain tähti, niin Mistress Of The Dark saattaa olla elokuva jonka haluat kiertää kaukaa, mutta jos pidät hyvistä komedioista niin voisit valita huonommankin elokuvan kuin tämän.
Ja kaikille Rocky Horror-faneillehan tämä on pakollista katsottavaa.
Tähdet: ***
Elvira: Mistress Of The Dark
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti