Elokuvaa on nyt kulunut viisi minuuttia ja inhoan sitä jo nyt.
Jatkan kirjoitusta elokuvan jälkeen ja toivottavasti loppuosa muuttaa mieleni.
...Se ei muuttanut mieltäni.
Voisinkin mainita että mikä minua otti päähän jo sen ensimmäisen viiden minuutin aikana.
Ensinnäkin minua on alkanut ketuttamaan tämä etenkin kauhussa suosituksi tullut tapa tehdä niin sanottu cold opening. Eli heti alkuun laitetaan kohtaus joka yleensä liittyy myöhempään osaan elokuvasta. Toinen tapa on aloittaa tarina keskeltä kohtausta, joka on näistä kahdesta se miellyttävämpi aloitus. Sillä usein se ensimmäinen vaihtoehto pilaa loppuelokuvan, koska pahimmallaan se tekee kuten Nicole Kidmanin kuratuotos Invasion teki, eli paljastaa elokuvan lopun. Ajatelkaa nyt jos Imperiumin Vastaisku alkaisi kohtauksella jossa Darth Vader katsoo kameraan ja sanoo ”mä oon sitten Luken faija,” ja vasta sitten ruutuun tulisi tutun fanfaarin saattelemana elokuvan nimi.
Ruinsin aloitus ei ehkä ihan paljasta elokuvasta muuta kuin että joku on ihan kusessa. Mutta kun kyse on kauhuelokuvasta, niin tarvitseeko meille heti osoittaa että elokuvan aikana joku joutuu pulaan. Tsiisus kraist! Kyseessä on kauhuelokuva, joten eikö se ole aika oletettavaa että joku hahmoista joutuu pulaan elokuvan aikana.
Toisen seikka joka otti minua heti alkuun päähän, on näyttelijät. Mistä helvetistä näitä puunaamoja sikiää? Jokaisen elokuvan hahmon eläytyminen on harjanvarren luokkaa. Mieluustihan sen ympärille laittaisi kätensä ja puristaisi,,, puristaisi.
Elokuvassa siis seurataan varsinaisesti neljää yli-ikäistä nuorta lomamatkallaan jossain Meksikossa. On se kiimainen pariskunta ("cool" surffaridude ja himokas blondi) ja suhteestaan epävarma nörttipariskunta (miespuolinen arka nörtti ja naispuolinen houkutuksille altis nörtti.)
HUOM! Nörtti tarkoittaa tietenkin sitä, että pojalla on siisti kampaus ja tytöllä on silmälasit. LUOJAN TÄHDEN! SILMÄLASIT! Koska ihmiskunta oikein oppii?
He kohtaavat aksettiyliopiston priimuksen, eli Münchenista lomalla olevan heebon, joka tietenkin houkuttelee muut (köh!) nuoret mukaansa jonnekin salaperäisille Maya-raunioille
Pyramidiraunioilla joukkomme kohtaa paikallisia metsäläisiä jotka pakottavat nuoret raunioille ja jäävät vahtimaan etteivät he pääse poistumaan sieltä.
Sitten ollaan välillä hysteerisiä ja aina välillä hysteerisiä.
Selviää että nämä paikalliset eivät päästä ketään pyramidin luona ollutta elossa pois alueelta, jotta he eivät levittäisi paikalla kasvavaa köynnöstä muualle. Tämä köynnös kun tarttuu kaikkiin ja rupeaa kasvamaan heidän sisällään ja heidän lävitseen. Tämä itseasiassa on elokuvan paras juttu. Se ettei kyseessä ole mikään iso kukkanen joka huutaa ”feed me!” vaan se että köynnös on kuin jonkinlaista elävää mattoa. Hitto, jos olette nähneet Creepshow kakkosen, niin siinä ollut tarina elävästä öljylautasta on kuin The Ruins.
Elokuvan miinuksia ovat pökkelöt näyttelijät, kliseiset repliikit ja epäloogisuus siinä että jos kerran köynnös elää ja on periaatteessa joka puolella pyramidia, niin miksei se samantien hyökkää jokaisen pyramidilla olevan kimppuun, vaan tekee sen mielummin salaa. Joukko aseettomia hyypiöitä pyramidin huipulla jota ympäröi murhanhaluinen köynnös ja sitten se mielummin iskee kuin ninja yössä.
Miinusta tulee myös siitä, että se ihme tappava kannabiksen näköinen köynnös on efektoitu muuten erittäin onnistuneesti, mutta jostain syystä siihen on tehty naurettavat sykkivät punaiset kukat ja se puhuu kuin jokin Gremlinsistä tuttu ökkömönkiäinen.
Ihmettelen myös sitä, että vaikka elokuvassa todetaan pyramidin olevan piilossa ja sinne löytää vain mystisen kartan avulla, niin sinne pääsy tuntuu olevan patikkamatkan päässä, ja suurinpiirtein puoli maailmaa tuntuu tietävän sen sijainnin.
En nyt sen enempää spoilaa loppuratkaisua, mutta sanon sen että kyseessä on taas yksi niitä saatanan avoimia loppuja. Uskomatonta kuinka moni elokuvantekijä kuvittelee avoimen lopun olevan hyväkin ratkaisu. On hyvä jos elokuvan loppuun ei tehdä sellaista selittelevää osuutta jossa koetetaan takoa katsojan päähän elokuvan tapahtumat juurta jaksain, joten siinä mielessä avoimeksi jätetty lopetus on hyvä idea. Mutta kun jos elokuvassa ei ole mitään selitystä kaipaavaa, eikä sellaista kaivata, niin elokuvan voisi lopettaa siihen kun tarina loppuu. Nykyään joka helvetin elokuva tuntuu jättävän tilaa jatko-osalle. Ja kun se nimenomaan tuntuu siltä että tämä ja tämä jäi auki vain jatko-osan vuoksi, ei siksi että ohjaaja uskoisi katsojan olevan niin fiksu että hän
osaisi punoa puuttovat palapelin osat yhdeksi suureksi villaliiviksi.
Tylsä, ennalta-arvattava ja turhalla verimössöllä pelaava kauhuelokuva jonka katsoo kerran ja sitten todennäköisesti unohtaa.
Parasta elokuvassa oli sen köynnöksen kiemurteleva animointi (poislukien ne naurettavat kukat ja puheääni.)
Tähdet: *
The Ruins
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti