Vaikka Doomsdaysta voi löytää yhtäläisyyksiä kaikkiin noihin edellämainittuihin elokuviin, niin Escape From New York on se läheisin.
Jopa niin paljon että tämän elokuvan nimi voisi olla Escape From Scotland. Ei pelkästään siksi että tässäkin on iso alue suljettu muurin taakse, mutta myös siksi että muurin takana oleva ihmismäärä kuvataan samankaltaisena roskasakkina kuin Carpenterin Escapessa (molemmissa,) ja että myös Doomsdayn tarinassa päähenkilö lähtetään muurin taakse. Niin ja tämä päähenkilö, Eden (Rhona Mitra) sattuu olemaan kovanahkainen yksisilmä, kuten Snake Splissken.
Tämä kaikki on kuitenkin vain plussaa, sillä Doomasday oli minusta vallan erinomainen actionrymistely.
Tarinahan on että Skotlannissa lähtee liikeelle Viikate-niminen virus joka on eräänlainen ruton kaltainen tappaja. Siispä Skotlanti eristetään muurilla muusta maailmasta ja karanteeniin jääneet ihmiset saavat jäädä kuolemaan.
Kun huomataan että virus ei pysähdy muuriin vaan on vaarassa lahdata muurin toisellakin puolella olevat ja Skotlannin puolella näyttäisi olevan selviytyneitä, niinpä erikoisjoukko lähetetään Skotlannin puolelle etsimään parannuskeinoa jonka he uskovat löytyvän tohtori Marcus Kanen (Malcolm McDowell) luota. Johtajanaan joukolla on Eden Sinclair, viimeisiä Skotlannista turvaan päässeitä ihmisiä. Tietenkin he kohtaavat kannibalistisiapunkskotteja ja asiat leviävät käsille. Valtion apu on luonnollisesti olematonta ja sekin petollista.
Seuraa irtoavia ruumiinosia, keskiaikaa ja hillitöntä mättämistä kieli poskessa.
On helppo nähdä mistä nuo elokuvavertailut ovat syntyneet.
Virusaihe tuo mieleen juuri Craziesin ja 28 Päivään ja tapahtumapaikka korostaa mielikuvaa jälkimmäisestä. (Tosin yhtä hyvin voisi mainita tässä tilanteessa minkä tahansa virusaiheisen elokuvan.)
Yksisilmä, tarinan runko ja muuri muistuttavat Escapesta.
Mad Max tulee mieleen Skotlannissa olevien selviytyneiden roskapunkimagosta.
Itselleni tuli Doomsdaysta vielä yhdessä kohtaan mieleen Aliens (siinä vaiheessä kun tämä erikoisjoukko kohtaa ensimmäistä kertaa Skotit.)
Mutta missään vaiheessa en ajatellut Doomsdayn surutta kopioivan mitään elokuvaa, vaan osoittavan kunnioitusta. Samaan tapaan kuin Marshallin Dog Soldiers toi hyvällä tavalla mieleen Howlingin, niin samoin toimii Doomsday.
En tietenkään väitä ettäkö Doomsday olisi mitenkään originelli elokuva, mutta minulle tämä elokuva esittäytyi juuri sellaisena leffana jollaisen haluan nähdä uudestaankin.
Pidin kovasti elokuvan scoremusiikista joka muistutti ajoittain Carpenterin kulta-ajoista ja muun musiikin kappalevalinnat olivat juuri sellaista shittiä josta minä pidän. Oli Siouxie And The Bansheesia, Adam And The Antsia ja Fine Young Cannibals ei ole koskaan ollut niin paikoillaan kuin tässä elokuvassa.
Ohjaus on varmaotteista, näyttelijät tekevät kelpo työtä, tarina on tarpeeksi laaja että yksinkertainen toimintaleffalle, visuaalisesti hyvännäköinen ja ennenkaikkea elokuva tuntuu siltä että tekijöillä on ollut hauskaa sitä tehdessä.
Pakko se on kuitenkin myöntää, että jos ei ymmärrä elokuvia kuten Mad Max ja Escape From N.Y. Niin Doomsdaykin menee yli hilseen, sillä tämä on juuri edellämainittujen kaltaisista elokuvista pitäville suunnattu. Muille elokuva saattaa vaikuttaa vain tarpeettoman raa'alta väkivaltaroskalta,,, mitä se onkin, mutta hyvin tehtyä sellaista.
Älä ota Doomsdayta vakavasti, sillä näemmä sekään ei ota itseään siten.
Tähdet: ****
Doomsday
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti