Leonardin kohdalla esille tulivat myös elokuvaversioinnit hänen kirjoistaan ja tietenkin niiden kautta muun muassa Jackie Brown, jonka tarina (Rommipunssi) on näemmä minun ja keskustelukumppanini suosikki tuon miehen tuotannosta.
Kotiin tultuani päätinkin sitten katsoa Jackie Brownin, mutta käydessäni hyllyä läpi, muutin mieleni ja päätinkin katsoa jo jonkin aikaa harkinnan alla olleen Mickey Rourken tähdittämän Killshotin. Tarkastellessani kantta huomasin veikeän yksityiskohdan. Kuka onkaan kirjoittanut Killshotin? No, eihän tässä olisi mitään lievästikään mielenkiintoista, jos kyseessä ei olisi Elmore Leonard,,, mutta kun kyseessä on Elmore Leonard. Tätä en tiennytkään ennen kuin nyt.
Nythän sitä vasta mielenkiinto heräsi.
Armand Degas (Mickey Rourke) on veteraanipalkkatappaja jolla on edessään se kuuluisa viimeinen keikka ja kuten aina muulloinkin näissä tarinoissa, niin jotain roiskahtaa käsille. Tappo sujuu kuten se sujuu, mutta rahaa ei tipu.
On pikkurikollinen Richie Nix (Joseph Gordon-Levitt) joka ryöstöyrityksen yhteydessä päätyy Armandin kumppaniksi. Richiella on kiristyssuunnitelma jonka avulla saataisiin nippu seteleitä kiinteistövälittäjä Nelson Daviesilta (Don McManus) ja Armand suostuu suunnitelmaan. Armand tuntee olevansa isoveli Richielle.
On pariskunta Wayne ja Carmen Colson (Thomas Jane & Diane Lane) joiden elämä ja liitto ovat umpikujassa. Carmen on töissä Nelsonin kiinteistöfirmassa jonne Richie ja Armand saapuvat hakemaan rahojaan, mutta he erehtyvät luulemaan paikalla olevaa Waynea Nelsoniksi.
Rauhallisen Armandin ja äkkipikaisen Richien yritys kuivuu kasaan ja he pakenevat. Nyt Armand tuntee velvollisuudekseen saada Wayne ja Carmen hengiltä, sillä he näkivät hänen kasvonsa ja se ei oikein istu mystisen palkkatappajan imagoon.
Wayne ja Carmen pistetään todistajansuojeluohjelmaan ja passitetaan toiseen kaupunkiin turvaan. Siellä he alkavat parannella avioliittoaan, mutta edelleen Armand ja Richie ovat heidän perässään.
Carmen jää vangiksi ja Armand kyllästyy Richien vikinään ja aterian lopuksi tarjoaa jälkiruuaksi lyijyä.
Wayne saapuu paikalle ja alkaa yöllinen kaksintaistelu.
Armand uppoutuu ajatusmaailmaansa ja päättää kuolla saadessaan luoteja sisäänsä.
Wayne ja Carmen tuntuvat olevan jälleen onnellisesti yhdessä.
Killshot oli aika pitkäveteinen elokuva. Siinä oli kyllä joitakin hyviä seikkoja, mutta tarina ei ollut yksi niistä. Tämä "rauhallinen oppi-isä/äkkipikainen oppipoika"-kuvio on niin moneen kertaan tehty, että ihme että joku vielä jaksaa käsitellä sitä. Sen lisäksi on tämä liiankin tuttu tarina jossa "eroava pari joutuu uhatuksi ja sitä kautta palaavat yhteen",,, yeah right!
Okei, sinänsä se on tuttuudestaan huolimatta ihan kelpo tarina ja hyvät näyttelijät voivat pelastaa paljon.
Mickey Rourke on esiintyy sopivan vähäeleisesti ja istuu rooliinsa mainiosti.
Joseph Gordon-Levittin hahmo on pirun ärsyttävä, mutta se on selkeästi tarkoituskin ja hän on tuohon rooliin varsin sopiva.
Ongelmaksi osoittautuvatkin sitten Diane Lane ja Thomas Jane, jotka molemmat ovat yleensä ihan mukavaa katseltavaa. Nyt kuitenkin he tuntuvat vain odottavan kunnes elokuva loppuu, että pääsisivät kotiin. Parina heiltä puuttuu täysin kemia. Olivat he sitten rakastuneita tai välirikossa, niin kumpikaan ei tunnu toimivan.
Elokuvaa ei auta se, että tuntuu kuin ohjaaja olisi sanonut ”tehkää jotain, niin minä luen tässä tätä päivän lehteä.” Sillä missään kohtauksessa ei tunnu olevan minkäänlaista energiaa. Aluksi sitä ajattelee että on hyväkin, että elokuva on niin hitaasti etenevä, kun ilmeisesti joillekin hahmoille annetaan jonkinlaista ns. mysteeriä taustatarinaan. On esimerkiksi Armandin intiaaniperintö ja Waynen itsekunnioitus. Mutta näitä ei kuitenkaan käsitellä oikeastaan millään tavalla, kunhan vain ohimennen mainitaan niistä. Ja jos ei hahmoja kasvateta millään tavalla, niin sitä ei tehdä itse juonenkäänteiden kanssakaan. Esimerkiksi elokuvassa esiintyvä todistajansuojeluosuus oikeastaan vain unohtuu. Tälläistä ”ohimennen mainintaa” tapahtuu liian usein liian monessa yhteydessä, että koko elokuvan jää liiaksi ”ohimennen mainituksi.”
Elokuvan alkuun on myös valittu erittäin huonosti kohtaukseen istuva musiikkikappale, joka jo antaa osviittaa jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä sisältöä kohtaan.
Killshot on löysä perinteinen toimintatarina joka on valitettavan unohdettava ja sen ainoaksi valopilkuiksi jäävät Mickey Rourken rauhallinen roolisuoritus ja muutama nätti Klaus Badeltin musiikkipätkä.
Tähdet: **
Killshot
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti