Chase Morran (Assault On Dome 4, 1996)

Heti alkuun minun on valitettavasti kerrottava, ettei Bruce Campbell ole se tämän elokuvan kannessa hehkutettu "action hero of the 24th century."
Mutta ei se mitään sillä Campbell kuitenkin ryöstää elokuvan itselleen. Mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä onhan hänen roolihahmonsa sentään "miellyttävä ja nerokas rikollinen."

Tulevaisuuden poliisi Chase Morran (Joseph Culp) on kuulusteluissa kertomassa kantansa tapahtumista, jotka sattuivat jokin aika sitten avaruuden syvyyksissä sijaitsevalla Dome 4-asemalla.
Morrania syytetään viattomien kuolemista, ei-niin-viattomien kuolemista ja ei-todellakaan-viattomien kuolemista. Morran pitää tapahtumaa ajojahtina jossa hänen niskoilleen syydetään kaikki ikävä vain jotta kynäniskat voisivat syrjäyttää tämän tehokkaan, mutta vigilantehenkisen kytän ilman marttyyrin merkkiä. Siispä siirrymme Morranin todistuksen mukana Marsiin, vankeinhoitonerokkuuden huipentumaan eli PC7-vankilaan jonne ollaan juuri tuomassa Alex Windhamia (Bruce Campbell), kaikkien aikojen nerokkaita rikollista. Sori, mutta minun on vaikea keskittyä siihen miksi Windham on niin paha ja nerokas rikollinen, kun samaan aikaan ajatuksia harhauttavat paikan vartijat jotka näyttävät joltain Janet Jacksonin Rhythm Nation-videon taustatanssijoilta. No, Windham on nerokas rikollinen ja terroristi ja se riittää, sillä nyt Windham sylkäisee mustekynän korkin ja räjäyttää sillä vankilanjohtajan palasiksi. Sen seurauksena Windham pääsee tunkeutumaan PC7-vankilaan vapauttaen vangit ja ottaen paikan hallintaansa.
PC7? Tsiisus! CP7 pikemminkin.
Siis kaikella kunnioituksella kaikkia kohtaan.
Vapautettuaan vangit Windham kertoo suunnitelmansa ryöstää Dome 4-niminen asema, jossa ovat maailman nerokkaimmat tiedemiehet tekemässä maailman nerokkaimpia kokeita joiden tehtävänä on parantaa ihmisten elämänlaatua. Samaan aikaan toisaalla Chase Morran on lomailemassa ja päättää vierailla vaimonsa Lilyn (Jocelyn Seagrave) luona ja Lilyhan onkin sopivasti juuri Dome nelosella.
Saavuttuaan Domeen ja hakattuaan kaksi huoltomiestä, Morran käy jossain astraalisuihkussa ja tämä kohtaus on ajatuksia herättävä. Suihku on käytännössä vain valo joka hetken valaisee häntä ja siten siis puhdistaa ja ilmeisesti myös ravitsee samalla tavalla kuin sitä erästä Intialaista miestä.
No kuitenkin, valosuihkun vuoksi Morran ottaa seinältä suojalasit ja suihkun jälkeen pistää ne takaisin seinällä olevaan pidikkeeseen, MUTTA NE PUTOAVAT LATTIALLE! Hahaha! Ihan ilmiselvä virheotto, mutta tahdon uskoa sen jätetyn elokuvaan osoittamaan inhimillisyyttä.
Domella ei saa olla aseita, joten niitä ei suvaita myös Morranillekaan. Tietenkin juuri silloin Windham miehineen hyökkää paikalle ja ottaa tutkijat vangeikseen. Windhamilla on tarkat tiedot siitä kuinka monta ihmistä Domella on, paitsi ettei hän luonnollisestikaan tiedä Morranin läsnäolosta ja kohta Morran ryömii ilmastointikanavissa ja... HETKINEN!
Erikoinen rakennus, lomaileva kyttä tapaamassa vaimoaan, nerokas rikollinen ryöstöaikeissa, ilmastointikanavat, siellä on jopa kohtaus jossa päähenkilö saa neuvoja joiden avulla pääsee eroon lennon aiheuttamasta heikosta olosta. Kyllä, tämä on niin suoraa Die Hard-apinointia, että ihmettelen oikein kuinka ihmeessä tämän elokuvan tekijätiedoissa ei anneta kunniaa Die Hardin tekijöille. Jopa Windhamin apulaisjoukko on suoraa kopiota Alan Rickmanin jengistä, siellä on jopa pitkähiuksinen aasialainen pahis. Aivan nerokasta.
Jotain on muistettu ottaa Die Hard kakkosestakin, sillä Jack Nance pääsee esittämään sellaista kukkuukukkuu-talonmiestä jollaiselle Willis antoi takkinsa.
Siispä Morran kuljeskelee ilmastointikanavissa, kellareissa ja muualla ja välillä muksii pahiksia yksitellen purkaen samalla pommeja ja aseistaen itseään. Ajoittain kuva siirtyy sinne kuulusteluihin jossa Morran kertoo näkemäämme ja isot kihot murjottavat.
Panttivangit ovat omissa huoneissaan, tai ainakin Lily on ja koska tilanne on kaikin puolin uhkaava niin on luonnollista että Lilykin on vaihtanut jakkupukunsa yöpukuun. Siispä Windham voi tuntea himoa ja samalla kertoa että hänen suunnitelmissaan on muutakin kuin pelkkä ryöstö. Siis vähän niin kuin Die Hardissa jossa pahiksilla oli poliittinen suunnitelma peittämässä vanhaa kunnon ryöstöä.
Windhamin oikea suunnitelma on rakentaa pommi. Öö, okei. No hyvä on, Windham on terroristi ja tykkää räjäytellä paikkoja, mutta kyllähän tuo jotenkin laimealta kuulostaa. Mutta onneksi pian selviää, että Windham haluaa omakseen planeetan nimeltä Stellan 9, sillä siellä on alkukantaista ihmiselämää ja Windham haluaa olla Jumala joka hallitsee heitä. No, tuo kuulostaa jo joltain. Ja jos Windham ei saa haluamaansa, rakentaa hän superpommin ja räjäyttää Maapallon ihan kokonaan.
Eräs Chasen kollegoista saapuu pelastusretkelle, mutta mitäpä me hänestä välitämme kun hän kerran kuolee samantien.
Jossain vaiheessa Windham saa sitten selville, että Lily on Morranin vaimo ja sitten jatkamme normaalisti eteenpäin.
Morran tappelee Windhamin kanssa. Windham pakenee avaruusaluksella. Morran oli laittanut pommin Windhamin avaruusalukseen. Pum!
Palaamme kuulusteluihin jossa Morran vain toteaa palaavansa nyt takaisin töihin ja isot kihot ovat hiljaa. Hyvä on sitten.

Putosin varmasti laskuissa, mutta elokuvassa on ainakin seitsemän erillistä kohtausta jossa tappelu, tai esimerkiksi pelkkä oven avaus saa koko seinälavasteen heilumaan. Erinomaista oli myöskin se, että eräässä kohtauksessa Morran heittäytyy lattialle ja irroittaa vahingossa kiinteäksi lattiaksi tarkoiteun ritilän, joka sitten on seuraavassa kohtauksessa sopivasta asetettu takaisin paikoilleen.
Eli joo, tämä on hyvn kömpelön ja halvan oloinen elokuva. Tai kuten joku voisi sanoa, kotikutoinen.
Suurin osa elokuvasta näyttää kuvatun yhden ja saman käytävän varrella enimmäkseen lähikuviin turvautuen, futuristinen design tarkoittaa seinälle liimattuja näppäimistöjä ja taskulaskimia ja tosiaan, lavasteet ovat blowin' in the wind.
Huvittavaa oli myöskin se, että tappelut ovat tavallaan hidastettuja. Ei niin että elokuvaa olisi hidastettu, vaan siten että näyttelijät itse hidastavat liikkeitään jotta toinen varmasti näkee mihin suuntaan tulee väistää, etc.

Joseph Culp on kyllä niin karismaton näyttelijä, että oikein rupeaa miettimään että onko hän joskus tienristeyksessä tehnyt kaupat Paholaisen kanssa jotta hän poistaisi Culpilta kaiken karisman. Mies on niin tylsä, että taju meinaa mennä.
Onneksi Bruce Campbell on ymmärtänyt tilanteen oikein ja vetää roolinsa niin kieli poskessa että Camp Rock on nyt Camp-bell Rock. Ainakin hänellä on ollut hauskaa.

Elokuvana tämä olisi vain ja pelkästään tyypillistä halpis tieteistoimintaa, jos siinä ei olisi niin uskomattoman paljon selkeän tietoista Die Hard-apinointia (siellä tehdään jopa eräässä puhelinkeskustelussa viittaus Reginald Veljohnsonin hahmoon) ja jos Bruce Campbell ei vetäisi rooliaan niin tahallisen yli, että siitä ei voi kuin nauttia.
Onkin siksi yllättävää, että koska nämä Die Hard-jutut ovat selkeästi tietoisia, niin miksi tekijätiedoissa ei ole laitettu minkäänlaista mainintaa asiasta, edes jonkinlaisena humoristisena "anteeksipyyntönä", tms.

Mutta ei elokuva kuitenkaan niin hauska ole, että sille uskaltaisi suurtakaan tähtimäärää antaa, saati oikein suositellakaan sitä puhtaalla omatunnolla. Se on kuitenkin nautinnollisin vain kun bongailee niitä Die Hard-juttuja ja jos on Bruce Campbell-fani. Jälkimmäinen noista on hyvin tärkeää, sillä Campbell on ainoa joka tuo energiaa ja huumoria elokuvaan, muiden pikemminkin latistaessa sitä ja jos ei ole Campbell-fani, niin silloin ei kenties osaa arvostaa ainuttakaan elokuvan esiintyjistä tai tapahtumista.
Onhan siellä toki mukana Jack Nance, mutta kyseinen herra ei saa kuin muutaman sekunnin ruutuaikaa ja niitäkään ei osata hyödyntää kunnolla. Nancen tehtävänä on vain vain yllättyä pariin otteeseen ja huutaa sen seurauksena jotain jabadabaduu-tyylistä mölinää.
Huvittavaa oli vieläpä se, että kannessakin mainitulla Brion Jamesilla on pieni sivuosa eräänlaisena presidenttinä ja mies on vähäisissä kohtauksissaan niin pihalla, että herra on taatusti ollut joko sairas, tai sellaisen hoitoon tarkoitetulla hevoskuurilla.

Jostain syystä tämä elokuva aikoinaan innosti minua tekemään papukaijamaalauksen, joka päätyi sittemmin äitini asunnon olohuoneen seinälle. Ja ei, elokuvassa ei ole papukaijoja, tai mitään muitakaan lintuja.

Tähdet: **
Chase Morran