Jeepers Creepers (2001) / Jeepers Creepers 2 (2003)

Myönnän olleeni hieman positiivisesti yllättynyt ensimmäisen Jeepers Creepersin ilmaannuttua. Se ei ollut mitenkään poikkeuksellisen hyvä elokuva ja ainoat syyt miksi katsoin kyseisen elokuvan olivat ne, että se nyt sattui olemaan kauhuelokuva ja kansikuva oli tyylikäs. Itse elokuva oli kuitenkin ihan hyvää (tai huonoa näkökulmasta riippuen) keskivertokauhua joka ei ehkä yllätä, mutta ainakin itseeni vetosi sen simppeli kasarimainen tyyli, joka toi enemmän mieleen vanhat Jasonit kuin pikkunokkelat Scream-kopiot, tai juuri nousussa olleen extremeväkivaltapornon. Eli lopputulos elokuvan katselun kannalta oli kuitenkin positiivinen.
Sääli vain että Jeepers Creepers sai minut myös vilkaisemaan ohjaaja Victor Salva-informaatioa ja mieshän osoittautui niin vastenmieliseksi tapaukseksi, että Jeepers Creepersin jatko-osa sai minut varautuneeksi jo ohjaajansa vuoksi. On siis mahdollista että ohjaajan ällöttävyys sai minut aikoinaan kritisoimaan kakkososaa tarpeettomankin ilkeästi.
Nyt kuitenkin päätin vilkaista molemmat elokuvat uudemman kerran, pyrkien välttämään ajatuksia niiden tekijästä, mutta silti tahdon mainita että jos Salva ei enää ikinä saisi elokuva-alalta töitä niin se ei aiheuttaisi huonoja fiiliksiä. Etenkään kun ei mies nyt edes ohjaajana niin persoonallinen ole, että hänen elokuvansa automaattisesti erottaisi muiden keskitason ohjaajien tekeleistä.

JEEPERS CREEPERS (2001)

Sisarukset Darry (Justin Long) ja Patricia (Gina Philips) ovat matkalla vanhempiensa luokse lomalle ja tietenkin tie vie läpi Texas Chainsaw-maiseman. Kohta he kohtaavat autiolta vaikuttaneella tiellä ränsistynyttä kuorma-autoa ajavan henkilön, joka ajotyylillään aiheuttaa sisaruksille säikähdyksen ja syyn keskustella urbaanilegendasta jonka mukaan joskus muinoin juuri samaisella tiellä oli tapettu nuoripari ja päitä katosi. No, tapahtuma kuitataan vain minkä lie sukurutsajuoppokuskin sekoiluksi ja tarina nyt on vain tarinaa. Kunnes pian sisarukset näkevät samaisen ränsistyneen auton erään talon pihalla ja isokokoisen henkilön työntämässä jotain ihmisen kaltaista johonkin maasta pilkistävään putkeen. Ränsistyneen auton kuski aloittaa uhkaavan takaa-ajon, joka tyrehtyy kuitenkin pian ja sisarukset pääsevät pakoon. Darry alkaa uskomaan, että tuo isokokoinen henkilö saattoi työntää sinne putkeen ihmisen, joka saattaisi olla vielä elossa ja nyt sisarusten velvollisuus on auttaa mahdollista lähimmäistä hädässä. Sisarukset palaavat sinne talolle, joka sopivasti on entinen pikkukirkko. Darry päättää vilkaista maasta pilkistävään putkeen, pudota sinne ja huomata putken vievän kirkon kellariin, josta löytyy se aiemmin sinne dumbattu ruumis joka näyttää ihan Tuomion Temppelistä karanneelta orjalapselta. Ruumis ei ole vielä kuollut ruumis, mutta on sitä ihan heti, kunhan ehtii kuiskata jotain pelottavaa Darrylle. Darry käskee Patriciaa etsimään apua, kun hän koettaa löytää ulospääsyä kellarista, sillä se putki on vähän turhan hankalasti sijoitettu sitä varten. Tyyliin sopivasti kirjon kellarin katto on vuorattu kuolleilla ihmisillä. Äskettäin Darry pyysi Patriciaa etsimään apua, mikä näköjään tarkoitti sitten sitä, että neiti nojailee autoon odottaen jonkun mahdollisesti ajavan paikalle. Et sitten voinut ajaa autolla etsimään apua? Ja sitten kun sieltä tulee auto, niin neiti vain hätäilee eikä pysäytä sitä saadakseen apua. No, Darry löytää tiensä ulos ja sitten lähdetään etsimään poliisia ja tietenkin paikallinen kylähullumeedio Jezelle (Patricia Belcher) puhuu pöpejä ja kertoo, että jos Darry kuulee laulun "Jeepers Creepers" on hän pulassa. Poliisi ei tietenkään usko sisaruksia, sillä miksi poliisi nyt uskoisikaan hädässä olevia nuoria. Kirotut nuoret, heistä on vain harmia. Sylkevät ja sotkevat kaikki paikat. Kirkkokin poltetaan jotta todisteita ei löydy, mutta väliäkö sillä koska se isokokoinen henkilö jahtaa sisaruksia tappaen poliiseja sun muita siinä sivussa. Isokoinen henkilö paljastuu jonkinlaiseksi,,, öö,,, lihaksikkaaksi lepakkodemoniksi. No hei, se kuulostaa hauskemmalla kuin mitä on, sillä hahmo, eli Creeper (Jonathan Breck) on etenkin hämärissä kohtauksissa varsin onnistunut monsteri ja etenkin kohtaus jossa Creeper nousee poliisiautosa vihellellen tunnuskappalettaan on elokuvan vaikuttavan osuus. Creeper on muuten dusterissaan siistimpi ökkömönkiäinen, kuin siinä vaiheessa kun ne lepakonsiivet tulevat esiin. Tietenkin Creeper on tuttuun tapaan sellainen monsteri, että se ruokkii itseään pelolla ja sydämillä, ja nousee ajoittain kerämään itselleen ruokavarastoa mennäkseen sitten talviunille tai jotain.
Sisarukset pakenevat sinne ja pakenevat tänne, mutta aina Creeper löytää heidät.
Jotenkin huvittavaa on, että ainoa joka oikeasti uskoo sisaruksia ja haluaa auttaa on Jezelle, mutta kaiken kokemansakin jälkeen sisarukset (etenkin Patricia) pitävät auttajaansa ärsyttävänä hulluna.
Creeper myllää pienen poliisiaseman ja innostuu Darrysta niin kovasti että vie hänet mukanaan.
Aamu sarastaa, siirrymme johonkin hylättyyn tehtaaseen jossa tuttu laulu soi ja Darryn ruumiilta on revitty silmät irti.

On tämä edelleenkin ihan ok kauhuleffa. Toki se sisältää joitakin älyttömän tyhmiä kohtauksia jotka ovat niitä joko leikkauksiltaan, asetelmiltaan, tai esimerkiksi hahmojen tekemien ratkaisujen vuoksi jotka saavat kiroamaan käsikirjoittajan aivoituksia. Pääosin leffa toimii kuitenkin ihan mallikkaasti ja jos olisi jotain 10 vuotias niin osa kohtauksista varmasti pelottaisikin.

Long ja Philips eivät ehkä ole mitään näyttelemisen huipentumia ja etenkin Philips on ajoittain todella rasittava, niin silti etenkin alussa heidän sisarellinen sukulaisuutensa on aika uskottavaa ja toimii täten kelvollisesti.

Itse Creeper on elokuvan alkupuolella tehokas ilmestys ja niin kauan kun hän ei paljastu siksi lopulliseksi lepakkodemoniksi, on hänessä sopivaa arvoituksellisuutta. Loppupuolella hän onkin sitten vain pelkkä monsteri.

Jeepers Creepers ei ole elokuva jonka näkeminen olisi jotenkin elintärkeää, sillä lopulta kyseessä on vain pelkkä peruskauhistelu joka sisältää joitakin toimivia kohtauksia, joitakin ei-toimivia kohtauksia, kliseitä, huonoa ja ok-tason näyttelemistä, siedettävää säikyttelymusiikkia ja kaikkea muutakin mitä osaa jo ennakkoon odottaa. Miellyttävin asia tässä elokuvassa - ainakin minun silmissäni - on se, että se ei ole tekonokkela, se ei mässäile gorella, vaan on juuri keskitason kasarikauhistelua, joka ei ehkä kuulosta erikoiselta eikä se sitä olekaan, mutta juuri siksi se tuntui jopa piristävältä.

Tähdet: **
Jeepers Creepers

JEEPERS CREEPERS 2 (2003)

Ensimmäinen Jeepers Creepers oli menestys, joten jatko-osa olkaa hyvät.

Joka 23 kevät, 23 päivän ajan Creeper nousee syömään. Tai näin ainakin elokuvan alku väittää
Nyt on meneillään päivä 22 ja koska tämä ei sijoitu ajallisesti 23 vuotta ennen tai jälkeen ensimmäisen osan, niin juonellisesti kakkososa sijoittuu muka muutamaa päivää ensimmäisen osan jälkeen.
Maajussi Jack (Ray Wise) menettää poikansa variksenpelättimeksi naamioituneelle Creeperille (Jonathan Breck) ja vaikka idea Creeperistä variksenpelättimenä on hieno, niin samankaltainen kohtaus esiintyi jo ensimmäisessä elokuvassa ja on siksi jo hiukan toistoa.
Ahaa, kaksi aurinkoa. Ainakin siitä päätellen, että kuvasi kamera eteen tai taakse, niin molemmissa on meneillään auringonnousu.
Okei, tuo oli olevinaan päivä 22 ja sieltä siirrymme IMDBb:n tietojen mukaan päivään 23 ja kuvaamaan kuinka Texas Chainsaw-maisemia halkoo koulubussi täynnä pissistyttöjä joiden nimistä emme välitä tuon taivaallista ja joukko urheilupoikia joiden nimet ovat aivan yhtä tärkeitä.
Bussi pysähtyy keskelle periferiaa koska joku on puhkonut renkaan hammasheittotähdellä ja kyllähän me tiedämme kuka se joku on. Ernest tietenkin.
22 päivän kohdalla ruudussa mainittiin erikseen monesko päivä on meneillään, mutta koulubussin kohdalla ei kerrota päivän vaihtuneen, joten ymmärrettävästi sitä olettaa sekä Jackin että koulubussin matkustajien kokevan omat tapahtumansa saman päiväna aikana, mitä vastaan kylläkin riitelee se tieto, että edellisen ja jälkimmäisen välillä on erilainen valaistus, vaikka molemmat tapahtuvat samalla seudulla. Ainakin se valaistus muuttuu, joka taas viittaa siihen, että lähestymme iltaa ja täten Creeper olisi tappanut Jackin pojan auringon laskiessa, ei noustessa. Sitten kun yö saapuu, niin osoitetaan sen olevan Creeperin hereilläolon viimeiset hetket ja täten kaikki tapahtuikin päivänä 23, vaikka alussa ruudulla luki vain ja ainostaan 22 päivä. AARGH! Saatanaako luotte elokuvalla jotain aikarajoituksellisia juonikuvioita, jos ette pysty edes itse selittämään miten sen nyt oikeasti kuuluisi mennä. No, sovitaan nyt että kerran kun yö saapuu niin päivä vaihtuu 22:sta siihen viimeiseen, joka on NYT! Mutta ei se niin ole, kuten loppu osoittaa.
No, mitä väliä. Idea on kuitenkin se, että koulubussin matkustajista Creeper aikoo tehdä ruokaa ja poikansa menettänyt Jack janoaa kostoa.
Creeper kiusaa oppilaita ja tappaa porukkaa. Jossain vaiheessa paikalle saapuu Jack toisen poikansa Juniorin (Luke Edwards) kanssa ja Jack oli rakentanut itselleen sellaisen Mad Max-henkisen harppuunatykkiauton jolla ampuu Creeperiä. Jack tökkii vähän aikaa Creeperiä ja sitten lepakkodemoni rupeaa nukkumaan.
Noin 23 vuotta myöhemmin kun Junior on jo iso mies, selviää että Jack pitää Creeperiä ladossa esitteillä ja odottaa monsterin heräämistä vain voidakseen ottaa uusintaottelun.

Minusta oli hauskaa kun eräs IMDb:llä olleista käyttäjäarvioista kehuskeli tämän elokuvan olleen edellistä onnistuneempi koska nyt mentiin suoraviivaisemmalla kauhulla ja vaikka en olekaan samaa mieltä siinä, ettäkö tämä osa olisi ensimmäistä parempi niin totta on että kakkososa on yksinkertaistetumpaa kauhua. Huvittavaksi asian tekee se, että eihän sitä edellistäkään osaa voi edes unissaan kutsua mitenkään monimutkaiseksi tai -ulotteiseksi, sillä sekin oli niin simppeli että sen onnistuneisuus tuli juuri siitä. Mutta kun jos ensimmäinen osa on jo niinkin suoraviivainen, niin miten siitä voi enää yksinkertaistaa? No tekemällä kaiken sen miksi jatko-osilla on usein huonompi maine kuin ensimmäisillä, sillä mukaan on pistetty enemmän meteliä, enemmän toimintaa, enemmän huumoria, enemmän ja enemmän, mutta kuten aiemmasta pystyi jo päättelemään, niin käsikirjoittaja ei ollut saanut tehdä enempää.
No, sitä pistettiin enemmän että sekoiltiin kalenterin kanssa ja hassua kyllä, se teki elokuvasta oikeastaan monimutkaisemman kuin ensimmäisestä osasta. Hmm...

Ensimmäisen Jeepers Creepersin kohdalla jouduin hetken puntaroimaan onko se kahden vaiko kolmen tähden arvoinen ja paremmalla tuulella ollessani soisin elokuvalle sen kolmannenkin tähden, mutta tämän jatko-osan kohdalla samaa ongelmaa ei ollut. Kyseessä on tylsä, omassakin lajityypissään uskomattoman hölmöjä kohtauksia ja näyttelijöitä sisältävä elokuva, jonka suurin mielenkiinto kohdistuu Ray Wisen jäyhyyteen ja parhain kohtauskin koetaan heti siellä elokuvan alussa.

Vaikka Creeper on ihan sama hahmo kuin ensimmäisessäkin osassa, niin heti suoraan lepakkodemonina esiintyminen ei minua innostanut, koska kuten aiemman osan kohdalla totesin, niin ennen sitä muotoaan kyseessä on vaikuttavampi ilmestys. Niin ja se hahmon värimuutos ei tehnyt siitä yhtään sen pelottavamman näköistä, vaan nyt se näyttää siltä kuin olisi uinut öljyssä.

Vain äärimmäiseen nälkään.

Tähdet: *
Jeepers Creepers 2