Cowboys & Aliens (2011)

Lehmipoika (Daniel Craig) herää haavoittuneena, muistinsa menettäneenä ja kädessään Mega Man-tykki. Siispä suoritaan läheiseen kaupunkiin toteamaan, että tuttuun tapaan tuhma karjamagnaatti (Harrison Ford) pitää asukkaita rautanykkinsä komennossa ja etenkin rosvoparonin moukkapoika (Paul Dano) nauttii ylettömästi ihmisten kiusaamisesta. Kun edellä mainittu nimetön cowboy, jonka henkilöllisyydeksi paljastuu etsintäkuulutettu Jake pistää hieman ilkiöpojalle hanttiin, nousee hän myös isän ajatuksiin. Mikä olisi tapahtunut muutoinkin, sillä kuinkas ollakaan vaikka Jake ei sitä muista niin hän oli vieläpä mennyt aiemmin ryöstelemään Woodyn kultaa. Sitten avaruusoliot hyökkäävät.

Pelkkä elokuvan nimi loi ainakin minulle viihdyttävyyden mielikuvia ja vaikka en odottanut enkä saanutkaan mitään järin merkityksellistä elokuvakokemusta, niin kevyenä ajantappohassutteluna Cowboys & Aliens on ihan kelvollinen. Sanon kelvollinen siksi, että kyllä tälläiset elokuvat ovat omimmillaan kun tähtinä ovat suurimmillaan Gary Buseyn ja Kristanna Lokenin tähtistatusta kantavat esiintyjät, budjetti on epäonnisen kickstarterin tynnyrinpohjimmaisia ja ohjaaja on eksynyt väärälle kuvauspaikalle, sillä liian isot rahat, nimet ja mahdollisuudet tekevät ainakin Jon Favreaun kaltaisen ohjaajan käsissä avaruusolennot vastaan lehmipojat-komiikkatoiminnasta vain korkeintaan ihan kivan. Favreau kyllä aikaansaa varsin mainiota ja nykystandardien vaatimaa efektitoimintaa jossa mukana on aiheelta edellytettyä huumoria, mutta kaikki on liian puleerattua, liian mietittyä ja aivan liian massahakuista. Jo pelkkä aihe vaatii osakseen kömpelyytttä ja hillitöntä riehakkuutta jollaiseen en usko liian turvallisen Favreaun kykenevän (joskaan en myöskään usko hänen nousevan toisellakaan suunnalla mestareiden joukkoon) ja jos se tehdään edelleen samalla suurellisuudella niin siihen tarvitaan vähintään ainakin sitä Robert Rodriguezia avuksi, jos ei kerran uskalleta antaa tehtävää C. Thomas Howellille.

Nyt Cowboys & Aliens on toiston uhallakin ihan kivaa viihdettä, mutta se ei ole esimerkiksi tarpeeksi huono ollakseen sen vuoksi hyvä ja elokuvan halu olla ajoittain muka vakavasti otettava ei myöskään istu mukaan laisinkaan, ollen juuri tuolloin lähempänä sitä oikeaa huonoa kuin ne siihen suunnatut käsitykit ja avaruusalukset villissä lännessä.

Harrison Ford, Daniel Craig ja muutamat muut tekevät kyllä ihan rutiininomaista by-the-numbers-jälkeä, mutta kyllä he jopa tälläisestä kieli poskessa-aiheesta huolimatta tuntuvat olevan kovin väärän lajityypin seurassa. Onneksi mukana ovat muun muassa Clancy Brown ja Keith Carradine jotka ovat huomattavasti lähempänä oikeaa, mutta hekin ovat kenties ymmärrettävästi vain mausteina.

Tahtoisin sanoa Olivia Wilden naispääosan olevan parempi kuin esimerkiksi myöskin sarjakuvaan pohjautuvan toisen samanhenkisen villin lännen toimintaelokuvan Jonah Hexin Megan Foxin, mutta vaikka Wilde ei olekaan yhtä sanoisimmeko eksploitatiivisen pornografinen ilmestys (ollen kuitenkin edelleen vain koriste), niin kuten kaikessa muussakin sarjakuvamaisessa kökköiloittelussa on Jonah Hex silläkin saralla parempi ja Jonah Hex ei todellakaan ole mikään hyvä elokuva. Se vain sattuu olemaan hieman toimivammin surkea ja jää ainakin siksi paremmin mieleen kuin Cowboys & Aliensin kertakäyttölautanen.

Terminator kakkosen siirappisesta koneetkin itkevät ja peukkua pystyyn-lopetuksesta pitävät nauttinevat myös tämän elokuvan finaalista jossa ilkeät ihmiset ovat kaikki nyt kaikkien ystäviä ja sen varmistukseksi he vielä menettävät muistinsa jotta voivat aloittaa elämänsä uudestaan hyviksinä. Happy happy, joy joy.

Vaikka Cowboys & Aliens ei ole kuin vain kaksi tuntia pitkä, niin se olisi kaivannut ainakin puolen tunnin edestä tiivistämistä ollakseen niin energinen kuin millaisena tahtoo esittäytyä. Tämäkin on seikka jonka C. Thomas Howell olisi varmasti ymmärtänyt.

Tähdet: **
Cowboys & Aliens