Once a Cop, joka myös alkutekstiensä mukaan nimellä Project S tunnetaan on jatkoa, tai kenties pikemminkin spin off Jackie Chanin tähdittämästä Police Story-sarjan kolmannesta osasta, Supercopista. Tuossa elokuvassa Chanin tasavertaisena sidekickinä esiintyneen Michelle Yeohin roolihahmo, militaristisuperkyttä Yang kun on tällä kertaa se soolotähti (Chan pukkaa päänsä esille muka koomisessa cameoroolissa). Jotain muutakin minun piti tässä mainita, mutta nyt en millään muista että mitä.
Ai niin, leffaa on kulunut 01:12 ja hitto tässä on surkea kuvanlaatu. Kiitti vaan Pan Vision.
Kiinalaiskyttä Yang (Michelle Yeoh) palkitaan mitalein ansiokkaasta terroristiuhan tukahduttamisesta, mutta tässä vaiheessa tälläinen on neidille jo arkipäivää. Joten ei siitä sen enempää.
Yangin turvallisuusalalla työskentelevä miesystävä ei jaksa enää nälkäpalkalla raatamista ja lähteekin toteuttamaan rahakkaampia, mutta myöskin vähemmän kunniallisia bisneksiä. Toisaalla Yangin apua tarvitaan kun Hong Kongia kiusaa hyvin järjestäytynyt, vahvasti aseistautunut rikollisjärjestö ja neitiä avustavat hiukan humoristiseksi tarkoitettu kyttäduo, ja he käytännössä täyttävät kahdestaan sen Jackie Chanin jättämän kevyen iloittelun aukon, koska Yeohin hahmo on rakennettu enemmän vakavalle pohjalle (ja onhan hän näyttelijänä sanoisimmeko vähemmän elämänmyönteinen kuin Chan).
Pahiksilla (joiden joukkoon siis lukeutuu se Yangin mahdollinen tuleva aviomies) on suunnitteilla isomman luokan ryöstö ja varkaus, mutta eihän sellaista voida sallia ja niinpä se estetään.
Soundtrackin sukkahousuhevi on karmaisevaa ja tuo lajityyppinsä vuoksi elokuvaan liiallista kauhutunnelmaa, kun koko ajan saa pelätä koska seuraava tilulilukitarasoolo lähtee vauhtiin. Ei Slash, ei!
No okei, siellä taisi olla tasan yksi tuollainen biisi, mutta olihan sekin jo liikaa.
Tavassa miten pahisten toimintatapoja ammuskelusta eteenpäin kuvataan on jotain hyvin diehardmaista ja hetkittäin mieleen nouseekin, että jos tästä karsittaisiin ne jackiechanmäisyydet pois ja oltaisiin pysytelty siellä Yeohin hiukan vakavamman asenteen puolella, niin kyseessä olisi eräänlainen kungfu-Die Hard. Ei ehkä täysin, mutta ainakin jos miettii Once a Copin esikuvia niin esimerkiksi vaikutusvaltaisen aasiatoiminnan kuten Hard Boiledin ja jopa oman emosarjan sijaan se on kuitenkin ehdottomasti Die Hard jonka tunnelmaa on haettu. Kuin tätä alleviivatakseen miljöö on toistuvasti jostain Nakatomi-pilvenpiirtäjän takapihalta. Sinänsä on siis hyvästä, että mukana on sitä chanmäistä komiikkaa, sillä sen ansiosta elokuva ei tunnu ainakaan täysin jenkkien imitoinnilta, mutta vastaavasti ainakin tässä tapauksessa se on myös pienenä rasitteena, koska sitä typerää cameota lukuunottamatta mukana ei ole Chania, eikä näin ollen hänen luontaista ilmavuuttaan. Tämä ei siis tarkoita ettäkö Once a Copin esiintyjät olisivat huonoja, mutta useammin kuin kerran tuntuu siltä, että he olisivat lyhyellä varoitusajalla hälytetty paikkaamaan jotakuta muuta. Ja kuka muka haluaa haastatella Nate Meldeliä Dave Grohlin sijaan?
Kietokaa tämä ymmärrykseenne: elokuvan pankkiryöstön suunnittelija on britti nimeltä Roger ja häntä esittää selvästi ei-englantilainen Alain Guernier, joten ainoa syy miksi keksin hänen olevan nimenomanaan englantilainen johtuu siitä että hän on olevinaan elokuvan Alan Rickman, jonka esittämä esikuvahahmo tosin taisi olla saksalainen. Naamakarvoituksesta huolimatta Rogerista tulee Rickmanin sijaan enemmänkin jonkinlainen William Forsythen ja John Diehlin ristisiitos mieleen:
Syy siihen miksi otan Rogerin esille ei kuitenkaan johdu vain hänen jonkinlaisesta ambivalentista kansallisuudestaan vaan myös siitä, että hän siis on ryöstön masinoija ja kohteena on pankki jonka holvin oven hän on suunnitellut. Luulisi siis, että hänellä olisi jokin muu keino oven avaamiseen kuin ampuminen sitä kranaatilla. C'mon, hi tech ja low life!
Toiminta on vauhdikasta, liikeradat sulavia, hahmot tuttuja ja kokonaisuus vähintäänkin ihan hyvää potkuräiskintää, mutta ei Once a Copista ole sisariensa jälkeen kuin hetkelliseksi nälän tyydyttäjäksi.
Ei se nyt kuitenkaan pelkästään hyvästä ole, että kun edellisessä osassa kiinnitti huomiota siihen että elokuvassa pelattiin Segalla, niin nyt yksi tämän elokuvan kiinnostavimmista seikoista on se, että pelikonevuorossa on Game Boy.
Tähdet: ***
Once a Cop
2 kommenttia:
Voi elämä sitä Chanin (ja Erik Tsangin) cameota... :D
Joku elokuvan hahmoista (en muista kuka) kysyi, miksi he ovat naamioituneet Sylvester Stalloneksi. Jep.
Lähetä kommentti