torstai 7. heinäkuuta 2011

Moonwalker (1988)

Vaikka Michael Jacksonia olisi pitänyt minkälaisena friikkinä tahansa, niin harva varmaan menee kieltämään tai vähättelemään hänen ansioitaan popmusiikin saralla. Ja ennen kuin Jackson langetti voodookirouksen Steven Spielbergin päälle jäätyään rannalle Hook-elokuvasta, niin Jackson pääsi hyödyntämään maailman suurimman popstaran asemaansa elokuvassa jonka otsikkokin paljastaa olevan nimeltään Moonwalker, vaikka joku voisikin kutsua sitä myös nimellä Egowalker.
Itselleni Moonwalker teki itse elokuvaa suuremman vaikutuksen arcadepelinä jota pääsin pelaamaan Puuhamaassa.
Ah, Puuhamaa.
Tiedättekö, se oli suosikkipaikkani ollessani muksu. Olihan siellä sentään Nintendohalli, vai mikä lie puulinnoitus se oli olevinaan ja sitten siellä päädyssä oli se toinen pelihalli, jossa pääsi pelaamaan mm. Afterburneria ja Splatter Housea. Gee willikers! Ja lähtiessä sai vielä mukaansa puuhakirjan. No kuitenkin, siellä pelasin myös kertaalleen Michael Jacksonin Moonwalkeria josta muistan vain, että siinä liikutettiin Michael Jacksonia joka hakkasi porukkaa parhaaseen beat 'em up-tyyliin. Aina välillä Jacksonin sai muutettua jonkinlaiseksi Robocop-kopioksi joka kulki hakkaamassa porukkaa. Olin juuri aloittamassa pelaamista kun luokseni siirtyivät kaksi itselleni tuntematonsa poikaa jotka kysyivät saisivatko he liittyä peliin ja näin kolminpeli alkoi. Muistan että jokainen pelaaja oli tietenkin itse herra Jackson, mutta pukujen värit olivat erilaiset. Valkoinen, punainen ja musta kuin Johnny Cash itse. No, muuta en siitä muistakaan. Joten sinänsä sisällön puolesta muistan tämän elokuvan paremmin, mutta se yksi lyhyt pelikerta teki kuitenkin suuremman vaikutuksen.

Michael Jackson (MIchael Jackson) on keikkailemassa montaasissa jossa yleisö kiljuu ja pyörtyilee. Välillä näemmä kuvia herroista kuiten Gandhi ja Ronald Reagan. Kyseessä on siis konserttitallenne. Tai ei sittenkään.
Kamera kiertää kuvaamassa Jackson-memorabiliaa ja ääniraidalla kuulemme uutispätkiä joissa kehutaan kuinka paljon Thriller on myynyt ja kuinka skalppi paloi. Jackson 5-montaasi ja sanoiko Michael juuri "i maybe a little fella, but my heart is big as shit." Damn! No nyt siinä on Ron Perlmanin näköinen isorintainen robotti tanssimassa.
Muksuilla tehty versio Bad-videosta ja se Adam Yauchin näköinen lapsi on hieman häiriinnyttävä. Siirrymme kuvaamaan studioalueelle ja kohta Jackson saa juosta hymyssä suin karkuun savipäisiä hahmoja. Näemme siis klassiseen elokuvastudiotakaa-ajotyyliin erilaisia lavasteita ja niiden mukaisia hahmoja. Delroy Lindon näköinen Vapaudenpatsas kertoo puujalkavitsin. Hei Michael, mikä hymyilyttää? Sun perässä on mopoilevia savianimaatioita jotka saavat Terry Gilliamin ideat vaikuttamaan normaaleilta ja ne ne päättömät paparazzit ja hirviöksi muuttuva Steven Spielberg eivät herätä luottamusta.
Jackson naamioituu jänikseksi ja pakenee polkupyörämoottoripyörällä. Välillä muututaan Sylvester Stalloneksi, lennetään rakettirepun avustuksella ja sitten Jackson aloittaa tanssikaksintaistelun oman jänispukunsa kanssa. Öö, okei.
Jackson tanssii Elefanttimiehen luiden kanssa videossa joka on ilmeisesti kritisoimassa median raadollisuutta.
Kolme lasta hengailee katolla kun "gangsteri" Jackson astuu ovesta ulos ja jotkut Fortress-elokuvan futupahikset ampuvat häntä ja seuraavaksi Jackson juoksee kauniilla nurmikolla jalkapallon kanssa. Häh? Sitten ollaankin hämähäkkiluolassa jonka rappuset vievät jonnekin Freddy Kruegerin lämmitinhuoneeseen jossa Joe Pesci kanavoi esiintymisessään aikakoneitse Alien nelosen Brad Dourifia. Pesci on Frank Lideo joka on näiden futupahisten pomo ja jonkinlainen huumekauppias. "Gangsteri" Jackson välttyi osumilta ja päädyttyään umpikujaan hän MUUTTUU AUTOKSI! Jackson astuu tuulisesta ovesta sisään johonkin juottolaan ja jännitys laukaistaan Smooth Criminalilla. Aivan sairaan hyvä biisi ja jo pelkästään sen vuoksi tämä leffa kannattaa katsoa. Juottolan baaritappelukoreografia on yhtä katu-uskottavaa kuin Sotatanssissa (se leffa pitäisi hankkia uudestaan.) Kohta Jackson kohtaa taas Lideon pahisjoukot ja sankarimme muuttuu eräänlaiseksi Tron-hahmoksi ja Godzillamaisen ääntelyn lisäksi hän sylkee tulta ja tulikiveä. Jackson muuttuu avaruusalukseksi ja lentää pois, ja palaa ihmisenä takaisin. Jackson vie ne kolme lasta mukanaan sisään tuulisesta ovesta ja pimeän käytävän päässä odottaa konserttilava ja muksut pääsevät seuraamaan Jacksonin keikkakuntoa.

