torstai 30. lokakuuta 2008

Teksasin Moottorisahamurhaaja: Pahan Alku (The Texas Chainsaw Massacre: The Beginning, 2006)

Ei vielä se että tehdään uusintaversioita elokuvista joista ei pitäisi tehdä uusintaversioita.
Eikä vielä edes se että uusintaversioille tehdään jatko-osia jotka tekevät uusintaversiosta oman sarjansa.
Mutta vielä se että kun tehdään uusintaversiolla jatkoa, niin se se tehdään esiosana jossa koetetaan selittää ensimmäisen osan tapahtumien syyt.

Aivan käsittämätöntä.
Kun tässäkin tapauksessa koetetaan etsiä syyt siihen miksi Leatherface toimii kuten toimii, niin kyllä on ollut käsikirjoittajalla niin isot pallit etteivät ne mahdu auton takapenkillekään. Miksi kukaan kuvitteli että hänellä olisi oikeus kirjoittaa jollekin Leatherfacelle syntytarína? Jos Leatherfacelle olisi oikeasti haluttu antaa syntytarina, niin eikö sitä olisi käsitelty jo alkuperäisessä elokuvassa?

Tämähän on kuin George Lucas niine hiton Midichloriaanineen. Ongelmaksi kehittyy vielä se että vaikka Pahan Alku on nimenomaan sen surkean uusintaversion esiosa, niin se että kun kirjoitetaan tarinalle selitys, vaikuttaa se vääjäämättä myös alkuperäiseen elokuvaan. Joten tavallaan tämän elokuvan selitykset osaltaan myös toimivat alkuperäisen Texas Chainsaw Massacren introna. Vaikka kyseessä on nyt kaksi eri sarjaa samalla nimellä, niin koska Pahan Alku tapahtuu ajallisesti ennen kumpaakaan versiota ensimmäisestä Texas Chainsaw Massacresta, on se täten molempien alku. Samalla Pahan Alku on todiste siitä kuinka kannattaa pitäytyä vain alkuperäisessä ja unohtaa kaikenmaailman uusintaversioinnit ja niiden uusintaversiointien jatko- ja esiosat.
Tahtoisin vain tietää että minkälainen lääkitys saa ihmisen kuvittelemaan että juuri kauhuelokuvassa on tarpeellista tehdä elokuva jossa kerrotaan kuinka kaikki sai alkunsa. Kun nimittäin juuri kauhussa se mitä emme tiedä toimii tärkeänä osana kauhun tunnelmaa, ei se mitä tiedämme.

Teksasin Moottorisahamurhaaja: Pahan Alku kertoo siis löysällä otteella siitä kuinka kaikkien rakastamasta vekkulipojasta, Leatherfacesta tuli sellainen kuin millaisena hänet tunnetaan. Pahan Alku on siis olevinaan koko sarjan ensimmäinen osa, joten tästä olisi muka aloitettava sarjaan tutustuminen. Mutta piru vie jos menet aloittamaan sarjaan tutustumisen tästä sontakasasta ja jos vielä pidät tästä, niin mä en enää leiki sun kaa.

Nämä eivät ole spoilereita, sillä pilaantunutta ei voi enää pilata, joten katsokaa tämä ennemminkin varoituksena.

Kuten alkuperäisessä Massacressa, myös näissä uudemmissa annetaan suuresti tilaa muillekin perheenjäsenille, mutta koska tässä kyseisessä elokuvassa painotetaan Leatherfacen tarinaa, niin teen siis minäkin. Ja voi jukra mikä antikliimaksi koko syntytarina on.
-Leatherface syntyy epämuodostuneena lihamöykkynä teurastamon lattialle.
-Leatherfacevauva dumpataan roskikseen, josta Hewittin perhe pelastaa hänet ja kasvattaa omanaan.
-Alkuteksteissä väläytellään kuvia joissa lapsen kasvot ovat peitetty. Lisäksi alkuteksteissä näytetään kuolleita eläimiä, moottorisahaa ja ompelutaittoja.
-Parikymppinen Leatherface (aka Thomas Hewitt) työskentelee teurastamossa, saa potkut, tappaa äkkipikaisuudessaan pomonsa ja koko tarina on käsitelty.
Ihan oikeasti. Joku saa idean tehdä elokuvan jossa kerrottaisiin miten Leatherfacesta tuli Leatherface ja sitten se kuitataan noin 13 minuutissa esittelemällä jotain valokuvia alkuteksteissä ja antamalla potkut töistä. Hitto! Jos jokainen töistä kenkää saava päättäisi pukeutua ihonaamioon ja heilutella moottorisahaa, niin Stora Enso olisi suurin syypää kuolemantuottamuksiin Suomessa.
Suurin osa Leatherfacen kasvusta kuvataan niiden alkutekstin välähdysten kautta, joten katsojalle annetaan ainoana oikeasti konkreettisena syynä Leatherfacen minuuteen se töistä erottaminen.

Anteeksi että toistan asiaa, mutta voi helvetti,,, jätkä saa töistä kenkää ja se olisi muka synnyttänyt koko Chainsaw Massacre-sarjan. Voidaanko sanoa että käsikirjoittaja ei hirveästi viitsinyt panostaa tekstiinsä. Pahan Alun ainoa syy olemassaoloon on tunnetun sarjan jatkaminen siten, että koetetaan kusettaa katsojaa luulemaan kyseessä olevan uuden elokuvan. Tosiasiassa väite elokuvasta joka kertoo syistä Leatherfacen olemukseen, on vain tekosyy päästä toistamaan sitä perinteistä:
-Joukko nuoria Teksasin maaseudulla.
-Nuoria kidutetaan.
-Elokuva loppuu.
Hetkinen? Eikös tuollainen elokuva ole tehty aiemminkin?

Jos kerran tehdään tälläinen elokuva, niin olisi siinä voitu edes hieman enemmän yrittää. Ajatellaan nyt vaikka minua Leatherfacena.
Aluksi olisin syntynyt teurastamon lattialle, kasvanut ottoperheessä, kiusannut muita käsiporallani päiväkodissa, kiusannut muita käsisahalla ala-asteella, kuunnellut yläasteella New Kids On The Blockia, jne...
Kuitenkin että olisi kuvattu koko kasvua nykyiseen moottorisaha sylissään leffa-arvostelua tekevään nahkanaamaan.
Myönnä se. Tosiasiassa et halua tietää Leathefacen syntytarinaa. Haluat jättää jotain arvelujen varaan.

Esiosilla ylipäätään on vielä sellainen ongelma, että jos me tiedämme lopputuloksen niin olemme myös kehitelleet mielissämme jonkinlainen matkan siihen lopputulokseen. Siksi esiosat tuntuvat jo alkujaan siltä että olisimme jo nähneet sen, kerrottiin siinä sitten mitä tahansa. Eikä Pahan Alku tuokaan mitään mitä emme olisi jo osanneet päätellä ennen elokuvan näkemistä. Kun vielä meille koetetaan takoa Leatherfacen tarinaa siten, että synnytään teurastamon lattialle ja työskennellään sitten teurastamossa, niin lieneekö Leatheface jollain tavalla yhteydessä teurastamoon?
Hei! Mitä jos uudessa Nightmare On Elm Streetissä paljastettaisiin että Freddy työskentelee veitsikauppiaana!

Parasta elokuvassa on kolme näyttelijää. Lee Tergesen, R. Lee Ermey ja Andrew Bryniarski. Tergesen on erinomainen näyttelijä, mutta tässä elokuvassa hänen roolinsa on yhdentekevä, jonka hänkin suorittaa vasemmalla kädellään.
Ermey nyt on Ermey. Eihän hänestä voi olla pitämättä. Tosin koska hän esittää joka ainoa kerta samaa roolia elokuvasta riippumatta, niin hän on tahattoman huvittava tässäkin elokuvassa.
Bryniarski on siis heistä onnistunein tässä kyseisessä elokuvassa. Vaikka hänen ei tarvitse juuri muuta tehdä kuin olla iso ja uhkaava, niin hänen fysiikkansa on sellainen että se onnistuu erinomaisesti.

On sääli että tälläinen elokuva jossa selkeästi on rahaa ja lahjakkuuksia käytössään, ei osaa hyödyntää niitä oikein.
Kuten olen antanut ymmärtää, on elokuvan tarina hirveää kuraa, vaikka sitä on ollut tekemässä David J. Schow. Ja hänen olisi pitänyt ymmärtää paremmin.
Elokuvan lavastus, valaistus, äänisuunnittelu, maskeeraus ja kyllä, jopa ohjaus ovat periaatteessa hyvin toteutettuja. Mutta ongelmaksi syntyy se seikka, että kaikki on tehty liiankin siinä hengessä mitä on kuviteltu tälläiseen elokuvaan kuuluvan. Pöly on pölyä, mutta tässä elokuvassa se on kiillotettua. Elokuvasta puuttuu spontaanius ja elokuvan tekemisen ilo. Pahan Alku tuntuu siltä kuin joukko liituraitapuvuissa olevia kirjanpitäjiä olisi ollut ohjaksissa. Elokuva on niin varman päälle pelattu, että yhtä hyvin voisi mennä nukkumaan kypärä ja pelastusliivit päällä.

Yllätyksetön.
Mielikuvitukseton.
Anukseton.

Tähdet: *
Teksasin Moottorisahamurhaaja: Pahan Alku


...NOIR

1 kommentti:

Susi Ferguson kirjoitti...

Minä luonnollisesti olisin jättänyt koko elokuvan ilman tähtiä. Lukeutuu niihin huonoimpiin mitä olen nähnyt. Tämän ja sen Renee Zschellweigerin Chainsawn välillä on vaikea päättää kumpi on huonompi. Ja oikeasti! Haluaisin nähdä sellaisen elokuvan, jossa joku "Leatherface" olisi aikaisemmin ollut rikas liikemies New Yorkista(mallia Cage Family Manista), joka sitten vain päättää muuttaa Teksasiin ja pukeutua ihmisen nahkaan ja tappaa ihmisiä moottorisahalla. Lienee tarpeetonta sanoa, että rakastan sydämeni pohjasta vanhaa Texas Chainsaw Massacrea enkä voi sietää tällaista klassikon raiskaamista. Nähdessäni remaken luulin nähneeni huonon elokuvan, mutta tämä on paljon paskempi. (Ermey on mielenkiintoisen poikkeavassa roolissa Se7enissä). Niin ja mainittakoon vielä, että katsoin tuossa eilen Mustan Joulun ja siinä on täydellinen kauhuelokuva!