Dark City (1998)

Ennen kuin aloitan tavalliseen tapaan spoilaavan juonikuvauksen, kerronpa teille pienen muiston liittyen tähän kyseiseen elokuvaan.
Kun Dark City aikoinaan ilmestyi, olin luonnollisestikin Alex Proyasin The Crown ansiosta hyvinkin innoissani hänen uudesta elokuvastaan, kertoi se sitten mistä tahansa. Onkin pakko myöntää, että eräs sitaatinpätkä eräässä elokuvan mainoksessa sai minut lähes laskemaan alleni muutoinkin kuin normaanin pidätysvaikeuden vuoksi. Kyseessä oli tälläinen mahdollisesti asiayhteydestä irroitettu sitaatti tyyliin "scary as hell" jollainen tuntuu löytyvän lähes joka toisen kauhuelokuvan kannesta ja yleensä vieläpä Dreadcentralilta otettuna. Ihan ohimennen mainittuna, että kannattaa suhtautua varauksella kaikkiin kehuihin joihin yhdistyy Dreadcentral, sillä ne harvemmin pitävät paikkaansa.
Eräässä Dark Cityn mainoksessa luki "best vampiremovie since Nosferatu" ja ajatus Proyasista tekemässä vampyyrielokuvaa oli silkkaa nannaa, mutta jokainen Dark Cityn nähnyt tietää kyseisen siteerauksen sisällön olevan silkkaa bullshitia. Tekstin kirjoittaja oli taatusti vain nähnyt kuvan elokuvassa olevasta Richard O'Brienista ja päätellyt että okei, hän näyttää hiukan Nosferatumaiselta, joten elokuva on varmaan vampyyrielokuva. Itselleni sillä harhauttavalla mainostuksella ei ollut lopulta mitään haittavaikutuksia, sillä vampyyrelokuva tai ei, niin se oli ja on aivan helvetin hyvä elokuva ja pääsi helposti omalle Top 100-listalleni. Mutta muistan kuinka valitin ystävilleni siitä kuinka joku nyt menee katsomaan elokuvaa luullen näkevänsä vampyyrimeininkiä ja sitten kun sitä ei ole, on niin vihainen ettei sen vuoksi huomaa elokuvan olevan oikeasti hyvä.

John Murdoch (Rufus Sewell) herää hämmentyneenä rähjäisestä hotellihuoneesta. Puhelin soi, toisessa päässä oleva tohtori Schreber (Kiefer Sutherland) selittää pikaisesti, että John on menettänyt muistinsa epäonnistuneessa kokeessa ja hänen on poistuttava hotellista heti, sillä sinne on tulossa vaarallisia henkilöitä. John on entistä hämmentyneempi, eikä asiaa auta paikalta löytyvä verinen veitsi. John pakenee juuri ennen kuin paikalle ilmaantuvat mustiin pitkiin takkeihin pukeutuneet Yodan kauhuversiolta kuulostavat kalpeanaamat.
Tohtori Schreber tapaa Johnin vaimon, Emman (Jennifer Connelly) ja pyytää häntä ottamaan yhteyttä jos hän kuulee miehestään, joka oli kadonnut muutama viikko aiemmin.
Hotellille saapuu poliisi Bumstead (William Hurt) selvittämään miten John liittyisi kaupungissa tapahtuneisiin naistentappoihin. Hmm, hotellinpitäjä on vaihtunut, mutta puheet ovat samat. Ja miten asiaan liittyy hulluksi tullut Bumsteadin ex-kollega Walenski (Colin Friels), joka piirtelee spiraaleja ja kertoo heidän olevan jatkuvan tarkkailun alle, eikä ulospääsyä ole.
Bumstead keskustelee Emman kanssa ja pian rouvakin on pyörällä päästään, kun arvon tohtori kertoo mukavan aviomiehen olevan psykoottinen ja poliisi uskoo aviomiehen olevan sarjamurhaaja. Ja mikä paikka on Shell Beach josta John kokee jonkinlaisia muistivälähdyksiä.
Pian Johnin löytävät ne aiemmin nähdyt mustapukuiset miehet, mutta keitä nämä hampaitaan kalisuttavat hyypiöt ovat, ja miksi heidän päässään on lonkerohyytelöä?
John kohtaa Emman, tietämättä naisen olevan vaimonsa, mutta hän haluaa koota muistinsa saadakseen selville kuka on ja mitä tapahtuu. John ottaa asiakseen päästä Shell Beachiin, mutta taksikuski ei muista miten sinne päästään, junat eivät pydähdy asemalle ja jokainen suuntavalinta tuntuu vievän kaikkialle muualle. Aivan kuin kuin kulkisi ympyrää, tai vierailisi Haminassa.
Bumstead käy tapaamassa Walenskia ja hän kuvailee eräänlaista muistin ja unen sekoitusta, jossa ei pysty sanomaan mitä on oikeasti tapahtunut koska sitä ei kenties ollut tapahtunut koska sitä ei yksinkertaisesti ollut. Luonnollisestikaan rationaalinen Bumstead ei usko Walenskin hourailuja.
Kaupungin alla kuitenkin on toinen oma futuristinen kaupunkinsa jota asuttavat nuo mustapukuiset muukalaiset, jotka näyttävät nyt kenobiiteilta ja vieläpä kaikki naulattomalta Pinheadilta.
Keskiyö koittaa kaupunki muuttuu, kirjaimellisesti. Se vääntyy, kasvaa, pienenee, talot vaihtavat paikkaansa. Eikä se ole vain kaupunki joka muuttuu, vaan ihmiset myös. Henkilöt vaihtavat paikkaa, ammattia, muistoja ja ystävät ovat kohta muukalaisia toisilleen. Sinä olet nyt sinä, mutta kohta olet joku muu jolla ei ole mitään muistikuvia aiemmasta, eikä enää siis sidoksia sinne. Ihmiset eivät huomaa muutoksia, koska kaikki muuttuu täydellisesti ja eräänlaisen kultakalamuistin vuoksi mitä tapahtui yli kolme sekuntia sitten, sitä ei tapahtunut. Ajasta on tosin hankala pitää kirjaa, sillä vaikka nuo edellä mainitut muutokset tapahtuvat keskiyöllä, niin kaupungissa on koko ajan yö.
Nämä kenobiitit, eli Muukalaiset ovat kuolemaisillaan oleva avaruusrotu jotka koettavat löytää jatkoa elolleen selvittämällä mikä saa ihmiskunnan kukoistamaan ja mikä tekee ihmisestä ihmisen. Siispä joka yö he vaihtavat ihmisten muistoja, elämiä, korjaavat kaupunkia, muuttavat kaupunkia, löytääkseen sen oikean yhdistelmän jonka avulla Muukalaiset voisivat elää vielä tulevaisuudessakin. John tuntuu olevan avainasemassa näissä ihmiskokeissa, sillä hän heräsi kesken muutosten kun kaikki muut nukahtivat suosiolla ja John näyttäisi pystyvän samankaltaiseen ajatuksenvoimalla todellisuuden muokkaamiseen. Meidän on vaikea tietää mitkä ovat Johnin oikeita muistoja, sillä hän saattaa hyvinkin olla sarjamurhaaja, mutta herääminen sekoitti kaiken. Muukalaiset haluavat saada Johnin käsiinsä ja paras, mutta riskialttein tapa on pistää johonkin Muukalaiseen sama muisti-injektio jolloin tämä Muukalainen jakaisi kaikki samat muistot, halut ja toiveet. Muukalaisista Herra Hand (Richard O'Brien) ottaa itseensä Johnin mielen ja lähtee miehen perään. Seuraa hieno takaa-ajo kaupungissa joka muuntuu samanaikaisesti, että on kuin eläisi Muuttuva Labyrintti-pelissä.
John päätyy Bumsteadin pidättämäksi ja kuulusteluissa John alkaa saada järkikyttäämme kyseenalaistamaan ymmärryksensä rajoja. Siinä missä Walenski vaikutti kukkuupäältä, auttaa Johnin telekinesia herättämään muitakin ajatuksia kuin kylmää suihkua ja lobotomiaa. Pian myös Herra Hand apulaisineen saapuu poliisiasemalle noutamaan Johnia, mutta Bumstead ehti jo vapauttaa miehen.
John käy tapaamassa tohtori Schreberia joka on ihminen jonka Muukalaiset pakottivat avustajakseen. Schreberilla on ruisku joka sisältää keinot oppia hallitsemaan telepaattisia voimia ja tämän Johnin tulisi ottaa, mutta tätä ennen lähdetään Shell Beachille. Schreber vakuuttaa ettei Shell Beachille ole mitään järkeä lähteä ja tässä vaiheessa tohtori pitää puheen joka on lähes identtinen elokuvan intron kanssa, mutta jos sattuu katsomaan director's cutin niin silloin välttyy tältä toistolta. John, Schreber ja Bumstead kulkevat kaupungin laidalle törmätäkseen tiiliseinään. Seinä rikki ja totuus paljastuu. Shell Beachia ei ole ja koko kaupunki on vain pelkkä muurin suojissa oleva saari kellumassa avaruudessa. Vähän niin kuin se Truman Showssa oleva kaupunki,,, avaruudessa. Bumstead ei osaa hengittää tyhjiössä.
John joutuu antautumaan Muukalaisille ja hänet viedään kaupungin sisuksiin jossa tarkoituksena olisi liittää John osaksi kollektiivista tajuntaa. Schreber pistää kuitenkin Johnin päähän piikin jonka syöksemä aine opettaa Johnille keinot hallita ajatusvoimiaan ja kohta telepaattinen taisto alkaa.
Kaupunki vaurioituu, vääntyy, vääristyy ja Muukalaisia lentää kuolemaansa yksi ja useampi kerrallaan. Pahiten hanttiin pistää Muukalaisten johtaja Herra Book (Ian Richardson), mutta seivästys parantaa nekin vaivat.
Herra Hand on mielestään oppinut ymmärtämään ihmisiä, kokiessaan ihmisyyden Schreberin sarjamurhaajamuistojen avulla, mutta ilo ei kestä kauaa sillä kuolema korjaa hänetkin.
John aloittaa uudelleenrakentamisen. Ensin luodaan Shell Beach jonne matkustaa myös Emma, joka oli ehditty jo istuttaa uuteen elämäänsä Annana.
Aurinko paistaa. John tapaa Annan.

Dark City on aivan järjettömän hyvä elokuva ja jos muuta väitätte, niin oletan kyseessä olevan vain jokin käännösvirhe, tai roskapostibotin manipulaatiota. SIllä todellisuudessahan te kaikki aioitte sanoa "kyllä, olet aivan oikeassa, all hail the Hypnotoad."
Hah! Ei nyt sentään (kyllä!), sillä ymmärrän (en!) jos joku ei Dark Citysta pidä, mutta minuun sen kyberkafkamaisuus, eli tuttavallisemmin Philip K. Dickmaisuus iski kuin Mjolnir. Elokuvan tarinan arvoituksellisuus, erinomainen näyttelijätyö ja kaunis kuin sika pienenä-visuaalisuus ovat kaikki juuri toivotunlaisia. Se kaupungin muuntuminen on ihan älyttömän hienoa.
Ja tottakai Trevor Jonesin hengästyttävä musiikki on loistavaa.

Tuolla aiemmin kritisoin harhaanjohtavaa mainosta, mutta pidin suuresti eräästä elokuvaan liittyvästä promootioideasta. Elokuvaa varten perustettiin nettisivusto, kuten niin usein muutoinkin tehdään ja siellä oli peli jossa tarkoituksena oli päästä Shell Beachille. Elokuvaan tyyliin sopivasti kaikki ratkaisut toivat aina samaan alkupisteeseen.

Rufus Sewell on sopivan tavismainen (hänellä on sellaiset positiivisella tavalla koiramaiset kasvot), että hiukan toiminnallisen oloinen istuakseen erinomaisesti hämmentyneen muistivaivaisen Tuonpuoleinen-hahmon rooliin ja Richard O'Brien on aivan täydellinen valinta kenobiittimaiseksi murhanhimoa maistavaksi pahikseksi ja mies näyttää aivan hemmetin coolilta mustissa vaatteissaan.
Jennifer Connelly menee ehkä hivenen hukkaan rakastavana vaimona, sillä hän ei ehkä aivan toivotussa määrin pääse kasvamaan roolissaan. Kuten ei oikeastaan myöskään William Hurt, mutta toisaalta Hurtin hahmon kuuluukin olla pitkälti se suoraselkäinen hahmo joka kun vihdoinkin alkaessaan ymmärtämään totuutta, ei ehdi ajoissa paikalle.
Kiefer Sutherland oli mainio pöpinä tohtorina ja vaikka ymmärränkin, että sillä äänellä koetettiin luoda muistumia jostain Renfieldeista, niin välilllä se ähkiminen rupesi ärsyttämään.

Pidin ennen kaikkea Dark Cityssa sen tarinasta ja varsinkin siitä että Muukalaiset tekivät kokeita vaihtamalla ihmisten muistoja, paikkoja ja muuntaen kaupunkia toistuvasti, eikä silti mikään tuntunut menevän oikein. Erinomainen seikka oli myös se, ettemme koskaan saa tietää, pääsevätkö ihmiset lopussa takaisin Maahan, vai luoko Murdoch vasta vapautuneilla kyvyillään uuden Maapallon. Emme tiedä saavatko ihmiset oikeita muistojaan ja elämiään takaisin, tai saavatko he edes tietää olevansa poissa kotiplaneetaltaan. Emme edes saa tietää sitä, onko Maapalloa olemassakaan, vai onko tämä uusi "Shell Beach" ainoa paikka jossa on ihmisiä. On mielenkiintoista ajatella, että täst'edespäin kaikki olevainen on Murdochin käsissä ja pystyykö hän hoitamaan uutta Jumallista asemaansa.

On myös hyvin kutkuttuvan kammottava ajatus herätä huomatakseen kaiken tutun kadonneen, ympäristön muuttuvan toistuvasti, kulkevansa pelkkää ympyrää ja ettei yö lopu koskaan.

Aivan.
Järjettömän.
Hieno.
Elokuva.

Tähdet: *****
Dark City