Who gave you permission to smile? Shut up!

Ennen kuin jatketaan aasialinjalla, otetaan tähän väliin kirppissaaliit ja vastaavat. Edellisen tälläisen postauksen jälkeen on ehtinyt tulla useampikin kirppisvierailu vastaan, mutta myös syntymäpäivät jonka ansiosta läjä kasvoi sen verran suureksi, ettei siihen tarvitsisi laskea mukaan niitä muuten vain tuttavilta saatuja elokuvia, mutta sellaisiakin on joukossa.
Minä kuulun syntymäpäivälahjottavana tietenkin ryhmään joiden kohdalla todetaan, että "kun sulla on jo kaikki" niin yleensä jos joku haluaa ostaa esimerkiksi juuri elokuvia taikka musiikkiäänitteitä, joudun etukäteen antamaan esimerkiksi listan mitä noudattaa ja näin ollen ne eivät useinkaan tule enää yllätyksinä. Tälläisestä esimerkkinä kohta kuvassakin näkyvä Tudors-boksi jonka äitini osti kysyttyään aluksi mitä halusin ja johon vastasin "ei tarvitse ostaa mitään", mutta sellaiseen vastataan takaisin aina että "pitäähän mun nyt jotain hankkia" ja niin se pallo pyörii.
Useinhan siinä käykin niin, että jos joku ostaa ex temporena ihan oman päänsä mukaisesti jotain, niin se minulla joko on tai on ainakin ollut ja jälkimmäisen ollessa kyseessä, se on syystäkin poistettu valikoimista. Tällä kertaa kylläkin paketeista putkahti peliä ja leffaa joita minulle ei ollut ja joita en ollut pyytänytkään, että kyllä sitä aina kannattaa hieman luottaa intuitioon. Tai sitten ostaa sellaista minkä kohdalla tietää, että vastaanottaja inhoaa sitä ja näin varmistaa sen ettei hänellä vielä ole sitä. Inho tuskin on aiheellinen termi tällä kertaa, vaikka myönnettäköön etten hirveän innoissani ollut tuosta Copycat-kasetista, mutta sekin vain siksi että jo nähtyäni sen tiedän kyseessä olevan äärimmäisen mielikuvituksettoman turvallinen aor-jännäri ja siten jotain joka ei vain innosta katseluun. Ei hätää, aion dissata sitä jossain vaiheessa.

No mutta kuitenkin...

Triplaboksi kakkaa ja sanon sen silläkin uhalla, että tuo Codename Silencer on entuudestaan tuntematon elokuva minulle, mutta en jotenkin jaksa uskoa sen olevan mikään uusi Ilmestyskirja nyt. The 4th Angel ja Good Cop, Bad Cop kärsivät muistaakseni molemmat samasta odotukset-ongelmasta, jolloin vaikka ne ovat molempien kohdalla eri, niin kummatkin pettävät niiden suhteen.
Poliisin painajainen boksin tv-leffojen olemassaolon muistan hyvin, mutta sisällöt ovat jääneet unohduksiin. Mutta, Charles Bronson.
The Tudors - the Complete Series oli ns. pakkohankinta, koska minulle vinkattiin Natalie Dormerin olevan mukana. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että vaikka Natalie Dormer oli syyni hankkia Game of Thronesia kokoelmiini, niin en ole edelleenkään katsonut jaksoakaan tuota kyseistä sarjaa. Sivuhuomatuksena voisinkin todeta myös sen, etten ole katsonut mitään muutakaan elokuvaa/tv-sarjaa jossa hän on tähänastisen uransa aikana esiintynyt.
American Gangster/Scarface/Casino-boksi ja yksi näistä on loistava elokuva, kahden muun ollessa ihan hyviä. Joskin toinen niistä on toista parempi.
Shrek ja ikuinen onni. Ensimmäinen Shrek oli hyvä, toinen myöskin ihan hyvä. Kolmas odottaa vielä katseluavuoroaan, kuten myös se jokin Shrekin jouluspesiaali ja nyt jonotusvuoroon astuu siis onkohan tämä sitten neljäs elokuva?
Tässä (erittäin vanha) kuva minusta Shrek-pipo päässäni:

Niin ja minua potutti myydä jotain riivatun sytkäreitä, arpoja ja kännykkäpusseja.
Smurffit 4 koska miksi ei.
Pete ja lohikäärme Elliot on pilvenpolttofantasiaa.
Prophecy 2 toivoisi olevansa.
The Tomb on jotain Lovecraft-kamaa, joten siinä varmaan on jotain sanoinkuvaamattomia hulluuteen ajavia sanoinkuvaamattomia kauhuhirviöitä. Tai sitten se on Saw-apinointia.
Bait on haileffa ja Loch Ness Terrorista voi lukea lisää täältä.
Yksi Hellraiser lisää ja tämä Maanpäällinen helvetti on muuten aika valitettavan totta. Ja kyseessähän on sarjan 125 osa.
Pidän tuosta remakerebootprequel-The Thingin kannesta, vaikka se aika pahasti huijaakin uskomaan kyseessä olevan Carpenterin elokuva.
Hannu ja Kerttu: noitajahti. Hyllyssä oli sen vieressä Kristen Stewartin Lumikki ja metsästäjä, mutta valitettavasti kannessa lukenut 1 € tarkoitti, että siitä olisi pitänyt maksaa se, eikä niin että minä olisin sen saanut ottaessani Stewartin elokuvan haltuuni. Jäi hyllylle.
Muistini sanoo, että The Real McCoy on vain naispuolinen versio Hudson Hawkista, mutta ei yhtä onnistuneen huono vaan pelkästään huono.
Rautakaupunki suututtaa minua, sillä pentele, eihän se kerrokaan kaupungista täynnä Rautamiehiä.

Jackie Chania kahdesti kun esille astuvat Winners and Sinners kakkonen ja miehen oma Driven, eli Thunderbolt.
Cannonball Run 3:n saaminen aiheuttaa sen, että kun minulla jo on ykkönen mutta ei kakkosta, niin nyt se puuttuvakin pitää metsästää saadakseni sarjan ehjäksi.
The Raid 2 on pirun tiukka toimintaleffa, mutta p*skat se parempi on kuin ykkönen. He jotka sanovat tämän olevan jotenkin paranneltu versio siitä puhuvat kukkua (le cuckóu), sillä tämä kakkonen on täsmälleen yhtä hyvä.
Dead in Tombtonen takakansi huvittaa minua, sillä vaikka onkin tavallista myydä elokuvaa muistuttamalla siinä mukana olevien näyttelijöiden suuruuden hetkistä, niin kuka oikeasti tälläisen elokuvan kohdalla jää koukkuun koska huomaa mukana olevan Oscar-ehdokas Mickey Rourken. Dead in Tombstonen kaltaisissa tapauksissa Mickey Rourke on parhaiten tunnettu roolistaan elokuvassa Dead in Tombstone.
Geneeristä äijämeininkiä U.S. Sealsin, Operation Delta Force kakkosen ja Marine yks kaks neen verran. En itse asiassa edes tiennyt, että Marine-leffoja on jo (ainakin) neljä, mutta väliäkö sillä, koska olen nähnyt niistä vain ensimmäisen. Hitto, nyt pitää saada se kolmonenkin.

Pelit Rayman Origins, Monsters Vs. Aliens (pitäisikin jossain vaiheessa katsoa se hyllyssä pölyyntyvä leffa) ja Fresh Prince of Persia.

Seuraavaksi old schoolit.

On muuten aika pirun pelottavan näköisiä nukkeja The Dark Crystalissa. Missä on David Bowie kun häntä eniten kaivattaisiin?
Miksiköhän "kaikki" aasiakama jota suomessa julkaistaan on kauhua, toimintaa, hieman äkkiväärää draamakomediaa ja animaatioissa fantasiaa, mutta ne kiinalaiset ja japanilaiset Uunot sun muut loistavat poissaolollaan? Heilläkin kun on niitä omia Qui Changin muisti palailee pätkittäin-leffoja. No mutta kuitenkin, Shanghai Blues lisää romantiikan sinne äkkiväärän draamakomedian sekaan.
Uskokaa tai älkää, mutta tämä Salsa - se polttaa on jo toinen kopio jonka olen hankkinut ja en kumpaakaan siksi, että kyseessä olisi lähimainkaan hyvä elokuva. Sen nimi vain sattuu naurattamaan.
Ainoa Copycat joka on Sigourney Weaverin Copycatia puuduttavampi on Lacrimosan. Ei nyt sentään, on se parempi. Mutta Lacrimosan Fassade-levy on silkkaa unilääkettä.
Muistattako kun penskana ihastuitte Haamujengiin elokuvana, leluina että myöskin sarjakuvana ja sitten saitte animaatiokasetin jossa esiintyivät nämä:

Onneksi on The Real Ghostbusters jossa ei esiinny Kelsey Grammer (kuvassa vasemmalla).
Eddie Murphy on Tuhannen tilanteen mies ja ne kaikki ovat Axel Foley.
Critters-sarja minulla onkin jo dvd-muodossa, mutta tämän Keskiyön nakertajat ostinkin vain saadakseni sen kannen.
Lake Placid on ihan ok-kauhukomedia, mutta tuo Tuskan rovio vaikuttaa kantensa perusteella olevan sitä todellista kauhua. Oletan sen kertovan peliyhtiö Roviosta, joka tässä hieman aiemmin ilmoitti tekevänsä vihdoin miljoonan Angry Birdsin jälkeen Angry Birds kakkosen.

Star Wars Trilogy-cd sisältää aika tasapaksuja versioita Tähtien sotien musiikista, mutta ainakin siinä on ymmärretty sarjan koostuvan vain kolmesta elokuvasta.

Ei huolta, kyseessä ei ole stereokuva, vaan osoitus siitä kuinka aina pitäisi luottaa ensiajatelmaan ja noin käy kun ei niin tee. Nähdessäni kirpparilla tuon The Specialistin muistelin, että minullahan jo on se ja laitoin levyn takaisin pöydälle. Sitten muutaman askeleen päässä aivoni valehtelivat minulle ja sanoivat "hei dude, sulla on Assassins" ja niinpä ostin The Specialistin. Minulla ei ole Assassinsia.
Sitten seuraavalla kerralla näin pöydällä Kellarin kunkun kaudet kahdeksan ja yhdeksän, ja muistelin minulla jo olevan toisen mutta ei toista. Päätin, että se oli kausi yhdeksän joka minulta jo löytyi ja niinpä ostin kauden kahdeksan, vain huomatakseni että minulla on entuudestaan kausi kahdeksan hyllyssä. Ja kausi yhdeksän.

Vielä yksi dvd ja se onkin todella mainio juttu, sillä kiitos sen on Marianne-trilogiani täysi.

Lue jos uskallat lisää aiemmista, eli Fat Burning ykkösestä ja Fat Burning kakkosesta (eivät kerro ylipainoisiin erikoistuneesta tuhopolttajasta).

Niin ja sarjasta ei se hullu ole joka pyytää, mutta kyllä se hieman epäilyttää:

Huomautettakoon, että tuokin elokuva maksaa joka riivatun marketissa vähemmän ja on ns. uusi.

Tässä lopuksi tahdon vielä kertoa sellaista, että pienen puntaroinnin jälkeen olen päättänyt ottaa blogini sisältöön hieman aiempaa enemmän kirjallisuutta mukaan. Aiemmin se on tuntunut aiheena jotenkin vaikealta sisällyttää elokuvien sekaan, eikä vain siksi ettei kirjojen kanssa voi oikein pelata visuaalisuudella. Tai näin olen ainakin itselleni kertonut, mutta voinhan minä laittaa rautamieskaupunkeja vaikka Pikku prinssin seuraan jos haluan, ettei se mikään este ole.
Sen verran ne kirjatekstit tulevat kuitenkin eroamaan leffa-kirjoituksista, että päätin kolmen kokeilun jälkeen itselleni paras tapa kirjoittaa niistä on tehdä naurettavan lyhyet esittelyt, jolloin ne tulevat olemaan eräänlaisia kommenttikenttäpituuskirjoituksia ja siten välillä kenties epäreilunkin lyhyitä (sori Warwick Davis). Eivät kenties aina, mutta esimerkiksi se aiemmin tänne pistämäni Yngwie Malmsteen-kirjakirjoitus (pääpostauksen lopussa) tulee olemaan hallitsevampi muoto kuin esimerkiksi se Ministry.
Aion todennäköisesti ottaa mukaan kirjoja jotka kenties korkeintaan horjuvan aasinsillan kautta liittyvät elokuviin, mutta aika varmasti ne sisältyvät kuitenkin populaarikulttuuriin ja ovat siten ainakin itselleni perusteltuja valintoja. Ja vaikka eivät olekaan, niin suu kiinni ja tottele.
Huvittavaa on se, että laukaiseva tekijä tässä kirjojen tasavertaisemmassa hyväksynnässä oli se, että olen lukenut viimeaikoina aika helkkarin huonoja kirjoja ja tottakai ne ansaitsevat siksi enemmän huomiota.

Tätä kirjottaessa levylautasella vierailivat
Pink Floyd - Ummagumma
Scott Walker & Sunn O))) - Soused