Onhan tässä kuitenkin Robert DeNiro ja Al Pacino, joiden edellinen yhteistyö oli kaikkien aikojen parhaimmistoon kuuluva rikoselokuva Heat. Totta on ettei kummankaan noista herroista filmografia ole järin kehuttava ollut enää vuosiin, mutta kuitenkin tässä ovat kyseessä näyttelijät joiden luulisi hyötyvät toistensa läsnäolosta. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ole DeNiro Taksikuskina, tai Pacino Hikisenä, vaan lähempänä ovat Terapian Tarpeessa ja 88 Minuuttia.
Tom ”Turk” Cowan (Robert DeNiro) ja David ”Rooster” Fisk (Al Pacino) ovat kovia kyttiä, jotka ovat luonteiltaan tietenkin ne perinteiset äkkipikainen-kyttä, eli Turk ja rauhallinen-kyttä, eli Rooster. Tätä luonteiden eroa korostetaan ihan naurettavuuksiin saakka. Aivan kuin tv:n yläreunassa olisi kanavalogon tavoin maininta siitä, että Turk on se paha kyttä ja Rooster se hyvä kyttä. Joten vähän väliä näytetään kuinka Turk uhkailee rikollisia, potkii maassa makaavaa rikollista, uhkailee kollegoitaan, mulkoilee koko ajan vihaisesti ja muuta sellaista, että varmasti muistaisimme että Turk on ilkeä tuhmurikyttä. Etenkin kun Turk vielä saadakseen vapautuneen ultrailkimyksen vankilaan, lavastaa tämän syylliseksi toiseen rikokseen.
Joten ei liene ihme että jo elokuvan alussa Turk vaikuttaa tekevän tiliään tapoistaan, sillä hän tunnustaa tuhmuutensa kameralle. Tosin, hän esittäytyy David Fiskiksi. Tämä seikka itseasiassa on Oikeuden Kasvojen toinen positiivinen asia.
Mutta jos Turk on Turk, eikä Fisk, niin miksi hän tunnustaa rikoksensa Fiskin nimellä? No jippo on siinä, että koko elokuvan ajan elokuvan pääparia kutsutaan heidän lempinillään (Turk ja Rooster) joten jos joku edes muistaa DeNiron sanoneen alussa nimekseen Fisk, niin hän oletettavasti olettaa tuon olevan Turkin oikea nimi.
Siitä päästään siihen mitä tunnustus sisältää, eli elokuvan pääjuoneen.
Joku siis lahtaa vapaaksi jääneitä rikollisia ja jättää peräänsä äärimmäisen huonoja runoja. Asialla on siis mahdollinen sarjamurhaaja, jonka nopeasti tutkimuksissa todetaan olevan poliisi. Yhtä nopeasti Turk nousee epäiltyjen listalla ykköspallille, kun tältä nimenomaiselta kytältä löytyy yhteyksiä jokaiseen uhriin. Onhan Turk sopivan kliseinen paha poliisi, että tietenkin sen täytyy olla hän. Kunhan ensin on osoitettu että kaikki (kaikki) epäilevät Turkia murhaajaksi, niin elokuva voidaankin lopettaa siihen muka-yllättävään-yllätykseen, että TURK EI OLEKAAN SE MURHAAJA. Voi jukra, enpä olisi ikinä uskonut.
Rooster tappaa 50 Centin esittämän ilmeisesti 50 Centin ja pistää Turkin lukemaan kirjoittamansa tunnustuksen kameralle. Sitten seuraa Heatin lopetuksen imitointia jossa huonossa valaistuksessa pääpari juoksee ja toinen ampuu toisen. Toisin kuin Heatissa, tällä kertaa DeNiro ampuu Pacinon. Mutta muuten kohtaus on suoraa imitointia, jopa sitä viimeistä henkäystä myöten. Onneksi Heatia ei sentään kopioida muulloin.
Mikäkö oli Roosterin motiivi tappaa ne vapautuneet rikolliset? No, hän oli pettynyt Turkiin.
Kaikki negatiiviset kommentit mitä tästä elokuvasta on todettu, ovat silkkihansikkain käsiteltyjä. Tätä elokuvaa tuskin DeNiro saati Pacino hirveän mielellään myöntävät tehneensä, sillä Oikeuden Kasvot ei esitä kumpaakaan hyvänä näyttelijänä.
DeNiro vaikuttaa elokuvassa siltä, kuin hän olisi tekemässä Terapian Tarpeessa kolmosta, sillä niin paljon hän tuntuu parodioivan omaa Taksikuski/gangsteri/Cape Fear-imagoaan.
Pacino puolestaan vaikuttaa niin väsyneeltä, että ääniraidalta voi melkein kuulla kuorsauksen.
Mutta voiko kumpaakaan syyttää huonosta näyttelemisestä, kun kyseessä on tämä nimenomainen elokuva?
Ajatelkaa nyt:
-Hyvä kyttä ja paha kyttä. Kuka hitto enää näitä hahmoja kehtaa myöntää kirjoittavansa.
-Joku tappaa pahiksia ja tietenkin kaikilla pahiksilla on yhteyksiä epäiltynä olevaan pahaan kyttään. Luulisi että jos tappaja on poliisi, niin hän tietää paljon pahiksia, joihin hänellä ei olisi yhteyksiä.
-Elokuvan tapot saavat luulemaan kyseessä olevan Matlockin jakson. Eli lähes koko ajan tulee se kohtaus jossa kamera toimii tappajan silminä ja näemme vain aseen jolla pahis pistetään kylmäksi. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se tapahtuu sillä tavalla jossa uhri kääntyy ympäri ja toteaa ”ai se olet sinä” ja sitten pam.
Noiden kolmen suurimman kliseen lisäksi elokuva on täynnä hieman pienempiä ja niitä suurempia nolottavuuksia, että oikein ihmettelee miten tämä käsikirjoitus on ikinä päässyt tuotantoon.
Kun vielä elokuvasta puuttuu kaikenlainen energia (mikä huvittavasti jatkuu kommenttiraidalle saakka) niin huokaukset elokuvaa katsoessa ovat suuren suuria.
On elokuvassa tosin kaksi mukavaa juttua.
Ensimmäinen niistä on se aiemmin mainitsemani elokuvan alun tunnustus jossa Turk tunnustaa murhat Fiskin nimellä. Ideahan on siinä, että katsoja luulee Turkin olevan Fisk ja täten tunnustaneen omat tekonsa. Oletus on, että vasta lopun ns. twistissä katsoja tajuaa että Fisk on sama kuin Rooster. Joten ajatus siitä että murhaajan nimi sanotaan heti alussa ja oletaan katsojan unohtaneen sen loppuun tultaessa, on suhteellisen rohkea veto. Siispä ideana se on varsin mainio, mutta elokuvan ponneton toteutus latistaa sen ikävästi alleen.
Toinen seikka josta pidin elokuvassa on poliisipäällikköä esittävä Brian Dennehy. Dennehy vetää roolinsa varsin hyvällä energialla ja itseasiassa kohtaukset jossa hän on mukana, nostavat myös DeNiron ja Pacinon tasoa edes hetkiseksi. Onkin sääli että Dennehyn hahmolla ei ole juuri mitään virkaa elokuvassa.
Oikeuden Kasvojen ainoa syy olla olemassa lienee siinä, että siinä oli saatu DeNiro ja Pacino jälleen yhteen. Vaikka se kuulostaakin kiehtovalta, niin jonkun olisi pitänyt tajuta tarjota heille myös heidän tasojensa kaltaista tarinaa. Nyt jos katsoisi stillkuvaa heistä niin se kertoisi tuhannella sanallaan enemmän kuin mitä Oikeuden Kasvot tekee koko sisällöllään.
DeNiro ja Pacino ansaitsevat parempaa.
Nyt he vain jatkoivat alamäkeään.
Tähdet: *
Oikeuden Kasvot
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti