ÄLKÄÄ KATSOKO ELOKUVAA CRAZY EIGHTS!
Älkää olko yhtä ultimaattisen tyhmiä kuin minä ja tuhlaisitte elämästänne 1 h 17 min tämän guanon vuoksi. Ihan melkein mikä tahansa muu aktiviteetti on fiksumpaa toimintaa kuin Crazy Eightsin katsominen.
Jos kuitenkin ehdit jo katsomaan tämän tekeleen, jota joku saattaa erehdyksessä elokuvaksikin kutsumaan, niin otan osaa. Tunnen tuskasi.
On siis tämä joukko naisia ja miehiä (kolme plus kolme on yhtä kuin kuusi) ja he kokoontuvat ystävänsä hautajaisiin.
En nyt mainitse näyttelijöiden nimiä, sillä joukossa on ihan kelpo sellaisia ja en tahdo nolata heitä. He ovat varmasti jo ihan tarpeeksi häpeissään, ettei minun tarvitse sitä lisätä.
Tämä ystävä on siis kuollut ja jättänyt jälkeensä laatikon täynnä rojua, sekä eräänlaisen aarrekartan. Tämä kuuden apaattisen pösilön ryhmä lähtee seuraamaan karttaa ja päätyy jonnekin valkoiselle talolle ja sitten ollaankin jossain hylätyssä sairaalassa. Siinä jossain välissä oli löydetty lapsen luuranko, oli nähty jotain kummitustyttöä juoksentelemassa ja kaikkea muuta perushuttua.
Kun ollaan siellä ränsistyneessä rakennuksessa, nin tietenkin kaikki porukasta tuntevat jonkinlaista vetoa sinne. Kuinka ollakaan, heitä on joskus muinoin käytetty koekaniineina tuossa sairaalassa ja siellä on tehty hirmuisia kokeita, jotka kukin on tietenkin sittemmin unohtanut täysin.
No, porukkaa rupeaa kuolemaan yksi kerrallaan. Siellä juoksentelee se kummitustyttö ja kaikki näkevät jotain harhoja jotka eivät ole harhoja. Mutta väliäkö sillä vaikka kuolevatkin, sillä tässä on kysymyksessä maailman masentavimmat hahmot. Koko ajan vain murjotetaan ja ruikutetaan.
Hitto! Tämä on kuin katselisi eduskunnan istuntoja. Mäkä mäkä mäkä, buuhuu.
Ensiminuuteilta sinne viimeisinpään ei muuta tehdä kuin vingutaan kuin sika pistoksissa.
Sitten tulee jotain tuubaa siitä kuinka nämä henkilöt ovat joskus vahingossa aiheuttaneet penskoina jonkun toisen penskan kuoleman ja nyt heidän syyllisyytensä on palannut lahtaamaan heidät. Siitä siis nimi on tulevinaan. Ovat nämä kuusi, hän jonka hautajaisiin mentiin ja se kummitustyttö.
Heidän pitää siis etsiä ne rojut joita oli siinä perinnöksi jätetyssä laatikossa, sillä siellä olevat kamat (esimerkiksi ritsa) symboloivat heidän syyllisyyttään ja ne tuhoamalla kaikki on hyvin.
He kuolevat kaikki.
Tämä oli aivan uskomattoman huono elokuva.
Sitä koetti olla hieman armelias elokuvalle joka on selkeästi halpatuotantoa, mutta voi hitto mitä tuskaa tämän katselu oli.
Vaikka elokuvassa ei esiintynyt mitään poikkeuksellisen hyviä näyttelijöitä, niin siellä joukossa oli joitankin ihan hyviä sellaisia. Mutta jokainen tämän elokuvan näyttelijä oli kuin ne kakarat jotka kaupassa heittäytyvät selälleen ja räkä poskella huutavat kurkku suorana ”mutku mä haluun!” Sillä erotuksella, että vaikka he toivat mieleen tuollaisen käyttäytymisen, niin samalla he olivat niin harmaata tapettia että on kuin katselisi näkymättömiä ihmisiä,,, jotka ovat masentuneita. Ei mitään yritystä missään vaiheessa.
Jokainen juonenpätkä oli miljoonaan kertaan kulutettu ja siltikään ei oltu osattu valita niistä onnistuneimpia yrityksiä.
Musiikki, kuvaus, kaikki oli niin masentavan tylsää, että meinasi itku tulla.
Outoa on se, että elokuvassa tuntuu olevan samanlaisesti hirveä tohina päällä, mutta kuitenkaan ei tehdä mitään ja sekin vähä ylettömän masentuneesti.
Elokuvassa on mukana tekijöitä joiden avulla uskoisi saavan edes siedettävää jälkeä aikaiseksi, mutta kun ei niin ei.
Onneksi olkoon James K. Jones, olet tehnyt tämän vuoden toistaiseksi masentavimman elokuvan. Ja teit sen jo vuonna 2006.
Nimi Crazy Eights taitaakin tarkoittaa sekä sen budjettia, että myöskin sitä minkälainen ihminen tulee olla jotta jaksaa katsoa elokuvan kokonaisuudessaan.
Elokuvan kannessa mainitaan kuinka ”yksikään salaisuus ei ole ikuinen.”
Olisipa tämä elokuva jäänyt salaisuudeksi.
Tähdet: Vitsailet varmaan
Crazy Eights
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti