En kuitenkaan ole mitenkään liiaksi hurahtanut kuntoiluun, joten blogissakin satunnaisesti esille pääsevät jumppavideot sun muut eivät ole merkki siitä, että katsoisin niitä muuten kuin apaattisesti sohvalla maaten. Mutta hyvä tovi sitten (tammikuun loppupuolella) olin aamulla aikaisin laittamassa teehen teelusikallista sokeria, kun yllättäen pysähdyin kannoillani ja totesin itselleni "minä laitan aina teehen sokeria" ja tuolloin päätin olla tekemättä niin. Ja jos en laittaisi teehen sokeria, en laittaisi sitä myöskään muroihin. Ja jos en laittaisi muroihin sokeria, niin mitä jos jättäisin kaiken muunkin ns. ylimääräisen sokerin pois. Ei siis enää karkkia, pullaa, leivoksia, etc. Jos ei niitä, niin hittoako sitä enää söisi myöskään suolaisia herkkuja kuten sipsejä. Joten hus sika metsään. Samalla juhlallinen lupaus, että jos minulla on kaksi vapaapäivää peräkkäin olisi minun ainakin toisena niistä lähdettävä kävelylle (15 - 20 km) ja mieluusti sitä molempina päivinä. Kokeilusta lähtenyt juttu ei kuitenkaan saanut olla mikään kuuri, vaan toisenlaisen tasapainon etsintää. Jolloin yhden poistuessa olisi löydettävä toinen tilalle. Ranskalaiset riisiin, sika kanaan. Valintoja. Ettei tuntuisi siltä kuin olisi jokin puutostila ja näin ollen ihanien sokeriherkkujen tilalle piti löytää jotain vähempisokerisia herkkuja (täysin sokerittoman tuotteen löytäminen, varsinkin jos haluaa pitää valikoiman suht' suurena on vaikeampaa kuin rehellisen poliitikon saalistaminen).
Sokerihumalan poistaminen repertuaarista oli muuten yhtä tuskaa. Pari viikkoa se oli koko ajan mielessä ja sormet oikein syyhysivät halusta tunkea nassuun kaikenlaista makeaa turruttamaan aivosolukkoa harhaanjohtavalla euforialla. Sitten se helpotti kuin väsyneiden jalkojen sujauttaminen vilvoittavaan eukalyptusveteen.
Seuraukset olivat karmaisevia.
No kuitenkin, se postaustahdin muutos ei ehkä ole niin silmiinpistävää kuin millaisena sen itse koen, mutta jos joku nyt kuitenkin on sattunut sitä miettimään niin mieli on edelleen vahva, mutta liha heikko... Koska se on usein maitohapoilla.
Tämä on ehkä enemmänkin itseäni vaivaava seikka, koska itse huomaan sen vähenemisen ja tunnen,,, en nyt varsinaista syyllisyyttä, mutta jotain pistoa kuitenkin.
Niin ja koska avasimme äskettäin duunipaikkani Facebook-sivut, joita minä päivittelen, on myös se verottanut hetkittäin aikavarastoani. Joskin sen suhteen toimin kuitenkin niin eri tavoin (lue: konservatiivisesti) kuin oman blogini, ei sen voi oikeasti sanoa vievän paljoakaan aikaani ainakaan ajatustyön suhteen.
Toki voisin päivittää blogia aina vaikka nyt heti samantien viivana laittamalla milloin mitäkin kuvaa, videolinkkiä, tms., mutta kuten edesmenneen Blogilistan sivuilta kohdaltani huomasi, "elokuva-arvosteluita, ei muuta", niin pyrin pitämään sisällön kuitenkin rajattuna ja siten yhteneväisenä. Näin ollen en halua kasvattaa liiaksi ns. täytetemateriaalin määrää sivullani, koska vaikka trailereita on kiva katsella, musiikkia on kiva kuunnella ja sen sellaista, niin itse saattaisin tietää laittavani niitä ajoittain vain ajantapoksi muka parempaa odotellessa. Liekö siis ironista se, että tämä nimenomainen postaus on tarkoitettu ostosten esittelyyn ja siten se on juuri sitä muuta kuin "elokuva-arvosteluita, ei muuta." Hei, pitäähän sitä jotain vaihtoehtoistakin olla. Se ei vain saa ainakaan tämän blogin puitteissa nousta määräävään asemaan.
Tuleehan sitä tekstiä vähän väliä, että ihan turhaan puolustelen sitä kuinka määrä on pudonnut jostain kvintiljoonasta vaivaiseen kvadriljoonaan postaukseen per kuukausi.
Nyt kuitenkin niiden ostosten pariin ja sitten perään vaikkapa yksi kirja-arvostelu.
Niin ja vaikka Blogilista meni ja lopetti elonsa, niin Bloglovinista löytyy.
Captain Kirk: Spock, you're in a black box tied in with light rays into a complex control panel.
Mr. Spock: Fascinating.
Siitä nyt on kuukauden päivät kun edellinen ostospostaus nosti päätään ja tänä kuluneena aikana on tehty useampikin kirppiskierros sun muuta kuten virtuaalimatkailua nettikauppojen syövereihin. Onpahan osa materiaalisesta synnistä saavuttanut allekirjoittaneen myös lahjoituksina, että näin.
On uutta, vanhaa, uuttavanhaa formaattipäivitysten kautta. On vinyyliä, leffaa kolmessa erilaisessa muotoilmentymässä, peliä ja jopa vaatetta. Tommy Hilfiger, sinäkö siellä? Luojan kiitos ei.
Ankkakirjallisuuden muotovaliot jätin pois, mutta mainittakoon sen suhteen vaikkapa se, että sain kollegaltani kassillisen Aku Ankka-lehtiä... joista minulla on jo entuudestaan kaikki. No, lahjahevonen, suu ja sinne katsominen.
Baltic Storm on ihan silkkaa kakkaa ja hyvin ikävällä tavalla eksploitatiivinen elokuva, sillä tämänä on se teos Estonia-turmasta joka käsittelee aihettaan vain omia tarkoitusperiään ajaen, ollen kaikesta luvatusta todellisuuspohjastaan huolimatta lähempänä The Last Airbenderin käsitystä arkirealismista. Nykyään elokuvalla lienee enemmän vain kuriositeettiarvoa kuin mitään nautinnollista elokuvailtaa tarjottavanaan.
Stan Helsingin nähdessäni muistelin, että hei, tätähän oli kehuttu minulle mainiona itseironisena kauhukomediana. Kotona huomasin kannen tekstin "syytä tästä Scary Movien tekijöitä" ja mietin, että kukakohan järkijättöinen tätä oli muka kehunut. Mutta sehän olikin Tucker and Dale vs. Evil johon Stan Helsingin sekoitin. Voih!
Koska nykypäivän minä katselee erittäin vähän televisio-ohjelmia, eikä edes tallentele niitä, jää varsinkin moni jatkuvajuoninen sarja minulta aikalailla paitsioon niiden esiintulon aikana ja kiiruhdan sitten hienoisessa jälkijunassa kun tulen katsoneeksi niitä kausibokseilta. Samapa tuo onko se nähty heti vaiko myöhemmin, sillä jos en ole sitä aiemmin nähnyt, on se minulle edelleen uusi. Monessa tapauksessa näyttää se jälkikäteeen katselu olevan vielä hyvästäkin, kun monet kehutut sarjat saavat liiaksi painostavaa hehkutusta jo pelkästään esittävän kanavan mainostuksessa ja siten päätyvät puhkikulutetuiksi jo ennen kuin ehtii katsomaan jaksoakaan. Hype ei siis ole hyvästä. Ei edes samanniminen musikaali. Siellä siis toki on sarjoja jotka sivuuttamisesta huolimatta kiinnostavat minua, mutta hitaasti hyvää tulee tai jotain sellaista ja nyt aika on koittanut osalle niistä. Joskin jää nähtäväksi missä vaiheessa ehdin niitä katsomaan, kun katseleltavien määrä kasvaa nopeammin kuin kryoputkilossa kasvattamani elinaika.
Ostaminen televisiosta katselun sijaan nostaa tietenkin riskiä saada jotain huonoa hyllyntäytteeksi, mutta c'mon, oletteko nähneet millaisista elokuvista yleensä kirjoitan? Pari huonoa tv-sarjaa siellä joukossa ei paljoa paina. Saakelin Joey!
Star Trek the Animated Series.
STAR TREK THE ANIMATED SERIES!
Walking Dead on minulle paremmin tuttu sarjakuvana ja tv-sarja jäänyt sivuun koska en ole jaksanut valvoa sen vuoksi. Tässä nyt on pari kautta joilla päättää valvoako edes päivällä niiden vuoksi.Star Trek the original series, season 3. Tai kuten minä sanon, Star Trek Season of the Witch. Tai en minä oikeasti sitä ole koskaan kutsunut tuolla tittelillä, mutta Star Trek on parempi kuin Tähtien sota.
Game of Thronesia en ole katsellut kuin ruudun sieltä ja mahdollisesti toisen täältä, mutta Ramin Djawadin soundtrack sentään on ollut ihan mukavissa määrin kuuntelussa. Niin pinnallista kuin se onkin, syy sihen miksi juuri nyt tulin ostaneeksi tuon kolme ensimmäistä kautta sisältävän boksin on se, että näin kuvan sarjassa esiintyvästä Natalie Dormerista ja halusin nähdä lisää. Varmasti itse sarjakin on ihan hyvä. Tai sitten ei.
Rush: R30. Yläasteella ollessani Rush oli kenties epätrendikkäin musiikkiyhtye digattavaksi, mutta jos vaihtoehtona oli kerran Klamydia, niin olin suosiolla epätrendikäs yhden yhtyeen verran ja kirjoitin yhtyeen nimen kuviksenkansiooni. Se tosin jäi jossain vaiheessa ison Nine Inch Nails-logon alle. Jonne jäivät myös nimet The Prodigy, The KLF, EMF ja Utah Saints.
Niin ja tämä:
Pitäisi varmaan joskus kirjoittaa oma postaus pelkästään tuosta kansiosta.
Family Guy kausi 13. Eh, kai siellä on joukossa ainakin pari hyvää kaskua.
Olen varmaan maininnutkin tämän, mutta tuossa eräällä kirpparilla yksi myyjistä tuntuu oikein erikoistuneen erilaisten pelien myyntiin ja vaikka hän valikoimassaan kallistuukin varsin vahvasti niihin ammu sitä päähän-peleihin, on siellä joukossa viime aikoina ollut mukavan runsaasti muunlaisiakin pelejä ja niinpä niitä tulee sitten ostettua. Pelaaminen on tosin ihan eri asia. Näitä PS3-pelejä kun on kertynyt kokoelmiini jo aika liuta, mutta kokeiltua vain muutaman verran.
Tällä kertaa mukaan lähtivät Kung Fu Panda, Sly Cooper: Thieves in Time, Toy Story 3, Monkey Island ja Tron Evolution.
Näistä eniten kiinnostaa tuo Monkey Island, joka ainakin aikoinaan oli varsin mukavaa ajanvietettä kun sitä tuli kompuutterilla pelailtua.
Videokasettejakin on pari kappaletta:
Paholaisen silmät (Cat's Eye), jossa James Woods lopettaa tupakoinnin.
Annun ja Tuijan Aerobic. Öö, okei.
Näiden vidioottisten iloittelujen ohella päätin ostaa muutaman paidan. Halajin jotain muutakin kuin tyypillista mustaa kunnes keksitään jotain synkempää, mutta en tahtonut saada koristeeksi jotain joka puolella tarjottavaa Avenged Sevenfoldia taikka One Directionia. Näin ollen päätin painattaa haluamani kuvat paitoihin ja sen seuraukseni haltuuni päätyivät muun muassa nämä:
Ja tuo kallopaidan piirros on omaa käsialaani.
Koska pidän etenkin populaarikulttuuriaiheisista kirjoista ja niitä on tälläkin hetkellä useampi lainassa kirjastosta, voisinkin pukata tähän perään sen aiemmin mainitsemani kirja-arvostelun.
Yngwie Malmsteen - Voittamaton: muistelmat (Relentless: the memoir, 2013)
Lähes 300 sivua ylimielistä itserakkautta.
Sana sanalta, lause lauseelta herra Malmsteen kertoo kuinka on kaikilla elämänalueilla parempi kuin kukaan muu maailmassa.
Yngwie, älä enää muistele itseäsi.
Tähdet: ~
Tätä kirjottaessa levylautasella vierailivat
Gene Loves Jezebel - Kiss of Life
Pixies - Bossanova
Magyar Posse - Random Avenger
Meinasipa ihan unohtua:
11 kommenttia:
Sinulle hiljainen julkaisutahti on varmasti jokaiselle muulle bloggaajalle jo päätähuimaava xD
Ja itselläkin on ollut aika pitkäkestoinen projekti opetella, missä kaikessa sitä sokeria oikein onkaan. Yllättävästi "fitness"murot, "proteiini"rahkat sun muut ovatkin oikeastaan aikamoisia sokeripommeja.
Siksi nimenomaan tarkoitus olikin vain karsia pois se ylimääräinen sokeri, joka tässä tapauksessa tarkoittaa enemmänkin sitä etten itse lisää sokeria mihinkään ja tyydyn tuotteen omaan, sillä sitä siellä on kuitenkin jossain muodossa. Jos tuote itsessään ei muka sisällä sokeria, niin se koostumukseen kuuluu jokin tuoteaine joka taas on oman valmistusprosessinsa aika sisällyttänyt itseensä sokeria.
Etenkin minua kiusaavat ne stevialla mainostetut tuotteet jotka antavat valheellisen kuvan sokerittomuudesta. Kun sitten tosiasiassa sillä on usein vain korvattu osa sokerista ja se vihjailtu sokerittomuus on tarua.
Joten jos ei aio liikaa kiristää vannetta pään ympärillä, kannattaa ennemmin keskittyä tekemään ne valinnat ottamalla sen vähemmän pahan ja kun sen tekee jokaisen tuotteen kohdalla on saavuttanut jo aika paljon.
Minäkin huomasin sen seurauksena jokunen aika sitten, että joudun uusimaan vaatekaapin sisältöä aika rajustikin kun vaatteeni kyllä sopivat, mutta ne sopivat liiankin hyvin ollen aivan liian suuria. Nyt on tullutkin käytettyä paljon vaatteita aikojen takaa, jotka olen säästänyt en ajatuksella, että joskus vielä mahtuisin niihin, vaan koska ne ovat olleet liian makeita pois annettavaksi.
Itse jätin kahvistani jossakin kohtaa sokerin kokonaan pois. Nyt kun vielä onnistuisi jättämään siitä kahvista sen kahvin pois, niin hyvä olisi. Liiaksi tulee kahvetta kitattua meinaten. Vähemmälläkin varmasti pärjäisi.
Julkaisutahdista ja varsinkin kirjoittelusta sen verran, että kyllä se itselläkin hiipuilee aika-ajoin. Ja kun niin tapahtuu, niin sitten pukkaa kehiin sitten niitä trailereita, musiikkia sun muuta filleriä. Lähinnä kaiketi merkkinä siitä, etten ole blogiani hylkäämässä, ja että jotakin elämää on, vaikkei sisältö ehkä niin mielenkiintoista aina olekaan. :D
On se aina ehdottomasti parempi, että siellä on niitä elonmerkkejä kuin jättää tekemättä mitään. Silloin kun on riski siitä ettei enää palaakaan rikospaikalle. Itselleni se muodostuu ongelmaksi kenties vain, että olen alusta saakka koettanut pitää blogini mahdollisimman rajattuna ja alunperinhän olin jopa niin tiukasti rajoittanut sisältöä etten aikonut käsitellä tv-sarjoja, dokumentteja taikka musiikkia laisinkaan. Tämä vain siksi etten rupeaisi rönsyilemään liikoja ja kokonaisuus jäisi hahmottomaksi. Aika nopeasti tulin kuitenkin ymmärtäneeksi että on hyvä olla rajoituksia, mutta säännöt on tehty rikottaviksi myös itseni kohdalla ja olen antanut vapautta täydentää sisältöä muullakin kuin vain yhdellä värillä.
En juo kahvia.
Aika hiljaisesti tuo Blogilista ajettiin alas, itse tajusin sen vasta lukiessani tätä postausta.
Itselläkin on tapana katsella sarjoja jälkikäteen, pahana tapana katson usein sarjan ekan kauden putkeen, mutta sen jälkeen voi tulla pitkä tauko sarjan katseluun kun pitäisi niitä elokuviakin katsella. Game of Thrones on kyllä hyvä sarja samoin Walkkarit, ainakin 1. kauden perusteella. Natalie Dormer esiintyi myös sarjassa Tudors (sekin sarja löytyy hyllystä muttei vielä jaksoakaan katsottuna).
Pääasiallisen liikunnan hoidan pyöräilemällä. Aiemminkin olen pyöräillyt paljon, mutta matkat pitenivät kummasti kun Turun Anttila ja keskustan muidenkin tavaratalojen DVD- ja musiikkiosastot ajettiin alas joten parhaiden löytöjen takia täytyy ajaa Raision tai Kaarinan suuntaan.
Tuo Stan Helsing oli muuten Anttilan 60-vuotisjuhlaboksissa, muistaakseni se ei ollut kummoinen muttei herättänyt aivan yhtäsuuria vihareaktiota kuin useimmat nykyparodiat. Eikös tuo Ukkonen ole Rare Export Helanderin tuotos?
Tuo Lipton Cockton- paita on kyllä magee.
Olen huomannut, että joidenkin sarjojen, hyvin arvostettujen/menestyneiden kohdalla olisin jättänyt katselun ensimmäiseen osaan jos olisin aloittanut niiden seuraaminen tavanomaisella televisiosyklillä yksi per viikko (myös Tudors jäi aikoinaan väliin juuri siksi). Joten tämä kausiboksien kohdalla muutama jakso kerralla toimii ainakin siltä osin tehokkaammin.
Kun puolitoista vuotta sitten muutin Porvoon toiselta puolelta Porvoon toiselle puolelle, muutin samalla myös parisen kilometriä lähemmäksi työpaikkaani ja sen seurauksena olen kävellyt työmatkani riippumatta kellonajasta ja säätilasta. Sitä ennen olin linja-automatkustaja taikka poyöräilijä. Pyöräily on jäänyt pois siksi, että vuosi takaperin se varastettiin äitini kellarista (kuten myös kymmenkunta muutakin) ja en ole tullut uutta hankkineeksi. Jotenkin huvittavaa on se, että ennen edellisen asunnon aikaan kun kuljin sen pari kilometriä pidemmän matkan (noin ehkä kuusi) linja-autolla, niin nyt kävelen enemmän vaikka aloitin kävelyn koska matka on lyhyempi, sillä kuljen sen lähes poikkeuksetta aina pidempää reittiä. Se nyt sattuu olemaan rauhaisampi.
Lisäksi kun tuossa suunnilleen kilometrin päässä, hieman sivussa kotimatkaa on iso kirppis, niin reitti kulkee usein sitä kautta.
Muutenkin kävely on enemmän minua, sillä sen aikana on hyvä ottaa rennosti vaikka askeltahtini onkin tarpeettoman nopea. Kuulokkeet päähän ja matkaan. Sitäkään ei muuten estä kellonaika taikka säätila.
Ja jos voin jotain neuvoa antaa kävelyyn, niin oikeiden vapaan liikkeen mahdollistavien vaatteiden oheen sellaista musiikkia joka pitää askeleen ripeänä ja/tai letkeänä. Black metal, punk ja hip hop toimivat. Ei iskelmää, ei klassista, ei Yannia.
Soundtrackeista muun muassa Alien v Predator Requiem ja Children of Dune toimivat, Solaris ja uskokaa pois, Chariots of Fire eivät.
Rocky kyllä!
Kyllä, Ukkonen on Helanderin. Ja jos Rare Exportista pitää, uskoisin myös Ukkosen maittavan.
Onhan tuo julkaisutahdin hiipuminen blogissasi tullut huomattua ja tuntuu, että samaa "vikaa" on ollut muidenkin blogeissa viime aikoina (omastani puhumattakaan). Hieman on jo jännittänyt, että onko kaikilla vain hiljalleen lopahtanut innostus ja kohta ei ole enää elokuvablogeja, joka olisi suuri sääli. Joten kiva kuulla, että toistenkin syyt johtuvat mahdollisesti jostakin muusta kuin innostuksen puutteesta.
Ja tosi hienoa, että omat syysi ovat noinkin terveet. Itse tein jonkinlaisen elämäntapamuutoksen (niin ärsyttävä sana kuin tuo onkin) niin ruokavaliossa kuin liikkumisen suhteen viitisen vuotta sitten ja samalla linjalla jatkan yhä vain. Eikä kyllä ole yhtään ikävä sitä vetämätöntä fiilistä, joka ennen muutosta vaivasi päivittäin!
Itsellä tuo ruoka ja- kuntoremontti vielä odottaa. Kahvia en kittaa, teetä joskus harvoin. Ja teen kyllä haluan (ainakin vielä) pienellä sokerilla tai hunajalla. Pahin itellä taitaa olla nuo kaikenmaailman valmisruuat, kun se varsinainen ruuanvalmistus ei nappaa kyllä juurikaan. No, töihin ja töistä pois tulee kyllä käveltyä muutama kilometri per matka viitenä päivänä viikossa. Ja muutenkin tulee käveltyä suht mukavan paljon.
Ai niin, sitä kuningas alkomahoolia vois kyllä vähentää.. Välillä tulee `otettua` täysin turhaan.. No, tupakkaa en ole koskaan osannut polttaa..
Elämäntapamuutos kuulostaa aina sellaiselta kuin aiemmassa "elämässä" olisi ollut jotain vialla, mutta kun ainoa pahe minullakin oli sarkasmin ohella makeiset, niin ei se nyt kovin kuralla ollut ennenkään. Nytkin kun ihan vieraatkin ihmiset (ts. asiakkaat) tulevat kommentoimaan, että eikös nyt olekin parempi ja terveellisempi olo, tulevan vain toteneeksi etten minä ennenkään kipeä ollut. Toki kun huomasi miten hemmetin riippuvuutta aiheuttavaa se karkin vetäminen oli, olen ehdottamasti tyytyväinen siitä kuinka pääsi sen pakosta eroon, etten mitenkään vähättele jonkinasteista elämäntapamuutosta.
Jokin pahe tulee silti olla, vaikka vain tasapainottamaan niitä muka hyviä seikkoja.
Hienoja paitoja. Varsinkin tuo lipton cockton on kova! Omakin postausvälini on harmittavasti harventunut vaikka elokuvia tuleekin kulutettua. Lopetus ei ole ollut minullakaan aikomuksena vaikka välillä tuntuu että kirjoitukset toistavat itseään.
Ja onnea muutoksen tielle. Itsekin havahduin aikoinaan nimenomaan tuohon, että miksi laitan aina sokeria kahviini/ muroihin vaikka ei mitenkään pakollista tai välttämättä edes paremmaksi näitä tuotteita tee.
Kun sitä huomasi teetä juodessä, että hei tämähän maistuu hyvätä ilman sokeriakin, niin mikäpä ettei.
Itseni toisto ei kirjoitusten suhteen huoleta, sillä jos niin olisi olisin joutunut lopettamaan jo ajat sitten. Aika vain ei tunnu riittävän kaikkialle ja samalla kun ei mistään halua luopua, niin ei halua myöskään stressata niiden vuoksi ja koettaa siksi väkisin vääntää tuubaa. Onhan tämäkin aika pirun hyvä tahti julkaista tekstiä, mutta kun tietää millä rytmillä sitä aiemmin toimi tuntuu syvällä sisimmässä pieni syyllisyyden pisto. Tai ehkä se on vain luhistuva sydän.
Lähetä kommentti