Vuoristorata kulkee hyvin samoilla linjoilla kuin Likainen Harry, mutta ihan pelkkä kopio se ei ole.
Kuten Likaisessa Harryssa, myös tämän elokuvan alussa elokuvan pahis näytetään heti tekemässä ilkeyksiä.
Kuten Likaisessa Harryssa, myös tässä elokuvassa sankari on omilla ehdoillaan toimiva ja täten muiden silmissä hieman vastuuton. Sekä myöskin nimeltään Harry.
Tässäkin elokuvassa pahis rupeaa juoksuttamaan Harrya ympäriinsä.
Suurimpana poikkeuksena Likaiseen Harryyn tämä elokuva on paljon rauhallisempi. En nyt sano että tämä on mikään nyhveröversio Likaisesta Harrysta, vaan pikemminkin harkitsevaisempi. Vuoristorata kulkee hitaammin, hahmot eivät ole yhtä vastenmielisiä ja jopa pahiksen kohdalla on helppoa samaistua häneen, vaikka vaihtoehdoksi otettaisiin Likaisen Harrysta pahiksen sijaan sankarihahmo, eli Harry Callahan. Vuoristoradan hyödyntämä kevyempi ote on hyvä ratkaisu, sillä vaikka Likaiseen Harryyn sopi sen kova ja kylmä ote, niin se tuskin olisi ollut eduksi Vuoristoradalle.
Vuoristoradassa Timothy Bottoms esittää rauhallista, nimetöntä pommimiestä joka sabotoi vuoristoratoja aiheuttaen kuolemia.
George Segal on rakennustarkastaja Harry Calder joka on juuri tarkastanut erään vuoristoradoista, kun se selittämättömästi suistuu raiteiltaan. Harry ei usko tapahtuneen olleen valmistuvirhe, tai mikään vahinko ja kun sama tapahtuu toisessa huvipuistossa on hän vakuuttuneempi sabotaasista. Selviääkin että joku kiristää huvipuistoilta rahaa ja jos ei rahaa tipu, niin sitten tapahtuu uusi onnettomuus. Nimetön pommimies huomaa Harryssa itselleen sopivan vastustajan ja rupeaakin leikkimään kissaa ja hiirtä hänen kanssaan. Lopulta kaikki kulminoituu huvipuistossa takaa-ajoon ja pommilla uhkailuun.
Vuoristorata on ihan miellyttävä jännityselokuva, vaikka se nyt muistuttaakin kovasti Likaista Harrya. Eikä pelkästään tarinansa puolesta, vaan myöskin siksi että tässäkin elokuvassa on tuon ajan jännäreiden tapaan sellainen jazzscore (jonka säveltäjä on ei niin yllättäen Lalo Schifrin.) Ja vieläpä sivuroolista löytyy Harry Guardino, joka oli myöskin Likaisessa Harryssa.
Vuoristoradan suurin posiitivinen seikka löytyy sen rauhallisesta lähestymistavasta. Kun kyseessä on elokuva ”hullusta” pommimiehestä joka räjäyttelee vuoristoratoja, niin sitä kuvittelee näkevänsä samanlaista shittiä kuin mitä Räjähdyspisteessä (Blown Away) oli täynnä. Eli räjähdyksiä toisensa perään.
Tämän elokuvan ensimmäinen räjähdyskin oli vain pieni paukku, jotta vuoristorataonnettomuus vaikuttaisi enemmän onnettomuudelta kuin armageddonilta.
Ja räjäytysten vähyys onkin yllättävä seikka tässä elokuvassa. Tiedä sitten onko kyseessä ollut tietoinen valinta, vaiko budjettiongelma, mutta elokuvassa taisi olla vain kaksi räjähdystä ja niistäkin toinen oli elokuvassa esiintyneen Sparks-yhtyeen pyrotekniikkaan kuulunut paukku.
Hitto tässä leffassa on yksi friikki kohtaus. Lopussa on sellainen perinteinen juttu jossa samanaikaisesti kuvataan sekä elokuvan pahista että sankareita työssään. Samalla kun pomminpurkajat ovat deaktivoimassa pommia, niin pommittaja hengailee yleisön joukossa kuuntelemassa bändiä ja se friikkiosuus on nimenomaan se bändi. Kyseessä on nimittäin Sparks. Okei, onhan Sparks ihan hyvä yhtye, mutta jotenkin tässä yhteydessä he tuntuvat olevan aivan poissa paikoiltaan. Vähän kuin jos The Crowssa klubiosuuksissa olisi Boney M esiintymässä.
Timothy Bottoms oli aivan loistava nimettömänä pommimiehenä jonka katsoja huomaa koko ajan, mutta joka on elokuvan hahmoille vain ääni puhelimessa. Bottoms esittää roolinsa harkitun rauhallisesti ja jopa kiltin oloisesti. Joten hän ei ole mikään kikattava psykopaatti joka näkee menninkäisiä ikkunalaudalla.
George Segal ja muut näyttelijät tekevät ihan hyvää työtä, joskin jotenkin rutiininomaista.
Joten elokuvan parhaimmat osuudet löytyvät sen rauhallisesta aiheen käsittelytavasta ja Timothy Bottomsin roolisuorituksesta.
Mutta vaikka nyt olenkin kertonut sen olevan samankaltainen kuin Likaisen Harryn, niin se ei tee tarinasta huonoa. Jos ei ole nähnyt Likaista Harrya, niin asiaa ei edes ajattelisi, mutta jos tarina oli Harryssa hyvä, niin miksei se olisi tässäkin.
Vaikka unohtaa Likaisen Harryn ja sivuuttaa jo mainitsemani elokuvan parhaat puolet, niin kokonaisuutena Vuoristorata on vain ihan hyvä jännityselokuva. Sen katsoo ihan mielellään läpi ja varmasti sen katsoisi uudestaankin (kuten minä tein nyt tätä varten,) mutta loistava se ei ole. Kunhan on vain hyvä lajissaan.
Tähdet: ***
Vuoristorata
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti