Kermit hengailee ystäviensä Croakerin ja Gogglesin kanssa. Croaker on ilmeisesti jonkinlainen myrkyllinen puusammakko, tai sitten hän muuten vain on kirkkaan sininen.
Kermit kertoo haaveistaan katsoa mitä suon ulkopuolella on ja aina innokas Croaker päättää, että miettimisen sijaan lähdetään yksinkertaisesti katsomaan mitä siellä on. Alligaattori Arnie varoittelee kuitenkin, että suon tuolla puolen on ihmisiä ja ihmiset ovat vaarallisia kumihousuisia otuksia jotka syövät eläimiä,,, HENGILTÄ! Siispä matka jätetään sikseen, vaikka tietenkään Kermit ei pysty vaimentamaan uteliaisuuttaan. Käykin niin, että paetessaan paikallista häirikkösammakkoa Blotchia kolmikkomme päätyy suon ulkopuolelle ja siellä puolestaan Blotch ja Goggles jäävät jonkun punaniskan kaappaamiksi. Kermit ja Croaker lähtevät pelastusretkelle ja joutuvat täten väkisinkin poistumaan tutun soiselta maaperältä. Croaker menetti kykynsä hypätä jäätyään auton yliajamaksi, vaikka väliäkö sillä kun siihen ei pahemmin puututa ja sitten kun asia tulee uudemman kerran esille, niin yksi i believe in you-lause riittää korjaamaan kaiken.
Paljastuu että sammakkokaappari, kannibalistiselta metsien mutantilta vaikuttava Syvä Joki-punaniska on lemmieläinkaupan vekkulin mukava pitäjä Wilson (William Bookston) ja sinne kaupan lasivitriiniin Blotch ja Goggles päätyvät.
Samaan aikaan tohtori Krassman (John Hostetter) etsii sammakoita silvottavaksi kokeissaan ja Kermit ystävineen saikin jo kertaalleen aiemmin paeta häntä. Kermit ja Croaker kohtaavat tohtori Krassmanin uudemman kerran, mutta selviytyvät jälleen voittajina kun paikalle ilmaantuu hysteerinen koira nimeltä Pilgrim.
Kermit ja Croaker pyrkivät välttelemään Pilgrimiä, kunnes ilmenee että koiran nenän avulla voitaisiin löytää Blotch ja Goggles. Etsiessään kaapattuja sammakoita päätyvät Kermit ja kumppanit elokuvateatteriin jossa Kermit hypnotisoituu valkokankaan tapahtumista ja kertoo haluavansa näyttelijäksi. Tämä kohtaus riitelee hieman ensimmäisen Muppet-elokuvan eli Muppet-elokuvan kanssa jossa kun Kermit "löydetään" suolta, niin hän ei osoita ensialkuunsa innostusta näyttelijänurasta, vaikka tämän perusteella Kermit olisi jo ennen sitä ollut haaveillut juuri näyttelijänä olemisesta. Ei niin paha kuin Tähtien Sodan jatkuvuusongelmat esiosien ja oikeiden osien välillä, mutta Lucas on ollut ihan taatusti täälläkin häiriköimässä.
Kermit ja kumppanit löytävät Wilsonin elänkaupan ja Croakerkin löytää taas sisäisen hyppääjänsä jotta voi hypätä ulkoisestikin. Ystävykset ovat kuitenkin myöhässä sillä tohtori Krassman oli mennyt ja ostanut kaikki kaupan sammakot itselleen, eli myös Blotchin ja Gogglesin. Etsintä jatkukoon.
Kermit ja Croaker jättäytyvät Wilsonille, joka tietenkin kuljettaa heidät tohtori Krassmanille. Pilgrim tassuttelee perässä. Selviää että tohtori Krassman on koulun biologian opettaja joka tuttuun tyyliin haluaa slasheröidä sammakkoja. Kermit jää yksin ja yksin hänen tulee myös muut pelastaa.
Tohtori Krassmanin oppilaat eivät ole järin innoissaan mahdollisuudesta viipaloida sammakkoja ja haluttomuutta herättävät itse aiheen lisäksi Krassmanin tapa puhua siitä kuin ihmisen maksan nauttimisesta Chiantin kanssa. Krassmanin apulainen Mary (Kelly Collins Lintz) ei myöskään suostu vivisektiota suorittamaan ja kohta Mary ihastuu Wilsoniin joka ihastuu Pilgrimiin ja Kermit aloittaa skalpellikaksintaistelun tohtori Krassmanin kanssa. Yllättäen Kermit puhuu ja kaikille paljastuu, että eläimet osaavat puhua ja tohtori Krassman muistaa lapsuudestaan kohtauksen jossa hän itse oli joutunut koulussa leikkelemään sammakkoa ja kuullut sammakon puhuvan, mikä sai muut pitämään häntä pöpinä. Tohtori Krassman ei enää halua murhata sammakkoja ja kaikki ovat onnellisia.
Kermit ystävineen palaa suolle, josta palaamme ajassa oikeaan nykyhetkeen ja tanhut alkavat.
Saatoin pitää Muppettien Joulua hiukan tarpeettoman synkkänä, Letters To Santaa puolestaan tarpeettoman lapsellisena ja Muppettien näkemystä Ihmemaa OZista tarpeettoman heikkona elokuvana, mutta kukin niistä oli kuitenkin aivan tarpeeksi viihdyttävä jotta en pitänyt yhtäkään niistä oikeasti huonona. Kermit - Sammakon Suoseikkailut puolestaan herättää välillä ajatuksia siitä, että ehkä se nyt sitten kuitenkin on oikeasti huono. Toki se ajoittain on ihan hauska, jopa hyväkin elokuva, mutta siinä on jotain niin kovin väärää minkä vuoksi se jää muistikuviin negatiivissävytteisenä. Vaikka se on Henson-tuotantoa, niin tämä elokuva on kuin James Bond-elokuva Älä Kieltäydy Kahdesti. Onhan siinä aito oikea hahmo aidon oikean näyttelijän tulkitsemana ja tarinakin on aitoa oikeaa Bondia, mutta missään vaiheessa se ei tunnu aidolta oikealta, vaan jonkinlaiselta coverbändin levytykseltä.
Suosammakko on samaan tapaan jonkinlainen The Doors Of 21st Century tai Australian Pink Floyd.
Se mikä tässä elokuvassa on välillä hyvinkin häiritsevää, ovat sen ristiriitaisuudet ajallisesti myöhempien mutta tätä ennen tehtyjen elokuvien kanssa. Eivät ne nyt isoja juttuja ole, mutta aiheuttavat jälleen ajatuksen siitä kuinka tarpeettomilta esiosat useinkin vaikuttavat.
Sammakon kyvyttömyys hypätä on yhtä kuin impotenssi oli kieltämättä suht' hauska huomio.
Pidin myös niistä kahdesta kuulovammaisesta kilpikonnasta, sekä Vicki-nimisestä kuristajakäärmeestä joka ei ymmärrä miksi hänen pitäisi päästää uhrista irti jos hän kerran on kuristamassa tätä. Elokuvan hauskimmat osuudet sijoittuvatkin sinne Wilsonin eläinkauppaan jonka jokainen eläin on enemmän tai vähemmän tärähtänyt, kuten vaikkapa se ranskalainen jänis joka näyttää tienvarsiraadolta ja joka ihannoi elämää jossa vapauden menetys on pieni hinta maksettavaksi siitä että saa olla hemmoteltu lemmikkieläin.
Pääosin vitsit ovat kuitenkin vähissä ja nekin enimmäkseen aika väljähtyneitä.
Tähdet: **
Kermit -Sammakon Suoseikkailut
2 kommenttia:
Kermitin huikeat nuoruusvuodet suoseudulla :D
Oli se vaan aika raggari. Huumeita, väkivaltaa ja naapurin vaimoja.
Lähetä kommentti