Kuulostan kyllä kirjoituksessani kyynisemmältä, kuin mitä oikeasti olen.
Tapahtui edellisellä kerralla:
-Jeff Goldblum meni sekaisin kärpäsestä.
-Geena Davis tuli siinä sivussa paksuksi ja päätti tehdä abortin.
-Jeff kuoli, Geena ei.
Nyt paljastuu ettei Geena Davisin Veronica-hahmo sitten mennytkään tekemään aborttia, vaan ajautui jonnekin mysteeriseen laitokseen synnyttämään pienokaistaan. Toukkahan sieltä tulee ja sen sisältä kuoriutuu ihmislapsi, Martin (Eric Stoltz. Aluksi tosin nuorempia versioita esittävät kaksi muuta kakaraa)
Tiedämme heti alusta että tämän ihmelaitoksen johtaja, Anton Bartok (Lee Richardson) on se elokuvan tuhmuri, sillä hän esimerkiksi kertoo olevansa Jumalasta heti seuraava.
Siellä sitten Martin elää ja kasvaa laitoksen laboratorioissa, tietämättä olevansa todellisuudessa paikan vanki. Mikä on sinänsä erikoista, koska normaalia nopeammin kasvavan Martinin osoitetaan ihan superhyperälykäs pikku räkänokka, joka pyörittelee suurinpiirtein koko älyllistä maailmaa sormenpäällään.
No, tietenkin Martin hakkeroi itselleen pääsyluvat jokaiseen laitoksen nurkkaan ja lähtee aina välillä haahuilemaan ympäriinsä. Tätä kautta Martin löytää muun muassa edesmenneen isänsä Seth Brundlen suunnittelemat teleportaatiolaitteet.
Sivuhuomautuksena on todettava, että eräällä sopivasti uneliaalla vartijalla on pöydällään David Cronenbergin elokuvia käsittelevä kirja The Shape Of Rage. Sisäpiirin vitsi ajattelette? Kenties, mutta hyvin äärimmäisen kömpelö sellainen. Kirja nimittäin on asetettu kuvaan siten, että tuntuu kuin katsoisi Ostos-tv:tä. Olo on upottava.
Bartok värvää Martinin johtamaan teleportaatiovempeleen toimintakuntoon saattamista ja koska Martin on isänsä huippuälykäs (mutta ääliö) poika, niin pari korulausetta ja Martin uppoutuu innokkaasti töihin.
Martin saa koneen toimimaan samantien ja sitten hän tapaa laitoksessa työskentelevän konttorityöläisen, Beth Loganin (Daphne Zuniga) ja hänelle Martin esittelee heti työnsä tuloksia. Romanssihan siitä syntyy.
Sitten onkin aika Martinin kokea isänsä kohtalo, eli keho alkaa rappeutumaan ja muuntumaan sinne kärpäsen suuntaan. Bartok ymmärtää muutoksen alkaneen, eristää Martinin ja lähettää Bethin mäkeen. Siellä mukana kukkuilee genitaaliaivoinen vartija Scorby (Gary Chalk) joka kiusaa lemmenpariamme minkä kerkiää. Martin kilahtaa ja saa selville koko kärpäsmeiningin, ja että hän on vanki siellä laitoksessa. Eikös vaan Bartokin suunnitelmatkin jostain maailman elävien olentojen dominaatista paljastuvat.
Nyt Martin karkaa ja Bartok lähettää miehet hänen peräänsä. Martin menee tietenkin Bethin luokse ja nyt he yhdessä ajavat kauas pois. Tietenkin isänsä tapaan Martin rupeaa välillä saamaan harhaluuloja siitä että tämä muutos on vain hyvästä ja hänestä tulee jokin mainio yli-ihminen. Sitten Bartok tuokin koteloituneen Martinin takaisin laitokseensa.
Martin kuoriutuu ihmiskärpäsenä (limaa ja mitä-lie-rustopaloja) ja pistää heti ensitöikseen hengiltä yhden ilkeän tohtorin.
Martin kulkee pistämässä populaa lihamyllyn lävitse ja kohta ollaankin tilanteessa jossa ihmiskärpänen-Martin ja Bartok ovat kasvokkain. Niin ja se ilkeä vartija Scorby on siinä välissä pistetty poikki ja pinoon.
Kärpäsmartin nappaa Bartokin mukaansa ja yhdessä he astelevat teleportaatiolaitteeseen. Kone päälle ja geenit sekaisin. Lopputuloksena Martin palautuu ihmiseksi ja Bartokista tulee läjä mutantisoitua lihaa. No jopas sattui.
Lihabartok pistetään tietenkin johonkin gladiaattoriareenalle esitteille ja Martin elää ilmeisesti elämänsä onnellisena loppuun asti,,, Beth vierellään.
Ei The Fly 2 ole aivan onnetonta kuraa, mutta Cronenbergin jalokiven rinnalla tämä on mutapaakku. Eli tason putoaminen on ollut aivan uskomaton. Siitä lienee syyttäminen pääosin kakkososan kirjoittajaa Mick Garrisia, joka on parhaimmillaankin hyvin keskinkertainen elokuvantekijä.
Kun vielä tämän kakkosen ohjasi erikoistehostemies Chris Walas, niin se ei ainakaan auttanut asiaa. Elokuva nimittäin toimii kunnolla ainostaan loppupuolella kun Eric Stoltz on muuttunut kärpäsmutaatioksi, eli vahvasti erikoistehosteisessa osuudessa. Mitä enemmän kuvassa on maskeerauksia, etc. niin Walas tuntuu olevan paremmin kiinni ruorissa. Muutoin elokuva onkin jatkuvaa epätaisuutta. Joko asiat väännetään rautalangasta, tai niistä ei välitetä pätkääkään. Joko hosutaan joka puolelle, tai ollaan koomassa.
Juoni on täynnä aukkoja ja pääasia tuntuukin olevan vain päästä nopeasti pisteestä A pisteeseen B, ilman että saisi haistella ruusuja siinä matkalla.
Näyttelijät eivät ole järin vakuuttavia. Poikkeuksena Lee Richardson jonka suoritusta oli varsin mukava katsella. Tämä ei tarkoita ettäkö muut näyttelijät olisivat aivan onnettomia, sillä etenkin Eric Stoltz on varsin usein osoittanut olevansa kyvykäs esiintyjä, mutta tässä elokuvassa sekä hän, että pääosin muutkin ovat vain hölmistynyt ilme kasvoillaan hortoilemassa sinne tänne.
The Fly 2 on hyvin keskinkertainen elokuva, jonka kyllä jaksaa katsoa läpi, mutta se ei jätä kovinkaan hyvää makua suuhun vaikka kuinka maistelisi.
No, musiikki oli hienoa.
Tähdet: **
The Fly 2
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti