Minulla oli noiden kolmen muun elokuvan vuoksi aivan uskomattoman suuret odotukset Wrestleria kohtaan, että en uskonut sen millään voivan saavuttaa sitä tasoa jota odotin siltä. Niinpä koetin väkisin vakuutella itselleni, että ”se on kuitenkin ihan kuraa” ja jotta näin voisin yllättyä vain positiivisesti, jos The Wrestler olisi edes hieman parempaa kuin vain pelkkää ”kuraa.” Mutta eihän siitä mitään tullut, vaan väkisinkin ajattelin että jos The Wrestler ei ole vuoden paras elokuva, niin kaikki toivo on menetetty.
Ja arvatkaapa mitä?
The Wrestler on ainakin tällä hetkellä mielestäni paras elokuva jonka olen nähnyt tänä vuonna. Taakse jäivät Gran Torinot, Watchmenit sun muut.
The Wrestler on erittäin voimakas elokuva, jonka minun on vaikea kuvitella jättävän ketään kylmäksi.
Randy 'The Ram' Robinson (Mickey Rourke) on parhaat päivänsä nähnyt showpainija, jonka keho kehoittaa lopettamaan itsensä rääkkäyksen, mutta niin kauan kun yleisöä on edes enemmän kuin yhden käden sormia, on Randy valmis nousemaan kehään kerta toisensa jälkeen.
Kun Randyn sydän viimein osoittaa lähes kohtalokkaasti mieltään, joutuu Randy vasten tahtoen jäämään eläkkeelle ja tarkastelemaan elämäänsä muunakin kuin vain kehäraakkina jolla on uskoa menestykseen valitsemallaan tiellä. Niinpä taakse jäävät painiminen ja edessä on perustyö peruselämällä.
Randy koettaa paikkailla välejään hylkäämänsä tyttären Stephanien (Evan Rachel Wood) kanssa, mutta olemattomien välien korjaaminen on vaikeaa.
Siinä sivussa Randy haluaa vakiintua ihastuksensa, strippari Cassidyn (Marisa Tomei) kanssa, mutta tunteet eivät ole samanlaisia molemmin puolin.
Randy yrittää ja yrittää, mutta mitä tehdä kun veri ja tahto vetävät kehän suuntaan. Tärkeintä onkin tulla sinut oman itsensä kanssa, ennen kuin on mahdollista korjata elämää ympärillään.
Mickey rourke on aivan loistava Randy 'The Ram' Robinsonina. Tämä on juuri niitä rooleja joista ei voi vain todeta, että näyttelijä on erinomainen ja oikeasssa roolissa, sillä Rourke elää tämän roolin. Hän on niin The Ram, että kukaan muu ei voisi olla hän. Kyse ei siis ole vain onnistuneesta roolijaosta, vaan paremman sanan puutteessa kyse on kohtalosta.
Muutkin näyttelijät ovat varsin hyviä ja vaikka Marisa Tomei tekee taatusti tähänastisen elämänsä vahvimman roolin, niin tämä on kuitenkin niin Rourken elokuva, että muut jäävät väkinsinkin hieman statistin osaan.
The Wrestlerista tulee mieleen joitakin mielleyhtymiä elokuviin kuten Rocky ja Million Dollar Baby, sillä kyseessä on kuitenkin suht' perinteinen altavastaajaidea, mutta kyse on vain samanlaisesta tematiikasta, ei toistensa kopioinnista. The Wrestlerin suurin ero esimerkiksi noihin kahteen muuhun elokuvaan löytyy sen ulkoasusta joka on hyvin dokumentaarinen ja raaka. Tämä on myös seikka josta uskon löytyvän eniten jakautuvia mielipiteitä, sillä Aronofsky ei päästä katsojaa helpolla ”ruman” kameratyöskentelyn, valaistuksen ja hengen vuoksi. The Wrestlerin raaka ulkonäkö on kuitenkin mielestäni varsin osuva valinta, sillä se kuvastaa hyvin Randy Robinsonin todellisuutta.
The Wrestler on haasteellista katsottavaa sen sisältä ja päältä rikkinäisten henkilöhahmojen, sen kylmän ulkonäön ja melankolisen kertomuksen vuoksi, mutta kaiken alla sykkii lämpöä sydän joka sulattaisi ikiroudankin.
"And now, I'm an old broken down piece of meat... and I'm alone. And I deserve to be all alone. I just don't want you to hate me."
Tähdet: *****
The Wrestler
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti