Välillä riittää että se on edes hyvä. Kunhan se on edes hyvä.
Kuitenkin aina silloin tällöin (lähes aina) on kiva katsoa elokuvaa joka on niin täynnä täydellisiä kohtauksia, että se on kokonaisuutena ainakin lähes täydellinen.
Huuliharppukostaja on ainakin lähes täydellinen, jos ei jopa kokonaan.
Huuliharppukostajan aloitus on niin julmetun hyvin tehty, että minulla rupeavat silmät kostumaan pelkästä onnesta.
Rautatie on halkomassa villiä länttä. Asemalla odottaa kolme tappajaa. Junasta nousee nimetön mies (Charles Bronson) jota kutsutaan myöhemmin Harmonicaksi. Harmonica on tullut tapaamaan miestä nimeltä Frank (Henry Fonda), mutta Frank lähetti tappajat sijastaan. Pam, pam, pam ja pam!
Seuraavaksi olemme toisaalla ja näemme kuinka punapäinen perhe tapetaan isoimmasta pienimpään. Perheen tappajia johtaa mies jota Harmonica oli tullut tapaamaan.
Punapäisen perheen luokse on saapumassa nainen nimeltä Jill (Claudia Cardinale), joka on mennyt pääpunapään kanssa naimisiin ja on ottamassa paikkaansa tilan emäntänä. Jill saapuu paikalle vain huomatakseen uusioperheensä teurastetun kuin teuraseläimen ja nyt hänen uusi elämänsä sai stopin ennen alkua.
Paikalle saapuu vielä vankikarkuri Cheyenne (Jason Robards), joka pistää sitten omat mausteensa peliin. Cheyenne ei ole hirveän tyytyväinen kuullessaan että hänet ja hänen jenginsä oli lavastettu punapääperheen tappajiksi.
Selviää että Frank toimii jonkinlaisena tappajien päällysmiehenä rammalle rosvoparonille, Mortonille (Gabriele Ferzetti). Frankilla on haaveena siirtyä Mortonin esimerkin innoittamana fyysisen tappajan ammatista eräänlaiseksi talousrikoliseksi. Morton puolestaan on olevinaan rautatien edistämisen asialla, mutta todellisuudessa hänen haaveensa on ulottaa rautatie merelle saakka, koska hän haluaa nähdä meren.
Harmonica ja Cheyenne rupevat eräänlaiseen yhteistyöhön auttaakseen Jillia.
Jill haluaisi vain palata takaisen menneeseen, eli huoraksi (siis siihen ammattiin, ei luonteeseen,) mutta Cheyennen avustuksella hän rupeaa uskomaan lahdatun punapääperheen haaveeseen ja jää paikalle edistämään sitä.
Kaikki kun lopulta kiertää kehää sen punapääperheen ja heidän omistamansa maatilan, Sweetwaterin ympärillä.
Sweetwaterissa kun on vettä ja punapääperheen isä Brett McBain (Frank Wolff) tiesi, että kun rautatie saapuu jossain vaiheessa tänne asti, niin alue jolla on vettä on arvossa arvaamattomassa. Niinpä Brett McBain aikoi rakentaa aseman sinne. Siksi Frank joukkoineen kävi tappamassa heidät, jotta saisi maan itselleen.
Jill siis rupeaa jatkamaan Brettin haaveen toteuttamista. Frank koettaa saada maan itselleen ja siirtyä pois nykyisistä hommistaan. Morton haluaa sinne merelle ja siksi pitkälti ummistaa silmänsä Frankin puuhilta. Cheyenne auttaa Jillia, koska häntä kismittää se että Frank koetti lavastaa hänet pahemmaksi rikolliseksi kuin mitä hän todellisuudessa on. Mutta entäpä Harmonica?
Harmonica auttaa Jillia saamaan tilansa, mutta hän myös pelastaa Frankin hengen, vaikka tietää että asemalla odottaneet tappajat olivat Frankin palkollisia.
Frank ei pysty siirtymään bisnesmieheksi, vaan tappaja on tappaja vaikka partansa ajaisikin. Joten siirrymme loppuun ja paljastukseen miksi Harmonica halusi tavata Frankin.
Kaksintaistelu. Pam ja luoti Frankin sisuksiin. Harmonica astelee Frankin luokse, asettaa hänen suuhunsa huuliharpun ja nyt Frank tietää kuka Harmonica on ja miksi hän tuli haastamaan Frankin kuolettavaan leikkiin.
Harmonica sai kostonsa. Frank on kuollut.
Harmonica poistuu paikalta. Cheyenne poistuu tuonpuoleiseen.
Jill jää rakentamaan Sweetwaterin tulevaisuutta.
Ja rautatie saapuu perille.
Hyvät näyttelijät.
Hyvä tarina.
Hyvä musiikki.
Hyvä kuvaus.
Hyvä tunnelma.
Hyvä elokuva.
Mitä vielä odotat?
Ala vetää ja käy vuokraamassa/ostamassa Huuliharppukostaja.
Ja jos sinulla on jo kyseinen elokuva kotonasi, niin katso se heti uudestaan, sillä ”looks like we're shy one horse.”
Tähdet: *****
Huuliharppukostaja
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti