Sitten sitä katsoo tarkemmin Inkvisition kantta ja ihmettelee seikkoja kuten:
A) Kannessa on kolmen näyttelijän kuvat ja neljän näyttelijän nimet. Heidän pitäisi siis olla elokuvan ykköskreditoituja tekijöitä. Erikoista on vain se että niminä kannessa esiintyy Dolph Lundgren, Daniele Liotti, Max Von Sydow ja Mónica Cruz. Kuvina taas kannessa ovat F. Murray Abraham ja kaksi henkilöä joita en tunnistanut ennen tarkistusta (Daniele Liotti ja Mónica Cruz.) jos kerran Sydow ja Lundgren ovat tärkeitä elokuvan kannalta, niin miksei heidän kuviaan ole kannessa? Ja jos taas Abraham on elokuvan kannalta niin tärkeässä asemassa, että oikein saa naamansa kanteen, niin miksei hänen nimeän mainita kannessa?
B) Seuraavaksi rupeaa ihmettelemään, että minkälaisesta elokuvasta oikein on kyse, kun Lundgren kreditoidaan yhtä näyttävästi kuin Abraham ja Sydow. En rupea haukkumaan Lundgrenia, sillä kuten monet muut Rockyjen ja vastaavien kasvattamat kakarat, myös minä fanitin Lundgrenin Ivan Dragoa, He-Mania ja Punisheria. Ja Musta Enkeli (Dark Angel / I Come In Peace, 1990) on edelleen tosi funky elokuva. Mutta Lundgrenia ei kaikesta viihdyttävyydestään huolimatta osaa nähdä samaan sarjaan kuuluvana, kuin edellämainitut Sydow ja Abraham. Joten voiko Lundgrenin läsnäolo pilata muiden näyttelijöiden uskottavuuden?
C)Mónica Cruz?
Takakannen teksti ”pääosassa Penélope Cruzin sisko Mónica Cruz” ei hyvää lupaa. Tietenkään se ei tarkoita, etteikö kyseinen neiti voisi olla vaikka maailman tehokkain näyttelijämasiina, mutta mainostus siskon nimellä ei ainakaan plussa ole. Vaikka tuskin Mónicalla paljoa sananvaltaa tuollaiseen puffitekstiin olisi. Elokuvan myyminen näyttelijän tunnetummalla sukulaisella viittaa siihen, ettei omilla ansioilla pärjättäisi.
Joten elokuvan näyttelijätietoja katsoessa tuntee lievää hämmennystä. On laatutekijöitä, lihasmassaa ja jonkun sukulainen. Ja kun lukee takakannen esittelytekstin, on entistä enemmän hämmentynyt. Voiko tämä olla tottakaan?
”Keisari Tiberiusta hämmentävät erikoiset ilmiöt, maanjäristys sekä taivaan tummuminen lähes mustaksi. Hän kutsuu Rooman etevimmän tutkijan Tito Valerio Tauron avukseen. Taurolle annetaan tehtäväksi selvittää totuus kuolemaantuomitusta Jeesus Nasaretilaisesta, joka on kuuleman mukaan noussut kuolleista.”
se kuulostaa aluksi ihan päättömältä tarinalta. Jeesus siis kuoli ristille, haudattiin, nousi kuolleista ja nyt joku esiaikainen C.S.I. On selvittämässä ruumin katoamista? Tuohon Sherlock-osuuteen saakka ihan vanhaa kauraa iltapäiväkerhosta saakka, mutta nimenomaan tuo kuolleista nousun tutkinta vaikuttaa oudon kiehtovalta. Mutta sitten kun asiaa ajattelee enemmän, niin se ei kuulostakaan niin pöhköltä. Jos nyt jonkun Leninin ruumis katoaisi, tai oikeastaan ihan kenen tahansa julkusuuden henkilön ruumis katoaisi, niin tottakai sitä tutkittaisiin. Eikä vain julkisuuden henkilön kohdalla. Aina kun tapahtuu jotain, joka poliisin on selvitettävä, sitä yritetään selvittää. Joten miksi siis ei silloinkin? Jos Jeesuksen hautakammion ovi (kivi) on selällään ja ruumis kadonnut, niin kaipa sitä ihmetellään ja joku haluaisi selvittä missä, miten ja miksi. Sitä ei vain järkeile asiaa nin, ettäkö tuolloin muinoin olisi ollut rikostutkintaa olemassa. Ilmeisesti silloinkin oli omat Horatio Cainet, Matulat tai Berceracit. Ja miksei olisi ollut?
”Keisari Tiberiusta hämmentävät erikoiset ilmiöt, maanjäristys sekä taivaan tummuminen lähes mustaksi. Hän kutsuu Rooman etevimmän tutkijan Tito Valerio Tauron avukseen. Taurolle annetaan tehtäväksi selvittää totuus kuolemaantuomitusta Jeesus Nasaretilaisesta, joka on kuuleman mukaan noussut kuolleista.”
se kuulostaa aluksi ihan päättömältä tarinalta. Jeesus siis kuoli ristille, haudattiin, nousi kuolleista ja nyt joku esiaikainen C.S.I. On selvittämässä ruumin katoamista? Tuohon Sherlock-osuuteen saakka ihan vanhaa kauraa iltapäiväkerhosta saakka, mutta nimenomaan tuo kuolleista nousun tutkinta vaikuttaa oudon kiehtovalta. Mutta sitten kun asiaa ajattelee enemmän, niin se ei kuulostakaan niin pöhköltä. Jos nyt jonkun Leninin ruumis katoaisi, tai oikeastaan ihan kenen tahansa julkusuuden henkilön ruumis katoaisi, niin tottakai sitä tutkittaisiin. Eikä vain julkisuuden henkilön kohdalla. Aina kun tapahtuu jotain, joka poliisin on selvitettävä, sitä yritetään selvittää. Joten miksi siis ei silloinkin? Jos Jeesuksen hautakammion ovi (kivi) on selällään ja ruumis kadonnut, niin kaipa sitä ihmetellään ja joku haluaisi selvittä missä, miten ja miksi. Sitä ei vain järkeile asiaa nin, ettäkö tuolloin muinoin olisi ollut rikostutkintaa olemassa. Ilmeisesti silloinkin oli omat Horatio Cainet, Matulat tai Berceracit. Ja miksei olisi ollut?
Vielä kun takakantta katsoo, niin huomaa tutun nimen säveltäjätiedoissakin. Morriconehan se siellä. Tosin tämänkertainen Morricone on Andrea, eikä Ennio. Mutta se ei estänyt saamasta päähän Vain Muutaman Dollarin Tähden-tunnussävelmää.
Tämä kaikki pähkäily tapahtui kuitenkin pelkän kannen perusteella, ilman että olisi vielä elokuvaa edes soittimeensa asettanut.
Tämä kaikki pähkäily tapahtui kuitenkin pelkän kannen perusteella, ilman että olisi vielä elokuvaa edes soittimeensa asettanut.
Miten käy itse elokuvan kanssa? Se selviää samantien.
Kolme minuuttia ja 47 sekuntia ja hermoni ovat jo riekaleina. Heti ensimmäiseksi tulee kuvakulmia ja kamera-ajoja jotka näyttävät siltä kuin kameratiimi olisi NYPD Bluen porukkaa. Samanlaisia heitteleviä kuvauksia. Ja sitten myös heti osoitetaan ohjauksen puutteet. Alussa taivas pimenee, ja ukkostaa ja Mónica Cruz juoksee hädissään ovesta ulos, mutta taivas onkin kirkas ja tyyni. Asiaa ei edes ihmetellä ja kukaan ei näyttänyt noteeraavannan taivaan tummumista, vaikka sehän oli niitä kannessa mainittuja outoja ilmiöitä. Cruz vinkuu kuin pistetty sika kun hänen äitinsä kivitetään (en muuten tiennytkään että Jeesuksen aikoihin naiset käyttivät runsaasti meikkiä, mutta enhän ollut sitä näkemässäkään.) sitten kivityksen aikana alkaa maa järistä (kameraa tärisytetään) mutta vain osa ihmisistä huomaa sen. Eikö sitä olisi voitu edes koreografiaa tarkentaa siten, että kaikki huomaisivat kovan maanjärsityksen samaan aikaan, nyt kuvassa on paljon porukkaa jotka tuntuvat ajattelevan ”ai niin joo.” Tuo pelkästään jo alle neljän minuutin aikana.
Pelkästään kameran tärisyttäminen maanjäristyksen osoituksena on liian halvan oloinen keino, koska katsoja huomaa että vaikka kuva tärisee, niin kipot ja kupit eivät kuvassa liiku tärinän seurauksena. Ja tälläistä tapahtuu koko elokuvan ajan.
Yht'äkkiä elokuva muuttuu Gladiatoriksi. Roomalaiset matsaavat jonkin metsäkansan kanssa. Jälleen koreografia on hakusessa. Kuvassa näkyy selvästi muunmuassa se, että toinen näyttelijä joutuu tönäisemään toista, jotta tämä huomaisi oman miekanheilutusaikansa tulleen. Eikö nuo tuollaiset olisi pitänyt jättää leikkaushuoneen lattialle.
On hyvin hämmentävää ajatella elokuvan sisältävän historiallisen uskonnollisen vireen, kun vähän väliä keskitytään heittämään miekkataisteluiden lomassa humoristisia onlinereita. Joten elokuvaa ei niinkään kannata katsoa sen takakannen viittaaman Jeesuksen ylösnousemuksen tutkimustarinana, vaan historiallisena actionina. Tarinassa kyllä on mukana kyseinen Jeesus-osuus, mutta se on vain tekosyy saada aikaan miekkailua. Pääosin tarina kulkee siten että Tauro (Daniele Liotti) kulkee henkivartijabarbaarinsa Brixosin (Dolph Lundgren) selvittämässä mihin Jeesuksen ruumis on kadonnut. Matkalla miekkaillaan, kohdataan salaliittoja Roomalaisten puolelta, miekkaillaan ja lopulta opitaan uskonnon ja Jeesuksen merkitys,,, ja siellä välissä miekkailtiin. Ja saadaanpa loppuun vielä yllätyskin, kun mukaan tulee Caligula. Onko siis odotettavissa Inkvisitio 2 -Caligulan Nousu?
Takakannen mukaan elokuva on seikkailu, mutta todennäköisesti sen lajityyppimerkinnän takana on toiminnan sijoittuminen historialliseen miljööseen. Tämä on toimintaleffa, ei muuta.
Elokuvassa oikeasti on CSI-meininkiä. Sillä eräässä kohtauksessa päähenkilömme tekee ruumiinavauksen oletettavasti Jeesuksen ruholle ja todistaa kuinka se ei voi olla Jeesuksen.
Miinuksena elokuva on täynnä kuvausvirheitä, puisevaa näyttelijätyötä, nykivää kuvausta ja kaikkea muuta joka tekee elokuvasta täyttä tuskaa. Multikansallinen näyttelijäkaarti tekee myös hallaa elokuvalle, sillä monituiset eri aksentit saavat pään särkemään. Miksi osa Roomalaisista puhuu italialaisella aksentilla, osa cockneyn murteella ja osa vain muuten brittiläisittäin. Outoa on myös se, että kerran kun osan näyttelijöistä puheet on dubattu, niin miksi niissäkään ei olla hyödynnetty keskenään samankaltaista puhetapaa. Ja jostain kumman syystä Lundgren yrittää saada aikaan jotain Sean Connery-aksenttia.
Edes Sydow ja Abraham eivät yllä omille tasoilleen. Tosin heille ei ole juuri mitään annettukaan. Heidän pääasiallinen tehtävänsä Inkvisiossa on olla tuomassa elokuvalle uskottavuutta. Elokuvan kannalta he eivät ole tarpeellisia ja ilmeisesti ovat sen itsekin huomanneet, sillä sen verran innotonta heidän työskentelynsä on.
Tämä on ensimmäinen elokuva jossa olen Mónica Cruzin nähnyt ja hän ei mitenkään vakuuttanut että häntä kannattaisi seurata tulevaisuudessakaan. Inkvisition aikana hän saa pääosin olla vain hiljaa, kyynelehtiä muutamaan otteeseen ja vinkua kerran kuin pistetty sika. Mutta kaiken sen hän tekee sellaisella asenteella, joka kielii halusta päästä pois kameran edestä.
Tämä on ensimmäinen elokuva jossa olen Mónica Cruzin nähnyt ja hän ei mitenkään vakuuttanut että häntä kannattaisi seurata tulevaisuudessakaan. Inkvisition aikana hän saa pääosin olla vain hiljaa, kyynelehtiä muutamaan otteeseen ja vinkua kerran kuin pistetty sika. Mutta kaiken sen hän tekee sellaisella asenteella, joka kielii halusta päästä pois kameran edestä.
Plussaa elokuvassa on se, että vaikka Sydow ja Abraham tuhlaavat lahjojaan tässä kuonassa, niin kiitos heidän apaattisuutensa, muut näyttelijät vaikuttavat yhtä hyviltä kuin hekin ovat. Joten kenenkään Lundgrenin ei todellakaan tarvitse hävitä kykyjään Sydowin ja Abrahamin rinnalla.
Ja tämän tasoiselle elokuvalle on oikeasti plussaa se, että sitä mainostetaan tunnetumman näyttelijän sukulaisuudella, eikä elokuvan oikeilla näyttelijöillä. Omilla ansioillaan Inkvisitio ei kauas pääsisi.
Mutta suurin plussa tulee tempusta jolla asiaa tutkivalle Taurolle osoitetaan miten Jeesus olisi kääntänyt silmää ylösnousemuksessa. Tauro myrkytetään aineella joka vie lyhyeen koomaan ja tungetaan luolaan. Kolmen päivän päästä Tauro herää ja ”nousee kuolleista.” ehkä turhan moderni idea, mutta hauska osoitus siitä, miten Jeesusta voitaisiin pitää eräänlaisena taikurina joka temppujensa avulla on hämmästyttänyt, kummastuttanut kansaa. Veikeä ajatus on myös se, että Jeesus olisi kuolemansa jälkeen vaihtanut henkilöllisyyttään ja olisikin Pietari. Hmm...
Ja tämän tasoiselle elokuvalle on oikeasti plussaa se, että sitä mainostetaan tunnetumman näyttelijän sukulaisuudella, eikä elokuvan oikeilla näyttelijöillä. Omilla ansioillaan Inkvisitio ei kauas pääsisi.
Mutta suurin plussa tulee tempusta jolla asiaa tutkivalle Taurolle osoitetaan miten Jeesus olisi kääntänyt silmää ylösnousemuksessa. Tauro myrkytetään aineella joka vie lyhyeen koomaan ja tungetaan luolaan. Kolmen päivän päästä Tauro herää ja ”nousee kuolleista.” ehkä turhan moderni idea, mutta hauska osoitus siitä, miten Jeesusta voitaisiin pitää eräänlaisena taikurina joka temppujensa avulla on hämmästyttänyt, kummastuttanut kansaa. Veikeä ajatus on myös se, että Jeesus olisi kuolemansa jälkeen vaihtanut henkilöllisyyttään ja olisikin Pietari. Hmm...
En suosittele elokuvaa kenellekään. Mielenkiintoisesta perusajatuksesta huolimatta kyseessä on erittäin pitkästyttävä elokuva. Ei olla tarpeeksi hyödynnetty näitä moderneja ajatuksia, jotta kyseessä olisi oikeasti tarinallisesti onnistunut teos ja toimintaleffaksi Inkvisitio on älyttömän hidas, ja kömpelö.
Inkvisitio kannattaa katsoa vain erehdyksessä, kun kaikki muut paitsi Wicker Manin remake on katsottu, tai kun on tolkuttomassa humalassa.
Aikansa voisi tosin käyttää huonomminkin, kuin katsomalla Inkvisitio, mutta voi sen käyttää paremminkin.
Mutta kuitenkin, perusidea moderneine ajatuksineen on sen verran mainio että sen ansiosta noustaan ylle yhden tähden.
Inkvisitio kannattaa katsoa vain erehdyksessä, kun kaikki muut paitsi Wicker Manin remake on katsottu, tai kun on tolkuttomassa humalassa.
Aikansa voisi tosin käyttää huonomminkin, kuin katsomalla Inkvisitio, mutta voi sen käyttää paremminkin.
Mutta kuitenkin, perusidea moderneine ajatuksineen on sen verran mainio että sen ansiosta noustaan ylle yhden tähden.
Tähdet: **
Btw. Huomasin elokuvan katsottuani, että kyseessä oli kaiken lisäksi uusintaversio ja alkuperäisessä elokuvaversioinnissa näyttelivät Keith Carradine ja Harvey Keitel. Erinomaista.
Niin ja se musiikki? Pitäähän nyt Morriconen nimi huomioida, vaikka kyseessä ei Ennio olekaan, vaan hänen poikansa. Inkvisition musiikki on ihan kivaa pikkunättiä itämaisin virittein olevaa taustamusiikkia. Nimenomaan tausta-musiikkia, sillä se ei missään vaiheessa pääse esille kunnolla. Välillä ei meinaa huomatakaan elokuvassa olevan musiikkia. Mutta oletan että isäMorriconen vuoksi en osaa täysin puolueettomasti arvostella Andrea Morriconen musiikkia. Inkvisition musiikki on ihan kivaa, jokseekin väritöntä, mutta ainakin harmitonta.
Niin ja se musiikki? Pitäähän nyt Morriconen nimi huomioida, vaikka kyseessä ei Ennio olekaan, vaan hänen poikansa. Inkvisition musiikki on ihan kivaa pikkunättiä itämaisin virittein olevaa taustamusiikkia. Nimenomaan tausta-musiikkia, sillä se ei missään vaiheessa pääse esille kunnolla. Välillä ei meinaa huomatakaan elokuvassa olevan musiikkia. Mutta oletan että isäMorriconen vuoksi en osaa täysin puolueettomasti arvostella Andrea Morriconen musiikkia. Inkvisition musiikki on ihan kivaa, jokseekin väritöntä, mutta ainakin harmitonta.
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti