Nyt vuorossa on The Return Of Swamp Thing, jossa vähät välitetään mistään filosofoinneista ja vaikka elokuvassa on toimintaa niin kyse on selkeästi komediasta. Ei niinkään toimintakomediasta, vaan pikemminkin komediatoiminnasta.
Ollaan siis Toxic Avengerin maaperällä.
Dick Durock palaa rooliinsa Swamp Thingina, mutta tällä kertaa paljon hauskemmassa roolissa. Poissa on Swamp Thingin pohdinnat siitä onko hän ihminen vai ei, vaan sen sijaan Swamp Thing heittää läppää minkä kerkeää, esittelee kimaltavaa hymyään ja bilettää kuin raivotautinen Boney M.
Durock näyttää selkeästi nauttineen tästä Swamp Thing-kerrasta enemmän kuin aiemmin. Osittain se johtuu ehkä siitä, että tällä kertaa ohjaksissa on Jim Wynorski joka ei ole ohjaajana yhtä vakavahenkinen kuin Wes Craven.
Myöskin Swamp Thing-kumipuku näyttää mukavammalta kuin se aiempi, ainakin Durock liikkuu aiempaa luonnollisemmin tämänkertaisen puvun kanssa. Swamp Thing-puku onkin aika coolin näköinen tällä kertaa. Ja Durockille varmaan tärkeintä on ollut se, että hän saa esiintyä muutenkin kuin murjottomalla ja murjomalla.
Ollaan taas jossain hevon kuusessa, soisilla alueella ja Swamp Thingin lisäksi pusikoissa hytkyvät kaikenmaailman ihmiseläinhybridit. On norsupäätä, ihmisiilimatoa, sun muuta. Ja näiden groteskien ihmishirviöiden luojana häärää Anton Arcane (Louis Jourdan.) Kyllä, se sama tyyppi joka muuttui edellisosan lopussa vyötiäiseksi, mutta unohdetaan se koska niin ovat elokuvan tekijätkin unohtaneet. Tällä kertaa myös Louis Jourdan esiintyy vapautuneemmin ja hänen miljonäärimaailmanvalloittajahahmonsa on kuin jokin Stefan Lindforsin ja Aira Samulinin risteytys. Arcane tekee hirviömäisiä kokeitaan keksiäkseen jonkinlaisen ikuisen nuoruuden rohdon.
Norsun yhdistäminen ihmiseen ei kuulostakaan enää niin tyhmältä vai mitä.
Tietenkin paikalle saapuu ParisHiltoniaaninen Abby Arcane (Heather Locklear) jonka isäpuoli Anton Arcane luonnollisestikin on.
Aina välillä näytetään kahta muksua jotka lausuvat kuolemattomia repliikkejä kuten ”WOW!” ja ”AWESOME!” Juoneenhan he eivät liity millään tavalla, kunhan ovat vain jotain tapauksia joiden avulla voidaan osoittaa kuinka bad ass Swamp Thing oikein on, kun hän murjoo jotain ihmisiilimatoa kuonoon pelastaessaan kakaroita.
Abby iskee silmänsä Swamp Thingiin (onhan hän komea mies) ja kohta romanssi kukkii.
Paljastuu että Arcane aikoo hyödyntää Abbyn dna:ta saadakseen aikaiseksi sen ikuisen nuoruuden eliksiirinsä ja kohta Abby joutuu Swamp Thingin kanssa matsaamaan Arcanen naurettavan näköisen palkka-armeijan kanssa (superbeibejä ja raksaduunareita, joita johtaa gigolo.)
Aina välillä Swamp Thing poseeraa sankarimusiikin tahdissa ja lopulta on kohdattava Arcane,,, niin ja astmaattinen superaivo.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
The Return Of Swamp Thing on hauskempaa katseltavaa kuin ensimmäinen osa ja tästä paistaa läpi se seikka, että tekijöillä on ollut hauskaa elokuvaa tehdessään.
Vaikka itse Swamp Thing on huomattavasti paremmin toteutettu hahmo kuin ensimmäisessä osassa, niin elokuvana tämä on silti edelleen tyhmä kuin saapas. Puujalkavitsejä on enemmän kuin Mody Dickin vatsassa , mutta itse tarinaan ei ole juurikaan paneuduttu. Välillä tuntuukin kuin katsoisi sketsikokoelmaa, jossa ylinäytteleminen on synnynnäistä.
Vaikka vitsit eivät naurata eikä tarina ei vakuuta, niin kaiken pelastaa kuitenkin tekijöiden iloisuus. Tästä tulee hyvälle tuulelle ja se riittää minulle.
Tähdet: ***
The Return Of Swamp Thing
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti