Koska Clint pukeutuu farkkuihin, niin tottakai isopoviset naiset ovat aivan lääpällään häneen.
Clint palaa kotiinsa alistavan mustasukkaisen Superangelin luokse ja Superangel... Siis ihan oikeasti... Superangel? No, Superangel käyttäytyy kuin hulluruohoa nauttinut raivotautinen ja uhkailee syyttä Clintia kirveellä. Naapurin aivopuolinen puskajussi näkee Superangelin heiluttavan kirvestä Clintin suuntaan, joten naapuri tietenkin soittaa poliiseille että Clint koettaa tappaa vaimonsa. Paikalle saapuu sadistinen moottoripyöräpoliisi Harry Sledge (Charles Napier) joka pitää Clintille uhkailevan puhuttelun.
Lääkärintarkastukseen lähetetty täydellisen hyväkuntoinen Superangel vaatii Harrya rankaisemaan Clintia ja Harry pitää ehdotusta houkuttelevana, etenkin kun sen kylkiäisenä näyttäisi tulevan lihallista ilottelua Superangelin kanssa.
Clint päättää poiketa kotonaan siistiytymässä, mutta eihän siitä mitään tule kun Superangel on paikalla ja käyttäytyy kuin kuin räyhäävä koira. Clint poistuu paikalta ja Superangel voikin aloittaa haureuden tuoksujen hengittämisen Harryn kanssa, mutta poliisisedällä ei niin sanotusti ota eteen. Miten se on mahdollista, onhan seksuaalisen kanssakäymisen toisena osapuolena nainen joka haukkuu miestään, läimii häntä ja vihjailee herran olevan homo kun lippu ei nouse. Senhän luulisi innostavan miestä kuin miestä.
Kun Superangel heittää lasinsa viinaiset sisällöt Harryn päälle ja jatkaa solvaamista, palaa Harryn pinna ja mukilointiahan siitä seuraa. Harry tappaa Superangelin ammeeseen hyppimällä ensin hänen päällään ja sitten pudottamalla radion veteen. Talokin palaa sen seurauksena.
Koska kukaan ei tiennyt Harrysta, niin poliisi epäilee Clintia murhaajaksi. Oikeasti Clint on ollut dokaamassa baarissa, mutta baarimikko, tai pikemminkin baarimatilda ei suostu antamaan Clintille alibia sillä hän oli erehtynyt torjumaan neidin lähentelyt. Siispä Clintille ei jää muuta mahdollisuutta kuin paeta ja hän liftaa ylimalkaisesti todettuna länteen, mutta alue näyttää koko ajan samanlaiselta periferialta.
Matkalla Clint törmää nuoreen himokkaaseen pariskuntaan, mutta koska Clintia ei kiinnosta naiskentelu niin tappeluhan siitä syntyy ja Clint tulee vieläpä ryöstetyksi.
Onneksi kuitenkin mukava maatalon isäntä Lute (Stuart Lancaster) ottaa Clintin hoiviinsa ja vie tilalleen jossa tavataan myös Luten uhkea vaimo, Supersoul (Uschi Digard) joka iskee tietenkin heti silmänsä Clintiin. Lute on viriili mies ja ja Supersoul on innokas nainen, joten he naivat kuin kanit ja tekevät sitä kaikkialla. Supersoul haluaa kuitenkin maistaa myös Clintia ja iskee kimppuun kuin naula jalkapohjaan. Lute yllättää Supersoulin Clintin päältä ja vaikka Clint pyrki olemaan erossa Supersoulista niin jälleen hän vaikuttaa tietyissä silmissä pahikselta, joten Clint saa jälleen paeta. Lute putoaa talikon päälle ja peppuun sattuu.
Clint harhailee motellille jossa tapahtuu periaatteessa Lute/Supersoul-osuus uudestaan eri hahmojen kautta. Seksikäs nainen pyrkii Clintin pöksyihin ja naisen takakireä isä suuttuu Clintille. Ja taas Clint pakenee. Jostain kumman syystä maantielle ilmaantuu vähäpukeinen miespuolinen painonnostaja.
Clint päätyy Supervixenin (Shari Eubank) huoltoasemalle ja Clintin ystävällinen avuliaisuus tekee vaikutuksen Supervixeniin joka tarjoaa Clintille töitä asemalla.
Clint ja Supervixen pariutuvat nopeasti ja kallion päällä keimailee alaston nainen.
Eräänä kauniina päivänä Supervixenin huoltoasemalla sattuu asioimaan Harry Sledge joka tunnistaa Clintin, mutta teeskentelee ettei tiedä kuka hän on. Clint ei tunnista Harrya koska kohdatessaan hänet aiemmin oli Harrylla poliisiunivormu ja sairaan isot peililasit.
Harry lyöttäytyy Clintin ystäväksi aikeenaan todellisuudessa saattaa Clintin ruumiin maan alle ja hengen taivaaseen. Harry kun ajattelee Clintin olevan mahdollisen uhka omalle vapaudelleen, kiitos aiemman Superangel-tapahtuman.
Alaston puhelinkeskusneiti junaradalla.
Harry kaappaa Supervixenin ja nyt Clintkin tajuaa kuka Harry on, ja mitä hän on tehnyt.
Harry sitoo Supervixenin ja koettaa estää Clintia pelastamasta neitoa mitenkäs muuten kuin heittelemällä dynamiittipötköjä. Alaston nainen solvaa Harrya ja pomppii patjattomalla sängyllä.
Viimeinen dynamiittipötkö vaikuttaa olevan suutari ja Harry päättää tutkia asiaa, joten tottakai dynamiitti räjähtää tehden Harryn elämästä historiaa.
Joku isorintainen nainen kävelee kadulla ja pariskunta hellävaraisesti hässii autossa.
Mitä hittoa? Ei kertojaääntä?
Kaikista tähän asti katsotuista Russ Meyer-elokuvista Supervixens vaikuttaa eheimmältä. Elokuvassa on toki runsaasti niitä elementtejä joita yhdistää Meyereihin, kuten satunnaiset klipit joilla ei ole mitään tekemistä muun elokuvan kanssa, pökkelömäistä dialogia ja näyttelemistä, ja huumoria jonka kohdalla puu ei ole tarpeeksi jalkaista. Mutta enimmän ajan tässä jaksetaan seurata elokuvan päätarinaa, siihen tehdään sopivaa kierrettä ja palataan luonnollisen oloisesti takaisin. Kohtaukset ovat aika pitkiä ja yhtä asiaa kerralla jaksetaan käsitellä sen tarvitsema aika.
Vaikka elokuva on täynnä huumoriksi luokiteltavaa materiaalia, niin verrattuna noihin aiempiin Meyereihin tämä on yllättävän vakavasti aiheensa ottava ja ajoittaisista hysteriakohtauksistaan huolimatta enemmän jännitystä kuin komediaa.
Pidin elokuvan tarinasta jossa harmittoman oloinen alistettu poika päätyy syyttömänä pakomatkalle ja viimein löydettyään rauhan, joutuu jälleen kohtaamaan menneisyytensä. Samasta tarinasta on tehty lukemattomia elokuvia, mutta harvassa niistä on yhtä isoja maitorauhasia.
Väliin laitetut Clintin harharetket kommelluksineen olivat ideana ihan mainioita ja niiden kautta tuotiin elokuvaan sen suurin komediallinen osuus, mutta pientä trimmaamista se olisi vaatinut. Nyt se maatila- ja motellikohtaus olivat keskenään niin samanlaisia että toinen tuntui aivan turhalta, vielä kun molemmat olivat ajallisesti aika pitkiä. Vastaavanlainen tilanne koettiin Seraphim Fallsissa sen intiaani- ja asekauppiaskohtausten kanssa. Molemmat niistä olivat ihan siedettäviä, mutta kaksi samanlaista peräkkäin oli yksi liikaa.
Hauskasti Supervixens tuntui välillä hieman vieraalta juuri sen vuoksi että se oli etenkin elokuvan alkupuolen ajan lähes täysin huumorintajuton ja mukaan ei oltu ripoteltu alastomia naisia sinne ja tänne nojailemassa kallioon tai muuhunkaan. Sitten kun Superangel kuoli alkoi elokuvassa olemaan juuri näitä asiaan liittymättömiä välikuvia, mutta osa niistäkin kuului veikeästi elokuvan tarinaan. Joissakin alaston nainen-kohtauksissa kun esiintyi Superangel joka siis näyttäytyi eräänlaisena muistona aiemmasta, oli se sitten Harryn tai jonkun muun mielikuvitusta. Siksipä olikin vähän ikävää että mukana oli myös näitä alaston nainen junaraiteilla-osuuksia jotka puolestaan eivät liittyneet mitenkään varsinaiseen elokuvaan. Ilmeisesti Meyer ei vain pystynyt hillitsemään itseään täydellisesti.
Näyttelijät ovat kuten muissakin Meyerin elokuvissa, aika huonoja mutta elokuvaan ihan kelvollisesti sopivia. Etenkin Superangelia ja Supervixenia esittävä Shari Eubank oli mielenkiintoinen tapaus, sillä vaikka hän ei luonut mielikuvaa itsestään hyvänä näyttelijänä niin hän osasi kuitenkin esittää ilkeän Superangelin ja kiltin Supervixenin täysin toisistaan erilaisina hahmoina. Superangel oli niin ärsyttävä että katsojankin tekee mieli antaa hänelle selkään, kun taas Supervixeniä tekee mieli halipusia.
Supervixens on ajoittain hiukan reikäinen, dialogiltaan hölmöä, näyttelemiseltään siedettävää, mutta kokonaisuutena se on varsin onnistunut jännityselokuva huonolla huumorilla ryyditettynä. Meyerin elokuvista se on eheintä mitä hän on urallaan saanut aikaan ja vaikka elokuvassa on runsaasti paljasta pintaa, niin se tuntuu aika peittävästi puetulta ottaen huomioon ohjaajansa.
Not bad, not bad at all.
Tähdet: ***
Supervixens
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti