Hornerin sävellysten kohdalla aina miettinyt sitä, miksi Commandon ja Another 48 Hours:n musiikki on niin samankaltaista? Jäikö Commandosta jotakin yli vai mitäkö että... Taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi tuo. RIP James Horner.
Joo, se on ajoittain vaivannut minunkin mieltäni, että oliko Horner todellakin niin laiska että enemmän kuin vain vähän kierrätti omaa materiaaliaan. Nehän ovat niin yksi yhteen, että tuntuu kuin kuuntelisi samaa scorea repeatilla. No, onhan se pirun hyvän kuuloinen ja sopii molempiin elokuvaa, että sillai. Ehkä se onkin vain osoitus siitä kuinka ne tapahtuvat samassa todellisuudessa. Yet Another 48 hrs feat. John Matrix?
En ainakaan muista Hornerin puhuneen siitä, että hänen musiikkiaan olisi hyödynnetty ilman reilua peliä kuten miten esimerkiksi James Cameron teki Aliensissa, joten en oikein usko sen olevan syy 48 hrs:n ja Commandon yhteneväisyyksiin. Ja kun Horner aikoinaan aika katkerasti kuitenkin kertoi siitä kuinka Cameron leikkeli hänen musiikkiaan täysin ilman säveltäjän suostumusta taikka apua, niin en usko Hornerin pysyneen hiljaa jos Commandossa olisi tehty jotain samanlaista. Aliens-tempaushan rikkoi Hornerin ja Cameronin välit aina sinne Titaniciin saakka. Mistä puheen ollen... Jos unohdetaan tuo, niin se mihin Horner jäi hieman jumittamaan on se kevyt kelttiläisromantiikka (vrt. Enya) jota hän harrasti jo Star Trekeissa, mutta johon syöksyi todenteolla Braveheartin aikana ja jonka soundtrack puolestaan sai Cameronin tarttumaan luuriin ja pyytämään Horneria säveltämään Titanicin musiikin, joka vetikin sitten sen kevyen kelttiläisromantiikan siirappisiin övereihin. Ehkä kaikki noiden kahden jälkeen tulleet eivät kuulostaneet vain Danny Boylta, mutta ainakin sävelkynä jäi looppaamaan romantiikan puolelle (olivathan molempien esimerkkien scoret suurmenestyksiä ja siten turvallisia nojapuita) ja varsinainen yllättävä jännitys jäi vähäisemmälle. Eikä tämä ole niinkään negatiivista kommentointia, sillä hyvin hän työnsä teki, mutta hetkittäin kyllä kaipasin hieman enemmän tälläistä meininkiä jossa ei unohdeta kaikukaipuuta, mutta joka ei ole vain henkevää huokailua.
3 kommenttia:
Hornerin sävellysten kohdalla aina miettinyt sitä, miksi Commandon ja Another 48 Hours:n musiikki on niin samankaltaista? Jäikö Commandosta jotakin yli vai mitäkö että... Taitaa jäädä ikuiseksi mysteeriksi tuo. RIP James Horner.
Joo, se on ajoittain vaivannut minunkin mieltäni, että oliko Horner todellakin niin laiska että enemmän kuin vain vähän kierrätti omaa materiaaliaan. Nehän ovat niin yksi yhteen, että tuntuu kuin kuuntelisi samaa scorea repeatilla. No, onhan se pirun hyvän kuuloinen ja sopii molempiin elokuvaa, että sillai. Ehkä se onkin vain osoitus siitä kuinka ne tapahtuvat samassa todellisuudessa. Yet Another 48 hrs feat. John Matrix?
En ainakaan muista Hornerin puhuneen siitä, että hänen musiikkiaan olisi hyödynnetty ilman reilua peliä kuten miten esimerkiksi James Cameron teki Aliensissa, joten en oikein usko sen olevan syy 48 hrs:n ja Commandon yhteneväisyyksiin. Ja kun Horner aikoinaan aika katkerasti kuitenkin kertoi siitä kuinka Cameron leikkeli hänen musiikkiaan täysin ilman säveltäjän suostumusta taikka apua, niin en usko Hornerin pysyneen hiljaa jos Commandossa olisi tehty jotain samanlaista. Aliens-tempaushan rikkoi Hornerin ja Cameronin välit aina sinne Titaniciin saakka.
Mistä puheen ollen...
Jos unohdetaan tuo, niin se mihin Horner jäi hieman jumittamaan on se kevyt kelttiläisromantiikka (vrt. Enya) jota hän harrasti jo Star Trekeissa, mutta johon syöksyi todenteolla Braveheartin aikana ja jonka soundtrack puolestaan sai Cameronin tarttumaan luuriin ja pyytämään Horneria säveltämään Titanicin musiikin, joka vetikin sitten sen kevyen kelttiläisromantiikan siirappisiin övereihin. Ehkä kaikki noiden kahden jälkeen tulleet eivät kuulostaneet vain Danny Boylta, mutta ainakin sävelkynä jäi looppaamaan romantiikan puolelle (olivathan molempien esimerkkien scoret suurmenestyksiä ja siten turvallisia nojapuita) ja varsinainen yllättävä jännitys jäi vähäisemmälle. Eikä tämä ole niinkään negatiivista kommentointia, sillä hyvin hän työnsä teki, mutta hetkittäin kyllä kaipasin hieman enemmän tälläistä meininkiä jossa ei unohdeta kaikukaipuuta, mutta joka ei ole vain henkevää huokailua.
RIP mainio musaäijä.
Lähetä kommentti