Hanaa! (Torque, 2004)

Eräänlaisessa maanpaossa ollut moottoripyöräilevä Ford (Martin Henderson) palaa kotikonnuilleen moottoripyöräilemään. Poissa hän oli ollut koska kiusasi eräänlaisen uusnatsimotoristijengin pahisjohtaja Henrya (Matt Schulze) ja nyt Ford aikoo hoitaa ongelmansa pois päiväjärjestyksestä, ja niistä problemaattisista asioista suurin on tietenkin ex-tyttöystävä Shanen (Monet Mazur) päivittäminen nykyiseksi tyttöystäväksi. Tottakai Henry lavastaa Fordin gangstapyöräilijöiden johtajan Treyn (Ice Cube) veljen murhaajaksi ja niinpä Fordin perässä on arjalaispyöräilijät, hoodin boyzit ja koomiseksi kevennykset tarkoitetut viranomaiset.

Siihen nähden kuinka menestyneen elinvoimaiseksi Fast and the Furious-sarja on osoittautunut (kiitos lienee miljoonan kärpäsen), on hieman yllättävää kuinka vähäsenlaisesti se on saanut perässähiihtäjiä jotka koettaisivat kapitalisoida esitettyä tyyliä sekä tunnelmaa. Toki aina tuntuu olevan tilausta elokuville ljoissa kauniit miehet ja naiset kimmeltävät kosteina kilpaa värikkäiden ajoneuvojen seurassa, mutta nyt tarkoitan tietenkin erityisesti niitä elokuvia joita katsellessa toteaa itselleen tämän olevan suora kopio. Katso nyt, tuokin on otettu siitä ja tämä tuosta, ja siksi sitä voi helposti tälläistä imitaattoria seuratessa unohtaa katsovansa eri elokuvaa. Viikkoa kahta myöhemmin ei enää edes tiedosta nähneensä eri elokuvan, vaan saman toistamiseen. Hurjapäiden kohdalla mieleeni tulee etenkin kaksi elokuvaa jotka ovat niin samasta muotista koostettuja, että jos niissä molemmissa ei koetattaisi harhauttaa katsojaa moottoripyörillä niin ei edes huomaisi Vin Dieselin puuttumista. Eihän sitä huomannut edes 2 Fast 2 Furiousistakaan. Toinen näistä on Biker Boyz ja toinen luonnollisestikin tämä mainion hölmösti suomennettu Hanaa!
Hitto, ehkä sen pitäisi olla HANAA!
No okei, ei se nin energinen sentään ole.

Mainittakoon, että IMDb:n pistetyksessä Hanaa! on alempana kuin Biker Boyz ja huomattavasti alempana kuin Hurjapäät. Niiden kaikkien pitäisi olla alimpana.

Kumi palaa, iho palaa, kaikki on niin ylivalotettua että tuntuu kuin katsoisi suoraan aurinkoon. Kromi kiiltää, vauhtia on ihan sikana, naiset ovat kauniita ja muistuttavat tissien sopivan heille paremmin kuin miehille (pois lukien Meat Loaf). Miehet ovat joko sänkisiä, kovia ja tyhmiä, taikka sänkisiä ja koviksen esittämisen ohella herkkiä... ja aika tyhmiä.
Niin ja Ice Cube on palkattu tekemään näin:

Hei, niinhän Ice Cube aina.

Monenlaista fetissiunelmaa on Hanaa! täynnä ja vaikka esikuvana toimiva Hurjapäät on itsekin elokuvana silkkaa hullunkurista eskapismia karusta Sipilän maailmasta niin tämä ns. kopio puree ainakin itseeni hieman paremmin, sillä vaikka ei tässäkään olla saatu aikaiseksi mitään todellista muistamisen arvoista, on Hanaa! kuitenkin onnistunut tekemään samoista aineksista paremmin ylivedetyn lohturuuan. Kyseessä on siis samaa aivotonta energistä huttua, mutta olivat ne sitten elokuvan koomiset arjalaissuperrotupyöräilijät, naurettavat extremegangstapyöräilijät taikka kuolion aivoihin aiheuttavat olenhuippumallikatsominuapyöräilijät niin kaikessa ollaan kuitenkin otettu se pieni tärkeä askel hieman suurempaan naurettavuuteen kuin mihin esikuvansa ylsi (uskomatonta kyllä, sinne päästiin vasta The Rockin avustuksella).
Onhan se toki jotenkin hyödytöntä kritisoida tälläistä elokuvaa jostain tarinan taikka hahmojen tyhmyydestä, kun tuskin tekijätkään ovat ajatelleet kyseessä olevan mitään muuta kuin kauniskuvaista viihdettä ja sitähän tämä onkin, mutta kehujakaan on vaikea vuodattaa kun tietää kyseessä olevan pelkkää rasvaista pikaruokaa. Vuodenaikaa ajatellen kyseessä on vekkuli kesäelokuva, mutta eihän tätä oikeasti uskalla suositella kenellekään joka haluaa katsella jotain muuta kuin niitä Hurjapäitä. Todellisuuspaoksi Hanaa! on varsin mainion typerryttävä valinta, mutta ajatuksia herättävää sisältöä sillä on yhtä paljon kuin jollain kesäkumibiisillä.

Tähdet: **
Hanaa!