On aika turvallista sanoa, että tässä elokuvassa ei ole yhtään mitään järkeä. Tuntuu kuin tuottajat olisivat ajatelleet, että ihan sama millaista "elokuvaa" Jacksonin kanssa tehdään sillä tärkeintä on saada jotain shittiä kuvatuksi ja siten on päätetty kuvata jokainen päähän pälkähtänyt idea sitä mukaa kun sellainen on syntynyt. Joten tämä on vain kasa mielialanvaihteluita joissa ainoa yhdistävä tekijä on Jackson ja/tai hänen musiikkinsa.
Mutta ne ideat.
Kuka hitto on mennyt sanomaan Jacksonille, että hei tehdään näin että rujot savianimaatiot jahtaavat sinua isopäisinä ja sinä pukeudut jänikseksi ja sitten tanssikaksintaistelet oman jäniksesi kanssa ja saat sakot poliisilta. Hahaha! Sitten kun vielä ne animaatiot ovat tyyliltään samankaltaisia kuin Monty Pythonin insertit, niin voimme olettaa tekijöillä olleen maailman hauskimmat peyotejuhlat meneillään. Sillä vaikka elokuvan pätkissä ei tunnukaan olevan tolkkua, niin on oletettavaa että tekijöillä on ollut hauskaa ja vaikka kokonaisuus ei oikein jaksa kantaakaan päälle 90 minuuttia, niin ajoittaiset yksittäiset jutut ovat yhtä hubaa. Esimerkiksi se Smooth Criminal-kohtaus oli tyylikäs ja Jacksonin muuttuminen Tronmaiseksi hahmoksi oli hauska. Mutta ne ovat nimenomaan yksittäisiä juttuja jotka ovat hauskoja ja nautinnollisia. Valaistus siellä, efekti täällä, Pescin korkokengät tuolla, etc. Kokonaisuutena tämä on vain niin sekava kasa irtokohtauksia ja irtoideoita, että tavallaan ihmettelee että miten tämä kehdattiin alunperin julkaista. Se ei tunnu edes suuresta musiikkimäärästään huolimatta minkäänlaiselta videokokoelmalta, vaan pikemmin estroihin kuuluvalta blooper-osuudelta.

Lopputeksteissä Moonwalkerin sanotaan perustuvan Jacksonin itsensä keksimään tarinaan, joten on mahdollista ettei kukaan vain uskaltanut sanoa päätekijälle etteivät hänen kaikki ideansa ole kovinkaan hyviä. Kuulitko James Cameron tekemässä Avataria?

Vaikka antamani tähtimäärä on alhainen, niin siellä on kuitenkin joukossa muutamia ässäkohtauksia jotka ovat ehdottoman suositeltavia ja onhan siellä mukana läjäpäin tarttuvaa popmusiikkia.
"Annie are you a wookiee?"

Tähdet: **
Moonwalker

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Täytyy tämänkin kohdalla myöntää, että tuli aikoinaan teatterissa asti käytyä katsomassa. Osin uteliaisuudesta ja osin kaiketi siksi, että jossakin kohtaa Michael Jackson oli musiikillisesti kova sana maailmaa vastaan... tai jotain.

...noir kirjoitti...

Kun se Smooth Criminal lähti soimaan, niin voi jumpe soikoon kun tunnelma nousi kattoon.
Kyllä sillä herralla oli joitakin niin killeribiisejä, että Ville Viluisellekin tulee hiki.