Kyseessä ei kuitenkaan ole Nastassja Kinski.
Olemme Kanadassa ja jotta se ei unohtuisi niin saamme katsella hetken kuinka Kanadan lippu liehuu.
Kertojamme kertoo kuinka Kanadan kalliovuorilla elämä voi olla karua ja yksinäistä, mutta sinne kaikki mainarit ja Roope Sedän ystävät suuntaavat tiensä. Täällä kesyttömättömän luonnon keskellä elää myös kesyttämätön nainen, Vixen (Erica Gavin) jonka mies Tom (Garth Pillsbury) jättää villikkonaisensa aivan liian usein yksin ja tämä toiminta saa Vixenin etsimään vauhtia ja vaaroja irtosuhteilla. Tätä todistaaksemme saamme nähdä kuinka Vixen telmii seksuaalisesti ratsupoliisin kanssa, mutta kun ratsupoliisi haluaisi vain halia ja jutella, niin Vixen siirtyy hit the road Jack-vaihteelle.
Kaksi maailman nörteimmän näköistä motoristia, sellaiset Onnet Päivät-versiot Wild Oneista ilman coolamundoa. Judd (Jon Evans) ja Niles (Harrison Page) todistavat Vixenin viilauksen ja höyläyksen ja menevät ehdottelemaan naiselle että hei beibi, bileet jatkuvat pöksyissämme. Mutta Vixen jatkaa aiemmalla Jack-linjalla ja loukkausten ohessa ajaa pärinäpoijaat poies.
Ai niin, Nilesia esittävä Harrison Page on monille varmastikin tutuin Moukarimies-sarjan poliisipäällikkönä.
Ilmenee että Judd on Vixenin pikkuveli ja että Vixen on rasisti joka ei kovinkaan innolla katsele Nilesin tummaa hipiää.
Tom tuo metsämökilleen pari ystäväänsä ja heti Vixen aloittaa eroottissävytteisen tanssin ystäväpariskunnan miespuolista henkilöä, Davea (Robert Aiken) stimuloidakseen. Mikäpä innostaisikaan miestä paremmin kuin kalan hyväily rintojen välissä. Jep jep. Ystäväpariskunnan naishenkilö Janet (Vincene Wallace) kiemurtelee mustasukkaisuuden kourissa, joka johtaa jonkinlaiseen nuhdepuheeseen yön pimeydessä. Väliin leikataan kuva alastomasta naisesta värisemässä kannon päällä... Ei, sori, se onkin kalliota minkä päällä tuo nainen on.
Seuraavana päivänä kalastuksen ohessa Vixen viettelee Daven ja toisaalla mustasukkainen Janet pyrkii samankaltaiseen toimintaan vikittelemällä Tomia, mutta Tom tyrmää Janetin yrityksen. Janet masentelee yksinään kun oma mies innostuu enemmän vieraasta naisesta ja vieras mies ei innostu hänestä. Vixen päättää lohduttaa Janetia ja parin viinalasillisen jälkeen Janet ei enää pahemmin inhoa Vixenia, vaan itseasiassa he aloittavat keskenään lesbiaanisen hyväilyliikesarjan. Janetin ja Daven poistuttua Vixen voi käydä kiusaamassa Nilesia rasistisilla solvauksilla ja sitten tunkeutua Juddin läheisyyteen hänen ollessaan suihkussa ja Vixenin ajatuksena on saada Judd harrastamaan haureutta kanssaan, ja pienen päällekäymisen jälkeen suunnitelma toteutuukin. Niin ja emme ole unohtaneet seikkaa että Judd on Vixenin pikkuveli.
Seuraavaksi Vixen voikin taas haukkua Nilesia. Tämän perusteella Judd päättelee että Vixenista ja Nilesista tulisi sopiva pari, mutta aikomukset keskeytyvät kun Tom saapuu paikalle Irlantilaiselta menninkäiseltä näyttävän ja kuulostavan O'Bannionin (Michael O'Donnell) kanssa. O'Bannion on palkannut Tomin lennättämään hänet Amerikkaan, mutta todellisuudessa O'Bannion haluaa Kuubaan myymään valtiosalaisuuksia.
O'Bannion kertoo Nilesille kommunististen maiden kultakattoisista utopioista ja vakuuttaa että Kuubassa kukaan ei käyttäytyisi huonosti Nilesia kohtaan, joka aikansa poliittiseen tilanteeseen sopivasti on Kanadassa kutsuntoja paossa. O'Bannion saa Nilesista itselleen avustajan konekaappaukseen jossa on siis heidän kahden lisäksi lentäjänä toimiva Tom ja nonstopsolvaaja Vixen. Kaappauksen aikana Niles huomaa että O'Bannionin ylevät puheet ovat tyhjää täynnä kuten Suomalaisen glamourtanssijan uskottavuus. Syntyy käsikähmä jonka yhteydessä O'Bannionia kurmootetaan ja kone joutuu laskeutumaan Amerikan maaperälle. Niles lähtee karkuun, mutta saa huomata ennen lähtöään että Vixen on jostain syystä pehmentynyt parin viime minuutin aikana ja rasistisen huomautuksen sijaan kutsuu Nilesia Nilesiksi.
No, onneksi Tom on ottamassa vetävännäköisen pariskunnan kyytiinsä ja Vixenin himokkaat silmät vilkkuvat.
Vixen on oikeastaan aika mukava leffa. Se herättää minussa yllättävän paljon pohdiskelua.
Näen tavallaan Vixen-hahmon samanlaisena kuin Nicole Kidmanin To Die For-elokuvassa, eli sellaisena ihmisenä joka tekee kaikkensa edistääkseen asemaansa ja Vixenin kohdalla painotus on seksin hyödyntämisessä. Erikoisen tästä ajatuksesta tekee se että toisin kuin yleensä To Die Forin kaltaisissa kertomuksissa, Vixen ei tavoittele mitään. Hän ei esimerkiksi halua lainausmerkeissä kostaa Tomille koska hän jättää vaimonsa liian usein yksin, vaikka sellainen motiivi annetaan heti elokuvan alussa. Hän ei koeta tehdä miestään edes mustasukkaiseksi, eikä Vixen saavuta mitään naimalla ketään. Hahmona Vixen kuitenkin tuntuu olevan aika tyypillinen femme fatale. Hän on juonikas, hän on kohtalokas, hän on seksikäs, mutta hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista suunnitelmaa. Toisaalta hän vaikuttaa joka suuntaan hosuvalta bileprinsessalta jonka elämän johtolankana on hit music only. Siispä Vixen on femme fatale joka tahtoo vain pitää hauskaa, ei sen enempää.
Vähemmän mielenkiintoinen tarinantynkä oli tämä poliittinen (rasismi)osuus. Okei, se Vixenin ja Nilesin välinen kinastelu oli varsin onnistunutta, mutta Nilesin kutsunnoista karkaaminen, Kuuban kommunismijumalallisuus ja osoitus siitä kuinka kommunistit (O'Bannion) ovatkin pahiksia olivat hiukan tarpeetonta sanahelinää ja niiden mukana olo johtui todennäköisesti vain sen hetkisestä maailman todellisesta tilasta eikä elokuvan tarpeesta. Elokuvaan ne eivät oikein istuneet ja joka kerta kun puhe kääntyi vähääkään enemmän politiikkaan, alkoi elokuva kadottaa aiemmin luotua mainiota Vixenin ailahtelujen kuvausta.
Enkä oikein tajunnut sitä insestijuttua. Aluksi ajattelin että se oli mielenkiintoinen lisä Vixenin hahmoon ja hänen häikäilemättömyyteensä, että naidaan vaikka velipoikaa jos sen avulla saadaan haluttua asia. Näin ei kuitenkaan ollut. Eikä kyseessä ollut edes mitään raskasta draamaa sisältävä erilainen rakkauskertomus. Vixenin vain teki mieli veljeään ja sen jälkeen joku toinen kelpaa ihan yhtä hyvin.
Näyttelijät eivät olleet kenties järin hyviä, mutta tämänkaltaiseen elokuvaan he olivat varsin sopivia. Suurin osa esiintymisestä oli joko jäykkää paperistalukua, tai sitten tuli perseen alla-heilumista, mutta toisaalta mitä muutakaan joltain Russ Meyerin elokuvalta odottaisikaan.
Pidin erityisesti Erica Gavinista, joka ei hänkään mikään Meryl Streep ole, mutta hänellä oli todella ilmeikkäät kasvot ja etenkin hänen kulmakarvansa olivat niin hypnoottiset että all hail the Hypnotoad.
Toki Vixen on tarinaltaan aukkoinen, näyttelijätyöltään kömpelöä, hengeltään naivi, mutta se on toteutukseltaan hauska ja miellyttävä. Se ei runsaasta seksistä huolimatta ole mitään pornahtavaa, eikä kieroista aineiksistaan huolimatta julma.
Vixen on kiva, mukava ja veikeä elokuva jossa on hyvin miellyttävä soundtrack.
Tähdet: ***
Vixen
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti