Perheen eräänlainen tuhlaajapoika Larry Talbot (Lon Chaney jr.) palaa kotiinsa Walesiin veljensä kuoleman jälkeen. Isä John (Claude Rains) on valmis hautaamaan vanhat kauhat ja toivottaa poikansa tervetulleeksi jatkamaan sukulinnan ylläpitoa. Larry ihastuu paikallisen rihkamapuodin myyjättäreen, Gweniin (Evelyn Ankers) ja menee ostamaan tältä hopeisella sudenpäällä varustetun kävelykepin. Lirkutellessaan Gwenille yötä myöten harhailee Larry sumuisessa metsässä ja hänen kimppuunsa hyökkää mustalaisennustajaihmissusi Bela (Bela Lugosi.)
Mustalaisennustajaihmissuden suurin voimavara lienee siinä että hän voi ennustaa tulevat uhrinsa. No, kuitenkin. Larry mätkii suden hengiltä hopeapäisellä kepillään ja koska suden voi tappaa vain hopeakrääsällä, niin siihen tämäkin susi menee kuolemaan. Suden ruumis muuttuu takaisin Belaksi ja Larry joutuu epäillyksi tavallisesta murhasta, ei ihmissuden taposta. Poliisi tuntuu unohtavan koko jutun samantien, mutta kyläläiset alkavat hieman kartella Larrya, vaikka tämä kuinka väittää tappaneensa suden eikä ihmistä. Larry rupeaa jo epäilemään järkensä puolesta, mutta täydenkuun aikana tapahtuva muodonmuutos ihmislarrysta susilarryksi saa Larryn päättelemään että sitä ollaan nyt niin ihmissutta että. Kun seuraava kuollut ihminen löydetään ja todetaan uhrin joutuneen suden tappamaksi, niin kyläläiset aloittavat valmistelut susijahtiin. Siispä metsä täyteen ansoja ja odotellaan. Larry pelkää pistävänsä Gwenin poskeensa ja menee kertomaan isälleen mitä on tapahtunut. John pitää tietenkin poikaansa harhaisena. Joten hän luonnollisesti sitoo poikansa tuoliin kiinni. Gwen juoksentelee sumuisessa metsässä. John juoksentelee sumuisessa metsässä. Larry karkaa tuolistaan ja hyökkää Gwenin kimppuun,,, sumuisessa metsässä. Mutta ei huolta, John hakkaa susilarryn hengiltä Larryn hopeakepillä. Nyt John tietää poikansa olleen ihmissusi, mutta muut kyläläiset näkevät vain Larryn ruumiin ja uskovat Larryn kuolleen pelastaessaan Gwenia sudelta.
Mustalaisennustajaihmissuden suurin voimavara lienee siinä että hän voi ennustaa tulevat uhrinsa. No, kuitenkin. Larry mätkii suden hengiltä hopeapäisellä kepillään ja koska suden voi tappaa vain hopeakrääsällä, niin siihen tämäkin susi menee kuolemaan. Suden ruumis muuttuu takaisin Belaksi ja Larry joutuu epäillyksi tavallisesta murhasta, ei ihmissuden taposta. Poliisi tuntuu unohtavan koko jutun samantien, mutta kyläläiset alkavat hieman kartella Larrya, vaikka tämä kuinka väittää tappaneensa suden eikä ihmistä. Larry rupeaa jo epäilemään järkensä puolesta, mutta täydenkuun aikana tapahtuva muodonmuutos ihmislarrysta susilarryksi saa Larryn päättelemään että sitä ollaan nyt niin ihmissutta että. Kun seuraava kuollut ihminen löydetään ja todetaan uhrin joutuneen suden tappamaksi, niin kyläläiset aloittavat valmistelut susijahtiin. Siispä metsä täyteen ansoja ja odotellaan. Larry pelkää pistävänsä Gwenin poskeensa ja menee kertomaan isälleen mitä on tapahtunut. John pitää tietenkin poikaansa harhaisena. Joten hän luonnollisesti sitoo poikansa tuoliin kiinni. Gwen juoksentelee sumuisessa metsässä. John juoksentelee sumuisessa metsässä. Larry karkaa tuolistaan ja hyökkää Gwenin kimppuun,,, sumuisessa metsässä. Mutta ei huolta, John hakkaa susilarryn hengiltä Larryn hopeakepillä. Nyt John tietää poikansa olleen ihmissusi, mutta muut kyläläiset näkevät vain Larryn ruumiin ja uskovat Larryn kuolleen pelastaessaan Gwenia sudelta.
Minä rakastan näitä vanhoja monsterielokuvia, mutta jotenkin olen aina laskenut The Wolf Manin niihin heikoimpiin lajinsa edustajiin. Onhan se toki monia kertoja parempi kuin esimerkiksi yksikään jatko-osistaan ja mielestäni The Wolf Man ansaitsee klassikkostatuksensa. Siinä kuitenkin on muutamia niin törkeän huolimattomia virheitä, että minun on vaikea päästä niiden ylitse. Tosin myönnettäköön että tällä katselukerralla yksi minua aiemmin vaivanneista ”virheistä” ei enää häiritse minua.
Aiemmin pidin todella hölmönä sitä että katsojan tulisi uskoa Lon Chaney Jr:n olevan britti. Kyseessä on yhtä uskottava seikka kuin Sean Connery Espanjalaisena. Alkuperäiskäsikirjoituksen mukaan Chaneyn hahmon tulikin olla Amerikkalainen mekaanikko joka oli kutsuttu Talbotien luokse korjaamaan teleskooppia ja täten Chaney voisi olla uskottavasti oma Amerikkalainen itsensä. Sitten tarina muutettiin tähän tuntemaamme versioon. Aiemmin tämä kansalaisuusjuttu vaivasi minua suuresti, mutta nyt se ei enää haittaa minua. Ensinnäkin tarinan mukaan Chaneyn hahmo oli ollut 18 vuotta Amerikassa, joten olisi helppo päätellä alkuperäisen aksentin kadonneen sitä kautta. Toiseksi kun melkein kukaan muukaan elokuvan hahmoista ei kuulosta järin brittiäiseltä, niin ei Chaneyn jenkkiaksenttikaan suuremmin erotu sieltä.
Mikä minua vaivaa ovat muutamat jatkuvuusvirheet ja tarinan logiikan kompurointi. Näistä jälkimmäinen selittyy alkuperäistarinaan tehdyillä muutoksilla. Kohtausten jatkuvuuden suhteen olen anteeksiantavainen, sillä yleensä ne ovat miellyttävän huvittavia. Yhtenä esimerkkinä annettakoon se, että lopussa kun Larry Talbot on ensin sidottuna tuoliin niin hänellä on ylänappi auki, mutta hetken päästä kun hän on muuttunut villiksi ihmissudeksi on ylänappi kiinni. Tämä on mielestäni hauskaa kun ajattelee että ihmissusi on kaikesta verenhimostaan huolimatta tarkka pukeutumisestaan. Mutta vaikka ne ovat hauskaa katseltavaa, niin ne tuovat elokuvaan myös turhan halvan tunnelman. Tarinan logiikasta löytyykin mielestäni suurempi ongelma. Kaikki hopealuodit, pentagrammiarvet ja muut sopivat ihan mukavasti tarinaan ja ihmissusimytologiaan muutenkin, mutta se älytön jankkaus siitä että lykantropia on skitsofreniaa kuulostaa elokuvassa hölmöltä. Elokuva alkaa kohtauksella jossa jonkinlaisesta tietokirjasta näytetään mitä lykantropia tarkoittaa ja siinä sen todetaan olevan harha jossa ihminen kuvittelee muuttuvansa sudeksi. Luulosairautta, kuvitelmaa, skitsofreniaa, mutta ei kuitenkaan fyysistä muutosta ihmisestä eläimeksi. Samaa toitotetaan pitkin elokuvaa, mutta sitten kuitenkin osoitetaan selkeästi ja varmuudella että Larry Talbot muuttuu oikeasti ihmissudeksi. Alunperin tarina oli kirjoitettu siten ettei missään vaiheessa näytetä varmuudella muuttuuko Larry sudeksi vai ei, vai onko kaikki vain kuvitelmaa. Joten vaikka onkin hauska katsella fyysistä ihmissutta, niin kyllä sen elokuvasta huomaa ettei sitä ollut alunperin tarkoitus näyttää. Olisivat jättäneet kokonaan pois sen mielikuvitusmumbojumbon ja pitäytyneet jossain mustalaislegendoissa, niin tarina olisi ollut koherentimpi. Tarinaa ajatellessa se tuntuu turhan päättämättömältä.
Claude Rains toteaa elokuvassa seuraavasti: ”Perinteen mukaan Talbotit ovat myös jäykkiä, tunteettomia tyyppejä.” Tämä summaa aika hyvin valtaosan näyttelijöistä eläytymisen tarinaan. Etenkin nimiosan Lon Chaney Jr. on välillä tavattoman jäykkä roolissaan ja mieleen tuleekin että liekö hän jännittänyt kovasti rooliaan, sillä tällä elokuvallaan hän on varmasti tullut eniten verratuksi isäänsä joka tunnettiin juuri ulkonäköään muuttaneista rooleistaan. Onneksi tämän elokuvan Chaney ei ollut koko elokuvan aikaa jäykkänä, vaan esimerkiksi kohtauksessa jossa Rains sitoo Chaneyn tuoliin, hän on varsin eläväinen. Ironista sinänsä, että tuossa nimenomaisessa kohtauksessa hänet pakotetaan olemaan paikoillaan.
Vaikka Jack Piercen ihmissusimaskeeraus on ikoninen ja se tulee minulla ensimmäisenä mieleen kun ajattelen ihmissutta, niin The Wolf Manin itse ihmissusi on aika hölmön näköinen. Ihmissusinaamio näyttää enemmän sialta kuin sudelta ja ollakseen petomainen, se on aivan liian viimeistellyn näköinen. Teknisesti Piercen tekemä maski on uskomattoman laadukas tuotos, mutta miksi ihmeessä se piti suunnitella niin hupsun näköiseksi.
Täytyy kuitenkin ottaa huomioon että The Wolf Man kuuluu niihin elokuviin jotka vasta loivat sääntöjä genrelleen ja elokuvan vaikutukset näkee vielä nykyäänkin. Joten liian ankara sitä kohtaan ei saa olla.
The Wolf Man on vioistaan huolimatta erittäin viihdyttävä elokuva joka päihittää monet kilpailijoistaan vaikka kädet selän takana ja antaisin sille näiden elokuvien fanina neljä tähteä, mutta tämän hetken tunne nappaa yhden niistä pois. Kyseessä on siis vahvasti neljän tähden elokuva kolmella.
Ja elokuvassa on hieno musiikki.
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti