Vacancy (2007)

Tämä on taas niitä elokuvia joita on suositeltu minulle, mutta joka ei ole herättänyt intohimoja siinä määrin että olisin saanut sen aiemmin asetettua DVD-soittimeen. Osittain syynä ovat elokuvan päänäyttelijät Luke Wilson ja Kate Beckinsale. Kumpikaan ei ole vakuuttanut minua näyttelijänlahjoillaan. En minä jätä elokuvaa katsomatta heidän vuokseen, mutta en myöskään valitse elokuvaa heidän ansiostaan. Beckinsale on jäänyt minun mieleeni vain söpönä, mutta puuduttavana ja Wilson puolestaan huokuu sellaista poikamaista virnettä joka koettaa peittää alleen tylsyyden.
Ja jos näyttelijät eivät sytytä, niin sitä ei tee myöskään Vacancyn takakansiteksti josta ymmärtää juonen olevan seuraavanlainen:
-Pariskunta menee motelliin.
-Pariskuntaa kidutetaan.
Siis taas näitä vanhoja tuttuja väkivaltaorgioita joissa pinta korvaa sisällön. Eikä asiaa auta kannessa mainittu Saw- ja Psycho-vertaus. Sitä vain lähtee katsomaan elokuvaa odottaen vähintään samaa tasoa kuin mitkä ovat olleet muka esikuvina.

Okei, elokuvan alku luo aika hyvän fiiliksen. Hyvä musiikki ja tyylikkäästi animoidut alkutekstit.

Amy ja David Fox (Kate Beckinsale ja Luke Wilson) ovat aviopari joiden muistoissa kummittelee menetetty lapsi, ja tästä syystä heillä on selkeitä avio-ongelmia. Ero on siis edessä. He ovat ilmeisesti jollain lomamatkalla Amyn vanhempien luokse ja keskellä yötä heidän poikettuaan pois päätieltä he ajautuvat sinne jonnekin Jumalan selän taakse. Auto simahtaa tielle ja he astelevat ohittamalleen motellille pyytämään apua. Motellilla he tapaavat tietenkin motellinpitäjän, lievästi viksahtaneen oloisen Masonin (Frank Whaley) joka ei pysty auttamaan auton korjauksessa, mutta luonnollisesti huone hänellä on tarjota. Siispä Amy ja David päättävät viettää yön motelilla ja hankkia aamulla mekaanikko korjaamaan autoa. Mutta eikös vaan heti rupea tapahtumaan outouksia. Puhelin pirisee mutta kukaan ei ääntele luurin toisessa päässä ja naapuri hakkaa ovea, mutta ei sano mitään. David menee valittamaan asiasta Masonille, joka toteaa että Foxin pariskunta ovat ainoat vieraat tänä yönä, mutta lupaa tarkistaa asian. Ja sitten hiljeneekin.
Aikaa tappaakseen David rupeaa katselemaan huoneesta löytyviä videokasetteja, joista jokainen tuntuu sisältävän jotain aivotonta väkivaltaa jossa ihmisiä hakataan hengiltä. Pian David huomaa jotain outoa elokuvassa, se on nimittäin kuvattu samaisessa huoneessa jossa hän ja Amy yöpyvät. David huomaa huoneessa olevan useita piilokameroita ja Foxit tajuavat että kyseessä on snuffia, eli videoita joissa porukkaa tapetaan oikeasti ja he olisivat tähdet seuraavassa tuotannossa.
Seuraavaksi David ja Amy miettivät tietenkin mitä tehdä kun ulkona liikkuvat satunnaista kiusaa tekevät Mason ja hänen nimettömät apulaisensa. David rupeaa katselemaan niitä snuffvideoita etsiäkseen niistä vinkkejä selviytyä siitä mistä aiemmat eivät selviytyneet. Siispä loppuelokuva on vain sitä että välillä ollaan vaarassa, välillä nähdään toivonpilkahdusta ja sitten ollaan taas vaarassa.
Loppuminuutit ovatkin sitten sitä kaikkein tyypillisintä. Eli ensin David pistetään hengiltä, jotta jäljelle jää vain Amy ja tilanne on lohduton. Mutta eikös vaan Amy mene ja tapa kertaheitolla ne Masonin apulaiset ja sitten vielä pienen kinastelun jälkeen Mason kohtaa luojansa.
Eikä Davidkään kuollut siihen puukotukseen. Kunhan vain lepäili.

Vacancy sisältää oikeastaan kaikki tämän tyylisten elokuvien perusskliseet. On sitä syrjäistä sivutietä ja muuta mitä näiltä osaa odottaakin. Henkilöhahmot ovat perushuttua ja se idea siitä, että vaarassa oleva pariskunta on kokenut menetyksen joka vaikuttaa heidän väleihinsä, mutta uhka parantaa niitä välejä, on niin moneen kertaan käytetty ettei sitä edes muista.

Elokuva kuitenkin oli parempi kuin odotin. Se snuffailustaan huolimatta on hämmästyttävän vähäverinen nykyelokuva ja vieläkin yllättävämpää on, että siinä on onnellinen lopetus, kun nämä tuntuvat näinä päivinä olevan toistuvasti muka-yllättävän negatiivisia lopetuksiltaan.

Vaikkakaan Beckinsale ja Wilson eivät edelleenkään vaikuttaneet muulta kuin romanttisten komedioiden vakiokalustolta, niin kieltämättä se mielikuva auttoi positiivisesti Vacancya olemaan muuta kuin pelkkä standardikauhistelu.
Masonia esittävä Frank Whaley ei kenties ollut kovin uhkaavan oloinen, oli hän kuitenkin varsin hyvä roolissaan. Whaley oli selkeästi tajunnut ettei tälläistä hahmoa voi esittää kuin kieli poskessa, mutta hän piti sen sen verran rajoitettuna, ettei ajauduttu tahattomaan koomisuuteen. Whaley oli edelleen kaukana Doorsista, mutta onneksi myös hyvin kaukana Crazy Eightsista.

Vacancy ei ole mikään syntymäklassikko, eikä sillä ole aineksia jäädä kovin muistettavaksi elokuvaksi, mutta se on varsin hyvä elokuva lajityypissään.
Parasta Vacancyssa on se, ettei se ota itseään liian vakavasti, mutta ei myöskään koeta olla koominen. Joten elokuvan katsoo varsin sujuvasti läpi ja negatiivinen ennakkoasenne muuttuu ”no, oli se ihan ok”-asenteeseen.

Niin ja Saw-yhteyttä en nähnyt ja ilmeisesti Psychoon liittyvät viittaus tulee tapahtumapaikasta, ei sisällöstä.

Tähdet: ***
Vacancy
...NOIR