Nyt voin haikein mielin jättää hyvästit vanhoille VHS-versioille.
Aloitetaanpa siis ensimmäisestä.
Tiedemies Andre Delambre (Al Hedison) on kuollut. Pää murskattu hydraulisella puristimella. Tappajana oma vaimo, Helene (Patricia Owens).
Jos Helene kerran toteaa tappaneensa Andren, niin miksi hän ei silti myönnä sen olleen murha? Todisteet kun eivät osoita kyseessä olleen itsepuolustusta, tms. Ja kyseessähän oli tietenkin se kaikkien mielestä maailman onnellisin avioliitto.
Miksi Andren kellarilaboratorio on pistetty paskaksi?
Ja miksi Helene on hysteerinen jonkin valkopäisen kärpäsen vuoksi?
Andren veli Francois (Vincent Price) saa Helenen avautumaan ja siirrymme ajassa taaksepäin näyttämään mitä oikein olikaan tapahtunut.
Näemme että Andre työskenteli kiivaasti saadakseen uuden keksintönsä, teleportaatiovempeleen käyttökuntoon. Tehtyään ensin lautasessa sen peilkuvan, hukattuaan perheen kissan atomeiksi taivaalle, hän viimein onnistuu siirtämään marsun elävänä ja kunnossa lasilaatikosta toiseen. Atomit hajoavat ja kerääntyvät kokoon jossain muualla. Laite on valmis.
Andre ja Helene päättävät juhlistaa edellisen onnistumista juhlallisuuksilla, jonne kutsutaan tietenkin myös velipoika Francois.
Francoisin saavuttua saavat sekä hän että Helene huomata Andren sulkeutuneen labraansa ja täten juhlat siirtyvät sinne jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Kun Andre viipyy ja viipyy siellä labrassaan, tulee Helene huolestuneeksi ja haluaa tavata Andren vaikka mikä olisi.
Siellä Andre on, huppu (pyyhe) päätä peittämässä, toinen käsi piilotettuna taskuun ja hän antaa Helenelle kirjeen jossa kertoo mitä on tapahtunut.
Andre oli marsukokeen innoittamana päättänyt koettaa siirtää ensimmäisen ihmisensä teleportaatioaparaatillaan ja se ihminen oli tietenkin hän itse. Sattumalta laitteeseen oli ajautunut kärpänen ja näiden kahden atomit olivat sekoittuneet toisiinsa.
Andre kirjoittaa että Helenen olisi löydettävä valkopäinen kärpänen ja tuotava se hänelle, ennen kuin olisi liian myöhäistä.
Tajusitteko? Sen kärpäsen valkoinen pää on IHMISPÄÄ!!!
Ja siis Andren ihmisruumiin jatkona on kärpäsen pää. Siksi Andre myös piilottelee kättään, koska se on kärpäsen uloke.
Andren pitäisi koettaa peruuttaa siirto siirtämällä sekä itsensä että kärpänen yhtä aikaa ja täten kenties erottaa heidät toisistaan. Mutta aika on lopussa ja Andren kärpäsosa on ottamassa vallan, eikä valkopäistä kärpästä löydy sitten millään. Eikä kokeen onnistumisesta olisi takeita.
Ennen täydellistä järjen menetystään Andre vannottaa Helenen käynnistämään puristimen ja tekemään lopus kärpäsAndresta.
Nyt Helene on kertonut tarinansa Francoisille ja poliisipäällikkö Charasille (Herbert Marshall), mutta eiväthän he voi uskoa näin bizarrea tarinaa. Helenen täytyy siis olla hullu ja hänet on siirrettävä pöpilään alta aikayksikön.
Lopulta Francois ja Charas kuitenkin uskovat Helenen tarinan, kun he näkevät hämähäkin verkossaan mutustamassa kärpästä jolla on Andren pää. Help me-huudot kaikuvat kuuroille korville kun hämähäkki vetää napaansa täyteen.
Hieman vesitystä tulee loppukohtauksesta jossa Francois viettää aikaansa Helenen ja tämän kakaran kanssa, tavallaan ottaen Andren paikan. Kyseinen kohtaus on hiukan väkinäisen siirappinen.
The Fly on pirun hyvä elokuva.
Olen nähnyt tämän elokuvan useampaan otteeseen, mutta joka kerta se säväyttää yhtä onnistuneesti kun Helene nykäisee Andren hupun pois päästä ja paljastaa sen kärpäspään. Julmetun hieno kohtaus.
Elokuvassa kuvataan hyvin idealistisen kiltin tiedemiehen virhettä joka tuhoaa hänet kaikista hyvistä aikeista huolimatta. Andre kun ei ole mikään Frankensteinin kaltainen ns. hullu tiedemies jonka kokeet aiheuttavat tuhoa niiden luojan maanisuuden vuoksi, vaan tällä kertaa kyseessä on pelkkä viaton virhe. Tai ei edes virhe, vaan pelkkä ikävä sattuma. Andre koettaa korjata virheen, mutta katsojalle on alusta asti selvää, että tämä taistelu aikaa vastaan on jo hävitty.
Pidin kovasti siitä kuinka säästeliäästi elokuvan kärpänenefektiä on käytetty. Sitä tietenkin hyödynnettiin juuri sopivan kliseisissa säikyttelykohtauksissa, mutta toisin kuin esimerkiksi modernissa elokuvassa kärpäspäistä Andrea pidettiin suurimmalta osalta piilossa, kasvattamassa jännitystä.
Sama seikka esiintyy siinä, että sitä saattaisi olettaa tämän olevan jokin hirviöelokuva jossa kärpäspäinen ökkömönkiäinen käy pistelemässä kyläläisiä suuhunsa, mutta ei, kyseessä on ihminen ja eläin, ei muuta. Joten kyseessä ei ole mikään verenhimoinen hirviö ja ainoa uhri koko tarinassa on Andre itse. Tietenkin Helene ja Andren muu perhe ovat myös uhreja siinä mielessä, että he menettävät Andren, mutta kuolemia ei esiinny Andrea ja kärpästä enempää (kenties se hämähäkki kuolee, mutta sitä emme näe.)
Koko pointti on kuitenkin siinä, kuinka vieras organismi ottaa Andren tietoisuutta hallintaansa ja ennen niin nerokas tiedemies on kohta vain vaistojensa varassa elävä eläin. Joten jännityksen tarkoitus on kasvaa, ei iskeä munuaisiin yhdellä kertaa.
Nyt jos tämä elokuva tehtäisiin, niin kärpäspäistä Andrea tyrkytettäisiin kuvaruutuun tauotta ja verta ja visvaa lentäisi enemmän kuin lauantaiyönä grillijonossa. Elokuva olisi lähempänä turpaanvetoa kuin vesikidutusta.
The Fly on vaikuttava kertomus hyvätahtoisesta innokkuudesta joka johtaa itsetuhoon.
Opetus on siis se, että ole apaattinen ja loju sohvalla tekemättä mitään. I can dig that.
Plussana on vielä Vincent Price jonka pelkkä ääni on niin hypnoottinen että siinä jäävät Paul Bocusen kokkaukset toiseksi.
Tähdet: *****
The Fly
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti