Gabriel (2007)

Ennen kuin sielu singahtaa taivaaseen taikka helvettiin on sen chillattava kiirastulessa ja siksipä seitsemän soturia molemmista joukkueista (annettu lukumäärä ei kyllä täsmää mukana oleviin hahmoihin) sitten kisailee siitä kumman maalin kulloinenkin sielu saatetaan. Tuhmureilla on näemmä enemmän maaleja tehtynä ja ainakin nyt hyviksien puolella kamppaileva Gabriel (mikäköhän sen tyypin nimi nyt olikaan? [tottakai tiedän sen, mutta tämä vain osoituksena mieleenpainuvuudesta}) on etsimässä jotain urea-enkeliä jonka olisi tarkoitus kääntää ottelun suuntaa, koska hän avullaan löydetään joku toinen joka auttaa saavuttamaan voiton. Siispä kuljetaan murjottamassa ja nahkatakit heiluvat kun jokainen haluaa koe-esiintyä Underworldiin ja John Carpenterin Vampyyreihin.

Peukut siitä kuinka itseensä uskoneet aussit olivat omista taskuistaan rahoittaneet kovasti efektipainotteisieksi tarkoitetun taivaallisen toimintaelokuvan ja pyrkineet lähes ilman mitään saamaan sen näyttämään juuri joltain isolta Kate Beckinsalen tähdittämältä Underworldilta, onnistuenkin siinä hetkittäin kengännauhansa edestä. Mutta vaikka elokuvana tämä ei olekaan yhtään sen huonompi kuin tuo mainittu vertailukohta, niin kun Underworldkin on jo puuduttavaa sontaa ei Gabrieliakaan voi siten yhtään sen paremmaksi kehua ja siinä missä maanalainen pelastaa aivokuolleisuuttaan olemalla sentään energinen ja lateksinen, niin Gabrielin ainoa kehun arvoinen seikka on juuri siinä, että hienoa kuinka usko itseensä voi tuottaa jotain tulostakin. Tästä syystä itse elokuvaa kiinnostavampi osa onkin lisämateriaalien making of. Elokuvana Gabriel on aivan saatanan tylsää suossa tarpomista ja visuaalisesti aivan tyypillistä kenen tahansa harrastelijan kotona tekemää vihreä lakana kiinni kaapin oveen ja hokkus pokkus-tasoa, jolloin lupaukset ovat suurempia kuin syötäväksi annettu kakku, mutta tekijöiltä kysyttäessä se kakku on aina ja ikuisesti maailman muhkein herkkupala. Suuri pelastus olisi kenties saapunut siten, että ohjaajan innokkuus tehdä elokuvansa olisi myös näkynyt energiana ruudulla, sillä vähät kehnoista tehosteista, huonosta juonesta ja pökkelöistä näyttelijöistä jos oltaisiin oltu edes eläväisiä.

Sielusodasta kiinnostuneille huomattavasti suositeltavampi kokemus on Christopher Walkenin tähdittämä Paholaisarmeija.

Tähdet: *
Gabriel