Hetkinen?
Ere Kokkonen?
EIIIII!!!!!
En koskaan oikein ymmärtänyt miksi Ere Kokkonen sai toistuvasti elokuvaohjaajan toimeksiantoja, sillä vaikka hän oli mukana ajoittain hyvinkin suositussa Uuno Turhapuro-sarjassa, niin hän ei kertaakaan urallaan ohjannut yhtään elokuvaa joka olisi ollut ns. laadullisesti hyvä. Kokkosen ura oli ihan täyteen ahdettu toinen toistaan huonommista puujalkavitseistä koostuvia halvan näköisiä sketsikokoelmia joista Ed Wood olisi ollut ylpeä.
Mutta myönnän toki, että vaikka en pitänyt Ere Kokkosta koskaan lahjakkaana ohjaajana, niin hänen ohjaamansa ultrakevyet puskajussikomediansa on tullut kaikki katsottua vaivattomasti.
Ei liene kuitenkaan uskallettua olettaa että Kokkosen ohjaajan ura rakentui pitkälti oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemiselle, kuin varsinaiselle lahjakkuudelle.
Tahdon kuitenkin osittain uskoa, että minä en vain ymmärrä hänen näkökulmaansa ja kyseessä onkin Jumalallisuuden kosketus.
Otettuaan Uunoista lomaa, tuli tilalle Vääpeli Körmy-sarja, joka kuten Timo Koivusalon Pekko Aikamiespoika, ei oikeastaan eroa Uunosta juuri laisinkaan. Kyseessä on jälleen pitkän elokuvan pituuteen kasattu läjä niin puisevia puujalkavitsejä, että siinä on termiiteillä Caligulamaiset bakkanaalit edessä.
Vääpeli Körmy (Heikki Kinnunen) on siis kersantti Ärjylä, joka kouluttaa uusia tulokkaita ja siinä samalla koettaa muistuttaa Judge Dreddin olemassaolosta.
Masi ja Viki hukkaavat muutaman kupin ja koettavat saada niitä takaisin. Siispä heidän osaltaan juoni on sitä että he koettavat keksiä erinäisiä keinoja päästä pois kasarmialueelta päästäkseen etsimään näitä kuppeja.
Samalla Ärjylä leukailee ja pistää Lantti-Antin, Hönön ja muut Jermulan sotilaat kulkemaan sinne ja kulkemaan tänne. Välillä osoitetaan kuinka raskasta armeijassa on ja kuinka hölmöjä vänrikki Nappula ja muut isommat jehut ovat.
Kasarmilla käy jossain välissä myös jokin simputusta tutkiva uutisryhmä, mutta hällä väliä, siitä saadaan aikaiseksi vain pari vitsiä jotka eivät lopulta tunnu liittyvän elokuvan kokonaisuuteen.
Ja kunhan tunti ja 30 minuuttia on kulunut, niin viimein päädytään tarinassa siihen Marsalkan Sauva-osuuteen. Tämä fallos-symboli on jotain jonka voi ripustaa seinälle se rykmentti joka on kulloinkin mitannut itselleen pisimmän miehisyyden. Joten hieman hieman suunnistusta ja tuuba soi.
Vääpeli Körmy Ja Marsalkan Sauva vaatii sopivan mielentilan jotta se olisi miellyttävän hauska ja tämä mielentila syntyy joko lobotomiasta, tai pahasta alkoholisoitumisesta.
Olihan se oli kieltämättä raikas tunne taas pitkästä aikaa katsoa Vääpeli Körmy-elokuva, mutta onhan se myönnettävä ettei siinä ole hauskoja vitsejä. Vastaavasti siinä tosin on ponneton ohjaus ja roolisuorituksia jotka eivät vakuuta edes palosyyntutkijaa. Lisäksi elokuva kärsii siitä Kokkosen tavasta saada elokuva näyttämään kotivideolta.
Marsalkan Sauvan mielenkiintoisin anti on bongailla tuttuja näyttelijöitä, sillä komediana se ei toimi. No, ehkä jos sen katsoo väsyneenä.
Siltikin minun on nyt katsottava ne muutkin Körmyt.
Tähdet: ~
Vääpeli Körmy Ja Marsalkan Sauva
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti