Hyvät, Pahat ja Rumat (Il buono, il brutto, il cattivo, 1966)

Niinä päivinä kun en ajattele Huuliharppukostajan olevan paras Leonen länkkäreistä, ajattelen sen olevan Hyvät, Pahat Ja Rumat.
Mielipiteeseen siis vaikuttaa aina se kumman olen viimeksi katsonut.

Kaikkihan ovat jo tämän nähneet, joten eiköhän jätetä tämä oikein lyhyeksi.

On kolme veijaria:
-Sadistinen Angel Eyes (Lee Van Cleef) joka armeijaduuninsa ohessa käy maksusta tappamassa porukkaa.
-Hysteerinen rikollinen Tuco (Eli Wallach) joka säntäilee ympäriinsä kuin päätön kana.
-Vähäeleinen pilkesilmä Blondie (Clint Eastwood) joka tykkää kiusata Tucoa.
Kaikilla kolmella on jonkinlainen yhteinen historia johon elokuvassa ei pahemmin puututa, mutta tärkeintä onkin osoittaa että he tuntevat toisensa.
Eräällä tapporeissullaan Angel Eyes saa kuulla kulta-aarteesta joka rupeaa kiinnostamaan suuresti. Toisaalla Tuco ja Blondie harrastavat pienoista kylästä kylään kiertävää huijausta, jossa Blondie luovuttaa rikollis-Tucon paikalliselle sheriffille hirtettäväksi. Saatuaan palkkion, Blondie vapauttaa Tucon, jakaa palkkion hänen kanssaan ja seuraavaksi edessä on uusi kaupunki ja sama rutiini. Kyllästyttyään tuohon prosessiin, Blondie hylkää Tucon joka vannoo kostoa. Alkaa kissa- ja hiirileikki jossa Tuco seuraa Blondieta.
Vuoronperään Tuco kiusaa Blondieta ja Blondie Tucoa.
Sekä Tuco että Blondie kuulevat samaisesta kulta-aarteesta jota Angel Eyes haikailee. Tuco saa kuulla osan aarteen sijaintipaikasta ja Blondie kuulee loput, joten vastentahtoinen yhteistyö on poikaa.
Taustalla möyryää sisällissota jonka tapahtumat vuoroin haittaavat ja edesauttavat Tucoa ja Blondieta aarteenetsinnässä. Tätä kautta he törmäävät Angel Eyesiin, joka huomaa että parivaljakko tietää aarteesta tärkeämpiä tietoja kuin mitä hän itse tietää. Joten hakataan Tucolta hänen infonsa ulos ja ruvetaan yhteistyöhön Blondien kanssa.
Angel Eyes ja Blondie lähtevät etsimään aarretta, mutta Blondie ei ymmärrettävästi luota Angel Eyesiin ja kohta Tuco tulee taas mukaan kuvioihin. Blondie ei luota Tucoonkaan, mutta ainakin enemmän kuin Angel Eyesiin.
Saavutaan aarteen luokse ja kolmintaistelu on edessä.
Angel Eyes saa multaa päälleen ja Blondie jakaa aarteen Tucon kanssa. Jakamisen lisäksi Blondie jättää Tucon riippumaan löysään hirteen.
MUTTA BLONDIE PELASTAAKIN TUCON. Aivan kuten ennen vanhaan.

Hyvät, Pahat Ja Rumat on loistava elokuva.
Se on visuaalisesti aivan uskomattoman hieno. Elokuvan kuvaus on hyvin tunnelmallista ja tärkeintä ei olekaan pelkän toiminnan esittäminen, vaan matka sinne. Elokuvan kameratyöskentely on kuin seremonialliset menot jossa manataan täydellisyyttä esiin. Suuren lisän tähän raukean tunnelman kasvattamiseen tuo Ennio Morriconen lähes orgastisiin mittoihin kasvava musiikki joka manipuloi tunteita siihen tahtiin, että Gattaca olkoon nimeni.

Näyttelijät tekevät erinomaista työtä. On etenkin hienoa katsella miten Clint Eastwoodin askeettisuus toimii hyvänä kontrastina Eli Wallachin supernovamaisuudelle. Heidän yhteinen kemiansa saa Fortumin toivomaan samanlaista tulosta näinä vaikeina aikoina. Tucon ja Blondien toisilleen toistuvasti aiheuttama kiusanteko on hyvin veljellistä, sillä vaikka he ajavat toisensa ajoittain kuoleman reunalle, niin molemmat ovat jokseekin riippuvaisia toisistaan ja asiat esitetään nimenomaan leikkisällä vireellä.
Lee Van Cleef on erittäin hyvä myöskin. Hänen hahmonsa on suuren osan aikaa erillään Eastwoodista ja Wallachista, ja tämä on hyvä asia. Vaikka Angel Eyes tuntee Tucon ja Blondien, niin hän ei ole koskaan tavallaan kuulunut sisäpiiriin ja sen pitääkin näkyä elokuvan henkilöhahmojen väleissä. Tucolla ja Blondiella on kaikista ilkeyksistään huolimatta moraali, jota Angel Eyesista ei löydy.

Jos et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa, niin olisi jo aika.

"There are two kinds of people in the world, my friend: Those with a rope around the neck, and the people who have the job of doing the cutting."

Tähdet: *****
Hyvät, Pahat ja Rumat
...NOIR