Ollaan siis ihan perinteisessä Texas Chain Saw-henkisten kauhuleffahillbillyjen metsikössä jossa Billybobit ja Marylout laiduntavat.
Pariskunta samoilee metsässä ja tapaavat ensin peräkammarin poikia jotka kiusaavat heitä, ja sitten nainen (Brianna Brown) katoaa. Mies (Josh Randall) kulkee tunkemassa ruumiinosiaan karhunrautoihin ja etsii tyttöystäväänsä. Sitten törmätään metsäläisiin, siitetään ihmisotusta, kidutetaan ja elokuva loppuu.
Siinä se elokuva oli kokonaisuudessaan.
Tässä elokuvassa on kaikki mitä joltain metsäläiskauhufilmiltä odottaa:
-On kaupunkilaispariskunta naimassa metsässä
-On punaniskakarvanaamoja metsässä.
-On puistonvartija joka tietää mitä metsässä tapahtuu
-On pöpi mökkieukko valittamassa syntisistä.
-On säilötyillä sikiöillä koristeltua kellaria.
-Ja tietenkin kasvoiltaan epämuodostunut kiimainen sadisti.
Eli sitä kaikkea mitä tälläiseltä ajantapolta odottaakin näkevänsä, mikä ei välttämättä ole aina huono idea.
... Ei se kyllä hyväkään asia ole.
Timber Falls ei ole hyvä elokuva, mutta ei mitään pohjasakkaakaan. Se on vain niin moneen kertaan tehty, että sitä katsoessaan saattaa luulla nähneensä elokuvan jo aiemmin. Kyseessä on niin rutiiniliukuhihnatuote että se jännittää yhtä paljon kuin jokaöinen kuselle herääminen.
Toisaalta taas Timber Falls ei myöskään suuremmin tutunomaisuutensa takia herätä myöskään suurempia kiukun tunteita.
Se vain on, niin kuin Flubber on.
Timber Falls on rytmitetty tosi oudosti. Se alkaa sellaisella agressiivisella ihme Hills Have Eyes/Hostel-sadismisonnalla, joka herättää taatusti ääliöissä odotuksia siitä että ”tässä on varmaan verta, mä tykkään.” Sitten elokuva kulkee suurinpiirtein normaalia tahtia hiljalleen tempoa nostaen, mutta noin 40 minuutin kohdalla se yht'äkkiä pysähtyy. Sen jälkeen alkaa ihme matelutahti jossa ei tapahdu mitään, joka johtunee siitä että koko elokuvan tarina on oikeastaan siihen mennessä käyty lävitse, mutta jollakin tavalla elokuvan pituutta pitää kasvattaa. Siispä hidastellaan kuin sisäministeri ikään. Ja jaarittelun jälkeen päästään taas ajoittain sopivaan rytmitykseen ja loppuun laitetaan se pakollinen puuduttava vauhdilla kotiin-yllätys, joka ei yllätä ketään.
Positiivisinta Timber Fallsissa on se että vaikka se on perusHillsHaveEyesia, niin se on nykyisen sadismitrendin vähämättöisintä roskaa. Jokainen sormenleikkuu, viiltely ja muu on samaa shokkiarvon hakua kuin mitä kaikki Hostellitkin tarjoavat, mutta määrällisesti sitä on vähemmän kuin mitä nykyisissä vastaavissa elokuvissa tarjotaan.
Timber Falls oli elokuva jonka jaksaa jotenkuten katsoa läpi, mutta ei sen enempää. Se tarjoaa keskivertojuonen, keskivertoroolisuoritukset, keskiverto-ohjauksen ja keskivertoyllätykset. Musiikki oli tämänkin elokuvan onnistunein osatekijä.
Katso tai älä, et mitään menetä, et mitään saavuta.
Tähdet: *
Timber Falls
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti