Prince Of Darknessin introksi on jätetty pätkä edellisestä osasta muistuttamaan että Dracula on kuollut ja tuhkana haudattu. Se riittääkin oikeastaan tiedoksi aiemmasta osasta, sillä periaattessa tämä elokuva on jälleen ensimmäinen osa uudemman kerran. Samaan tapaan kuin niin moni Friday the 13th, Elm Street, Halloween, etc. on oikeastaan toisinto ensimmäisestä osasta kuin mikään jatko-osa, kuitenkaan olematta uusintaversiointikaan.
Tyypilliseen Hammer-tuotannon tapaan Prince Of Darkness sijoittuu aikaan ja paikkaan joka ei tunnu oikealta saatikka väärältä. Kuin Kyllä Jeeves Hoitaa keskiajalla, jossa ollaan Lontoon Transylvaniassa. Vähän samaan tapaan kuin Pulp fictionin 90-luku vaikuttaa 70-luvulta. Tämä Hammerin hyödyntämä ajan ja paikan sekoitus on hyvin toimiva idea heiltä, sillä samanaikaisesti Prince Of Darknessin maailma tuntuu tutulta ja kuitenkin niin kovin fantastiselta.
Dracula on siis ollut kuolleena jo 10 vuotta, mutta edelleen kyläläiset hautaavat kuolleensa puuvaaja sydämeen lyötynä, sillä koskaan ei voi olla liian varma. Neljä Englantilaista turistia jää ilman kyytiä keskelle karpaatteja, juuri sopivasti Draculan linnan lähettyville. Turistit päättävät vierailla linnassa mahdollisen yöpymisen merkeissä. Linna vaikuttaa autiolta, mutta takassa palaa tuli, kynttilät loimuavat ja pöytä on katettu neljälle illallista varten. Esiin astuu Draculan hovimestari joka on Draculan kuoleman jälkeen jäänyt pitämään linnaa tip top-kunnossa odottamassa mahdollisia vieraita. Luonnollisestikin syy mahdollisten vieraiden odotukseen on ollut siinä, että nämä uhraamalla saisi Dracula jälleen lihaa luiden päälle, ja ne luunsa siinä samalla. Kohta riippuvasta ruhosta vuodatetaan verta ja Dracula pääsee taas valloilleen.
Dracula vekkuloi, kunnes kuolee odottamaan seuraavaa osaa.
Hammer-elokuvissa on aina osattu kaksi asiaa erinomaisesti:
1. Niiden miljöö on aina ollut täsmälleen elokuvan tarkoituksiin sopivaa.
2. Musiikki on aina ollut sopivan uhkaavan oloista.
Joten tunnelmaltaan Prince Of Darkness on erinomainen kauhuelokuva, eikä esimerkiksi näyttelijätyötäkään sovi moittia, sillä kenessäkään elokuvan näyttelijässä ei esiinny mitään suuremmin ärsyttäviä piirteitä. Christopher Lee toistaa jälleen Dracula-roolinsa hyvin, joskin rutiinilla, mutta tällä kertaa täysin ilman repliikkejä (kuuleman mukaan siksi, että ei suostunut lausumaan käsikirjoitettuja ääliömäisyyksiä.)
Juonensa puolesta Prince Of Darkness ei pääse ihmeitä luomaan. Jo tuolloin vuonna '65 (imdb:n mukaan '66, mutta dvd:n mukaan '65) ei voinut tässä käytetty idea olla kovinkaan uniikki. Paha herää, paha myllertää, paha kuolee. Sillä kunhan Dracula on saatu ensin herätettyä, niin sitten ollaan taas ensimmäisen osan puoliskossa, jossa ei ole muutoksia tavanomaisuuteen. Tosin on myönnettävä, että tapa jolla Dracula kuolee tässä elokuvassa on ollut erikoinen ratkaisu. Ei mitään savuavaa tuhkaa, kurkun leikkuuta, sydämen puhkontaa, tai muutakaan silloin ja sittemmin perinteikästä lahtaustapaa, vaan Dracula kävelee heikoilla jäillä ja kokee perisuomalaisen kuoleman hukkumalla.
Dracula: Prince Of Darkness on hyvä vampyyrielokuva, joskaan ei aivan parhaimmistoa. Parasta elokuvassa on sen uhkaava tunnelma ja Leen sihinä. Christopher Lee oli kuitenkin jo tehnyt samaisen roolinsa paremmin, mutta ei mitenkään huonosti suorita sitä tässäkään. Suurin miinus elokuvalle onkin sen rutiininomaisuus ja kieltämättä elokuvan lopetus on pienoinen antikliimaksi mielenkiintoisesta ideastaan huolimatta.
Jos olet Hammer-elokuvien ystävä, mutta et ole vielä tätä nimenomaista elokuvaa nähnyt, niin Prince Of Darkness varmasti maittaa Teille. Ja jos et ole aiemmin Hammerin elokuviin tutustunut, niin tämä ei ole mitenkään huono paikka aloittaa.
Tähdet: ***
Dracula: Prince Of Darkness
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti