Potkut saaneen asetehtaan duuseri Jane Doen (Teri Hatcher) poika on kidnapattu ja pelastaakseen hänet ikävästä ikeestä on Janen toteltava puhelimitse tulevia komentoja. Tee sitä, tee tätä, mene tuonne, tule tänne. Lataa tiedosto, tule lavastetuksi entisen pomosi murhasta, pakene kyttiä, iske takaisin ja tee kaikki niin saatanan hitaasti ja lepsuillen, että tuntuu kuin katsoisi Galápagossaaren jättikilpikonnia uinumassa.
Se Janen poika on niin hemmetin ärsyttävä teinivalittaja, että minä olisin jättänyt hänet kidnappaajien kynsiin.
Nyt Jane pidättää helikopterin.
Hatcher on ihan kelvollinen actionstara, tai hänestä olisi varmasti ainakin sukeutunut sellainen jos ei olisi suunnannut sinne täydellisten juoruilijoiden suuntaan jossa ihmiset muuttuvat niin takakireiksi että äkillinen tuulenpuuska saattaisi katkaista ruodon. Mutta vaikka Hatcherista voisi tämän Jane Doen perusteella nähdäkin jotain mahdollisuuksia aikuisemmaksi Milla Jovovichiksi niin esimerkkinä toimiva elokuva on niin väkisin oloisesti tehty vauhdikkaaksi, että oikein pahaa tekee. Alussa olevat häivähdykset Die Hard kolmosta ja Tyttö nimeltä Nikitaa (puhelinpomputus ja hiukan pihalla olevan naisen tyrkkääminen vaarallisiin tilanteisiin) antavat nanosekunnin ajan osviittaa jostain energisestä femme forcesta, mutta vaikka pulssia koetetaankin nostaa (varsin hyvällä) takovalla konejyskeellä niin kävelyvauhtiahan tässä mennään ja kun sellainen ei ainakaan piilota tympeitä hahmoja, tylsää dialogia ja rutiinikäänteitä olisi Jane Doen kannattanut pysytellä tuntemattomana.
En luonnollisestikaan tiedä varmuudella, mutta voisin vahvasti uskoa tämän olleen toteutumattoman tv-sarjan pilotti.
Tähdet: *
Jane Doe
2 kommenttia:
Repesin.
Olipa hyvä arvostelu!
Hyvä.
Lähetä kommentti