tiistai 21. lokakuuta 2008

All The Boys Love Mandy Lane (2007)

Siis kaikki pojat rakastavat Mandy Lanea.
Miksi?
Siihen ei oikeastaan vastata missään vaiheessa. Elokuvassa kyllä painotetaan ahkerasti sitä että kaikki tytöt ovat joko kateellisia Mandy Lanelle, tai haluavat olla hänen ystäviään ja joka ainoa poika haluaa naida Mandyn kanssa. Mutta kertaakaan ei osoiteta mitään miksi Mandy Lane olisi yhtään sen ihmeellisempi kuin kukaan muukaan elokuvassa esiintyvä henkilö. Mandy Lane on ihan tuikitavallisen oloinen tytsy, joten erittääkö hän jotain superferomoneja saadakseen kaikki ympärillä olevat sekaisin.
No, meidän on kuitenkin nyt nähtävä tarina siten että Mandy Lane on unelmien huipentuma, koska siihen tarina liittyy.


Mandy Lane (Amber Heard) on siis se tyttö jota jokainen haluaa polkaista. Siis sellainen viattomuuden kultaneilikki, ei mikään riippuvan lihan Paris Hilton. Mandy lähtee kahden tytön ja kolmen pojan seuraksi juhlimaan jonnekin metsän keskellä olevalle talolle ja kohta joku pimeydessä viihtyvä hyypiö rupeaa harventamaan joukkoa.
Ennen kuin veri rupeaa vuotamaan, ehditään toteamaan että jokainen Mandya lukuunottamatta on vuosisadan kiimassa.

Koska päätämme siis liikkua kliseiden kansoittamassa maastossa, niin todettakoon että kyllä,,, on paljasta pintaa, on dokausta, on kaman vetoa, on naimista. No huh! Sitä melkein jo luuli saavansa hyvän elokuvan katsottavakseen, etenkin kun elokuvan aloitus antoi hieman osviittaa siitä että tarinassa voisi olla onnistunutkin koukku. Tosin aloitus paljastaa elokuvan lopun, että se siitä. Ihan oikeasti,,, jos ette ole elokuvan intron jälkeen jo ymmärtäneet mikä on olevinaan Mandy Lanen twisti, niin tämän täytyy olla ensimmäinen näkemänne jännityselokuva. Siksi en ymmärräkään miksi tätä elokuvaa on kuvailtu siten, että se tuo jotain uutta lajityyppiin. Takakannessa on hyvin tyypillinen kommentti Mandy Lanesta:
”Lajityyppi saa kauan kaivatun piristysruiskeen:”
-Tuomas Riskala / Episodi

Oletko Tuomas tosissasi?

Tässä elokuvassa ei ole yhtään mitään yllättävää. Jokainen tappo tapahtuu juuri silloin kun sitä odottaa. Jokainen säikäytys tulee juuri silloin kun sitä odottaa. Elokuvan ennalta-arvattavat käänteet tulevat juuri silloin kun niitä odottaa ja juuri sellaisina kuin niitä odottaa. Niin no voidaanhan sitä pitää jonkinlaisena piristyksenä genrelle, että tämä elokuva ei yritäkään olla muuta kuin yllätyksetön perus-slasher. Ehkä juuri sen yllätyksettömyys tuntuu erilaiselta kaikkien näiden mukanokkelien post Scream-elokuvien joukossa. Katsokaa kuitenkin ennemmin Scream, se sentään uudisti jollakin tapaa slashergenreä.

Pirun onnistuneet biisivalinnat ja score elokuvassa kyllä on. Ainoa miinus musiikin suhteen tulee siitä, että elokuvassa käytetään naurettavuuksiin asti hidastuksia aina kun jokin tunnelmallinen kappale alkaa soimaan. Välillä elokuva tuntuukin musiikkivideolta.
Näyttelijät ovat ihan siedettäviä, mutta kun tarinassa ei ole mitään niin ei heilläkään ole haastetta esittää taitojaan.
Kuva oli aika ruma. Se mätä sävytys ei ole kovinkaan mairitteleva.


Koska elokuvassa ei ole mitään mitä ei olisi nähnyt jo liiankin usein, niin paras tapa nauttia All The Boys Love Mandy Lanesta, on hankkia sen soundtrack, sillä musiikki on tämän elokuvan nautinnollisin anti.
Tahdon kuitenkin mainita, että elokuvana tämä on parempi kuin saman arvosanan minulta saanut The Ruins. Joten niitä vertailee keskenään, niin Mandy Lane on parempi valinta. Mutta arvosanansa All The Boys Love Mandy Lane saa siitä että suhteutan sen slasher-elokuviin ja siitä näkökulmasta elokuva on puuduttava.


Tähdet: *
All The Boys Love Mandy Lane

...NOIR

2 kommenttia:

Alceste kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Alceste kirjoitti...

No hei. Milloin EPISODI on jotain jostain tiennyt?