Lisäksi mielessäni kummitteli House Of Dracula joka kokoaa yhteen Frankensteinin Hirviön, Lon Chaney Juniorin ihmissuden ja arvasitte oikein, Draculan. Lisäksi mukana on kaikenmaailman kyttyräselkiä ja hulluja tohtoreita. House Of Dracula tosin vilisee viittauksia aiempiin hahmojensa elokuviin, että ne pitäisi käydä ensin läpi ja osaa niistä en ole täällä käsitellyt. Tärkeintä mitä House Of Dracula kuitenkin tarjoaa ihmissusisaagan puolesta on tieteellinen selitys ihmissutena olemiseen ja sen voinkin kertoa täällä ja nyt.
Oletteko valmiita?
...Ihmissusikirous johtuu rauhasongelmasta ja kun nestettä kerääntyy kehoon, niin sitä muuttuu sudeksi. Eli virtsatietulehtus ei ole pahinta mitä voi sattua.
Mutta se siitä, sillä nyt vuorossa naarasvoimaa... No, ainakin naaraita jos ei energiaa.
Ollaan siellä sumuisessa,,, kai se Lontoo taas kerran on kyseessä. No, sumuinen se kuitenkin on. Jokin pistelee ihmisiä hengiltä puistossa ja tarinat kertovat että kyseessä saattaa kuin saattaakin olla naispuolinen ihmissusi.
Arka perijätär Phyllis Allenby (June Lockhart) asuu isossa talossa ilkeän tätinsä Martha Winthropin (Sara Haden) ja tämän ihan kivan tyttären Carolin (Jan Wiley) kanssa. Phyllis uskoo vahvasti suvussa liikkuvan jonkin Allenbyjen kirouksen ja että hän itse saattaisi olla se paljon puhuttu ihmissusi. Martha rauhoittelee veljentytärtään kertomalla ettei nyt Phyllis mikään ihmissusi ole, vaan pelkästään mielipuoli.
Martha itsehän se pöpi on. Hän haluaa saada Phyllisin omaisuuden itselleen ja käy siksi lahtaamassa porukkaa, ja antaa kaikkien ymmärtää Phyllisin olevan syypää ja Phyllisin itsensä luulla olevansa pöpi. Seuraavaksi Martha aikoo vielä tappaa Phyllisin ja lavastaa sen itsemurhaksi, jotta kaikki luulisivat Phyllisin tappaneen itsensä syyllisyydestä.
Otetaan ensin esille She-Wolf Of Londonin paras idea ja se on tietenkin se ettei elokuvassa ole ihmissudesta tietoakaan. Juonikuvio siitä että herkkäuskoinen tyttö saadaan uskomaan olevansa pöpi sekä ihmissusi, vain jotta saadaan hänet raivattua rahan tieltä pois kuvioista, on etenkin trillereistä tuttu kuvio (poislukien se susi) ja se antaa tällekin elokuvalle enemmän sisältöä kuin odottaisi. Siksi onkin sääli että elokuvassa ajatus toteutetaan aika naurettavalla tavalla. Aluksi kun koetetaan hämätä katsojaa uskomaan että alueella myllertää ihmissusi, niin siihen olisi kannattanut antaa muitakin viitteitä kuin vain laittaa pari Bobbya juttelemaan keskenään että taas joku kuoli ja hänet tappoi kenties ihmissusi. Taustalle on laitettu koirien haukuntaa mutta missään vaiheessa ei oikeastaan perustella mihin näiden poliisien uskomus ihmissuteen pohjautuu. Missään vaiheessa ei osoiteta Marthan naamioituneen eläimeksi jotta mahdolliset silminnäkijät voisivat juoruilla suden olevan liikenteessä. Uhrit on kyllä tapettu jollain puutarhaharavalla, joten sillä perustellaan eläimelliset raatelujäljet, mutta yleisöllä ja poliiseilla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään todisteita kyseessä olevan jonkin fantasiaolennon. Eli joku vain oli ilmeisesti todennut kyseessä olevan ihmissuden ja siitä huhu lähti liikenteeseen. Phyllisin kohdalla usko ihmissusiin sentään perustellaan legendalla että suvusssa olisi jokin kirous.
Joten katsojalla ei ole oikeastaan missään vaiheessa uskoa siihen, että kyseessä olisi ihmissusi. Joten twisti menee pahasti hukkaan kun se ei yllätä.
Asiaa ei auta se, että meidän tulee vain uskoa alueen olevan turvaton siellä tapahtuvan murhien vuoksi. Näemme elokuvan aikana vain kaksi hyökkäystä, joissa kummassakaan ei näytetä mitään ja toinen jää vain tönäisyksi jossa uhri tuntuu olevan hyökkäyksen jälkeen paremmassa kunnossa kuin ennen sitä.
Kun vielä elokuvan näyttelijät ovat toinen toistaan masentavampia, niin se ei myöskään suuremmin innosta.
June Lockhartin Phyllis on kirjoitettu hämmentyneeksi ja araksi hahmoksi, mutta Nasu vaikuttaa Terminatorilta hänen rinnallaan. Joten se kaikkinainen vapina, kauriin silmät ja vinkuna rupeaa käymään pahasti hermoille.
Sitten kun vielä Marthaa esittävä Sara Haden on kuin Disney-elokuvista tuttu paha äitipuoli, niin She-Wolf Of London on paikoitellen pahasti tahattoman huvittava.
Visuaalisesti elokuva on ihan kivan näköinen kaikkine sumuineen, mutta kun suht' hyvä idea vesitetään naurettavalla näyttelemisellä ja suurilla aukoilla tarinankuljetuksessa niin se ei ole kivaa.
Jotenkin kuitenkin tuntuu että elokuvassa on virheensä osittain, ei koska halutaan pitää asioita pimennossa, vaan koska sen ajan henki sensuroi elokuvan jippoja. Ehkä silloin pelättiin näyttää naista hyökkäämässä miehen (miksei naisenkin) kimppuun ja repivän kaulavaltimoita auki, tai ylipäätään tekemässä tuhmuuksia. Mutta kun elokuvassa kuitenkin osoitetaan että jotain tapahtuu, niin olisi hyvä jos jotain tapahtuisikin.
She-Wolf Of London on yhden tunnin pituinen elokuva, joka olisi toiminut paremmin hieman alle 30 minuutissa.
Elokuvassa on hyvä perusidea, mutta niin puuduttava toteutus että sitä melkein toivoo sen johtavan koomaan, jotta pääsisi eroon tästäkin hetkestä.
Mutta idea ihmissudettomasta ihmissusielokuvasta oli kyllä sen verran mainio, ettei elokuva aivan toivoton ole.
Tähdet: *
She-Wolf Of London
...NOIR
2 kommenttia:
She-Wolfhan on ehdottomasti paras elokuva Wolfman kokoelmassa. Sinänsä se ei kerro niinkään elokuvan laadusta, vaan ihmissusielokuvien ja itseasiassa koko idean laadusta.
Mutta ihan toimiva mysteerihän se on, toisin kuin ne Lon Chaney jr. paatokset, joissa ei ole mitään viitettä siitä, miksi Universalin kauhuelokuvat olivat niin hyviä.
Olen vähintäänkin osittain samaa mieltä kanssanne. She-Wolf on idealtaan ehdottomasti paras Wolfman-kokoelmassa, mutta se on aivan väärässä seurassa. She-Wolf vertautuu mielestäni Halloween kolmoseen jota parjataan aivan suotta, koska se sillä ei ole mitään tekemistä muun sarjansa osien kanssa.
Yleensä en toivo uudelleenversiointeja, mutta jos ei sorruta mihinkään kompuutterimeininkiin, tai ylenpalttiseen goreen, niin She-Wolfista soisin tulevan uudelleen tehdyn filmatisoinnin. Uskon vahvasti She-Wolfin olleen vain väärään aikaan tehdyn jotta se olisi voinut hyödyntää ideaansa täysivoimaisesti.
Lon Chaney Juniorin suhteen totean vain että niiden elokuvien suurin anti on sen luoma ikoninen ulkoasu, ei niinkään Chaneyn lahjat näyttelijänä. Eikä hahmon yksioikoisuus tai maskin takaa esiintyminen oikein ole perustelu ilmeettömyydelle, kun esimerkiksi Karloff Hirviönä oli hyvinkin moni-ilmeinen eleettömyydessään. Puhumattakaan siitä kuinka eläväinen Max Schreck oli kuolleen roolissaan jo kauan ennen Universalin kauhun kulta-aikaa.
Lähetä kommentti