Strangeland: Pahuuden Otteessa (Strangeland, 1998)

Tämän elokuvan täky on tietenkin se että se on Twisted Sister-yhtyeen solistin Dee Sniderin kirjoittama ja tähdittämä. No, Twistedin dragqueenhardrock on aika kaukana tästä elokuvasta ja Marilyn Manson lienee musiikin saralta lähempi vertailukohta Strangelandille. Kyse on siitä että Twisted Sister oli värikkäämpi ja kieltämättä hieman huvittavampi kuin myöhemmin samaa kamaa ilmoille syytänyt Marilyn Manson. Niin no, on Mansonkin alkanut olla jokseekin huvittava.
Piirsinhän minäkin penskana kerrossängyn ylätason pohjaan Twistedin logon, mutta miksikään faniksi en silti itseäni lue, vaan innostus jäi yksittäisiin biiseihin, kuten,,, arvasitte oikein, We're Not Gonna Take It ja I Wanna Rock.

Carleton Hendricks (Dee Snider) on netissä nimimerkkiä Captain Howdy käyttävä sadisti, joka houkuttelee luokseen teinityttöjä (taisi siellä olla poika tai parikin) ja sitten lävistelee heitä ja ompelee suun umpeen. Luonnollisesti Captain Howdyn koti on huonosti kynttilöillä valaistu ja siellä on hillitön määrä kirurgisia instrumentteja tarjolla. Ai niin, ne vangitut tytöt muuten tuppaavat aina kuolemaan Howdyn käsittelyssä. Siinäpä esimerkki lävistysten vaaroista.
Yksi Howdyn viimeisimmistä neuletyynyistä on Genevieve Gage (Linda Cardellini), jonka isä Mike Gage (Kevin Gage) sattuu olemaan poliisi ja arvaattehan että isi rupeaa selvittämään muksunsa katoamista ja pääsee Howdyn jäljille.
Dee Snider näyttää muuten Captain Howdyna ollessaan ihan Waltarin Kärtsyltä, kiitos samankaltaisten hiuksien.
Kytät chattaavat pari minuuttia ja saavat Captain Howdyn koukkuun ja sitten vain rullataan meren antimet sisään. Mutta mitä ihmettä? Howdy onkin jonkisortin lateksikäsinehakkeri ja ohjasikin kytät väärään paikkaan. Epäonnistuneen ratsian jälkeen Mike Gage simmahtaa autoonsa ja herätessään saa sähköpostia Howdylta ja Mike tajuaakin, että Howdyhan onkin siinä viereisessä talossa. No voi jukupätkä!
Mike tappelee pari minuuttia aivan naurettavan näköisen Howdyn kanssa. Howdy on lannevaatteessa keikistelevä punahiuksinen huonoja runoja lausuva pöpi, jolla on rumat tribaalitatuoinnit ja lävistyksiä enemmän kuin kehoon mahtuu. Mike nyppäsee yhden korun irti ja näin on Howdy vangittu.
Samantien Howdy todetaankin syyntakeettomaksi ja vapautetaan.
Häh? Nukahdinko jossain vaiheessa, vai mihin hittoon tästä katosi oikeudenkäynnit ja muu roska?
No, Howdy meikkaa tatuoinnit piiloon, pistää hiukset ponnarille ja silmälasit päähän. Ja näin katsokaas on kiltti ja mukava yhteiskunnan hyödyke syntynyt.
Paikalliset protestoivat ja kiusaavat poloista Howdya.
Ai niin, tässä vaiheessa elokuvaa todetaan että kiinnijäätyään Howdy vietti vuoden vankilassa ja kolme sellaista pöpilässä, mutta elokuvaa katsoessa vaikuttaa kuin hän olisi vapautunut saman päivän aikana kuin jäi kiinni. Ehkä Howdy löysi jonkin avaruus-aika-jatkumon ja hyödynsi sitä.
Paikalliset koettavat lynkata Howdyn, mutta sehän vain innostaa Howdya palaamaan takaisin entisiin hommiinsa. Siispä naurettava lookki päälle ja kostoretkelle. Nyt Howdy etenkin tahtoo kiusata Mike Gagea, sillä tämä ei pelkästään silloin pidättänyt Howdya vaan myös tiesi tuosta lynkkausyrityksestä. Niinpä Howdy kaappaa jälleen Genevieven ja Mike lähtee perään.
Mike tappelee Howdyn kanssa, ripustaa hänet koukkuihin ja polttaa hengiltä.
No se siitä.

Strangeland ei ole kovinkaan hyvä elokuva. Periaatteessa Captain Howdy on ihan kelpo Uhrilampaiden Buffalo Bill-kopio, jonka päälle olisi suht' helppo rakentaa tämänkaltainen elokuvaidea. Howdy on vain ”päivitetty” tekoaikansa trendeihin, eli juuri nuo lävistykset, tribaalit, netti ja Marilyn Mansonin musiikki. Vastaavasti noista syistä Strangeland tuntuu jo aika vanhentuneelta näinkin lyhyen ajan jälkeen. Vaikka Howdy olisi kuinka Dee Sniderin oma luomus (nimi Manaajasta ja muu Uhrilampaista), niin olisi ollut parempi jos hän olisi pysytellyt poissa itse elokuvanteosta. Ei Snider mikään maailman huonoin näyttelijä ole, mutta aika pohjalle saa kurotella hänet löytääkseen. Sniderin koko on sopiva uhkaavalle hahmolle, mutta kaikki muu on tahattoman koomista. Twisted Sisteriin se vielä sopi, mutta se olisi kannattanut jättää sinne. Sama ongelmahan on kohdannut Kiss-yhtyettä, Lordia ja Alice Cooperia.
Strangelandissa Sniderin ei tarvitse kuitenkaan häpeillä näyttelijänlahjojaan, sillä eipä niitä vaikuta olevan muillakaan elokuvan esiintyjistä. Joukossa kuitenkin on esimerkiksi Elizabeth Pena, joka on mielestäni muulloin ihan kelpo näyttelijätär.

Ennalta arvattava tarina ja huonot näyttelijäsuoritukset eivät kuitenkaan ole Strangelandin heikoin osio. Vaan elokuvan rytmitys on se mikä tappaa fiiliksen. Kun juonikuvauksessa totesin eräässä kohdin, että ihan kuin elokuvasta olisi puuttunut pätkä, niin sitä tapahtuu koko ajan. Ihan kuin ohjaajalla olisi ollut hirveä kiire vain päästä niihin kidutuskohtauksiin ja muihin raflaavampiin seikkoihin, ja sen seurauksella pakolliset pahat kuten henkilöiden kuvaukset, tarinan perustelut ja muut yhdentekevät seikat on poistettu. Ei siis kuluteta aikaa tarinankerrontaan, riittää että mennään sinne meteliosuuksiin. No, onneksi Strangelandin ohjaaja John Pieplow ei ole tämän jälkeen enempää elokuvia iloksemme tehnyt.

Koetin kovasti keksiä edes yhtä syytä jonka perusteella voisin antaa elokuvalle edes yhden tähden, mutta kun kaikki kolme hyvää asiaa jotka sain mieleeni eivät auta elokuvaa, niin vaikea niitä on käyttää plussana. Ja ne kolme seikkaa ovat:
-Strangelandin kansi on aika onnistunut.
-Siellä soi ainakin yksi hyvä biisi elokuvan aikana.
-Katsomani kasetin kuva hyppi vähän väliä ja se toi jonkinlaista mielenkiintoa leffaan.
Eivätpä nuo oikein itse elokuvaa auta.

Tähdet: ~
Strangeland
...NOIR