Matokuningas (1993)

Jokunen vuosi takaperin ollessani iltasella kaupungilla, läheisyydessäni kulkivat kaksi teinityttöjä ja kohta toinen heistä katsoi minua läheltä ja sanoi "kuka toi on? ai se on joku random." Ja randomista puheen ollen, siten valikoitui katsottavaksi tämänkertainen elokuva.

Pimeässä tapahtuu. Joukko nuoria poikia möyryää taskulamppujen valossa kaivamassa maata. Onko tämä Kärpästen Herra? No melkein ainakin, sillä nämä mukulat keräävät matoja, kunnes isommat huligaanit varastavat ne ja Peter Franzen on vihainen. Katsokaas kun Franzen on Iiro, eräänlainen matokauppiaiden Kummisetä joka johtaa toribisneksiä kovalla kädellä. Mutta aina on olemassa kilpailijoita joka tunkeutuvat samalle reviirille.
Varsinainen tähti on kuitenkin Jan Michael Vincentin näköinen Masa (Joona Salmi), joka on Iiron pikkuveli ja samalla hänen uskottu miehensä. Masa saa tehtäväkseen etsiä itselleen uuden ja tehokkaan matometsästäjäsidekickin ja sitä kautta tavataan Hara (Jussi Sarvikivi), jonka kanssa nostetaan esille selviä seksuaalisen heräämisen merkkejä.
Masa on se kova poika, eli tuhannen panon mies. Kun taas Hara on viaton neitsyt, joka saa tätä menoa tietää mikä se todellinen Häräntappoase oikein on.
Kilpaileva jengi varastaa Haralta Iiron rahat, joten nyt hänen tulisi korvata menetys auttamalla tuhomalla Venäläisten viinakatrokarien alkoholivarasto ja ilmeisesti merikapteeni juo ne. Lopussa Darkman (?) saapuu paikalle ja Iiro on lyöttäytynyt yhteen kilpailijoiden kanssa.

Matokuningas on jälleen yksi niistä elokuvista jonka toki tiesin olevan olemassa, mutta minulla ei ollut mitään ymmärrystä siitä, että kyseinen elokuva on myös itselläni, saati sitten mielikuvaa siitä miten olen päätynyt sen kokoelmiini hankkimaan.
Roskiin lensi.

Vahvasti homoseksuaalinen elokuva, joka varmasti mahdollisen uusintaversioinnin kohdatessaan painottaisi enemmän orastavaa miesten välistä ystävyyttä Brokeback Mountainin tavoin. Se matobisnes ei gangsteriteemana ole kovinkaan kiinnostava, joten pötkylällä saa olla toisenlainen merkitys. Siitä viitteenä merimiehet haikailemassa "laivapoikia" ja tapa millä Franzen hivelee Haran olkapäätä sanoessaan "se on mulla hommissa."
Tälläisenään tämä on nuorisodraama joka ei missään vaiheessa tunnu kouraisevan kovinkaaan syvältä ja hahmot jäävät tarinan ohella hyvinkin pinnallisiksi. Kyseessä on kuitenkin helppoa katseltavaa jossa on mukana jonkinlaista nuoruuden amatööri-intoa.

Kylläpä Peter Franzen näytti vuonna 1993 Apinoiden Planeetan Corneliukselta.

Tähdet: *
Matokuningas